Yhteistyötä yli erikoisalarajojen – toimiiko se?

Syksyllä 2016 kaksi somaattisen puolen sairaanhoitajaa aloitti opinnot Gradia Jyväskylässä (silloisessa Jyväskylän aikuisopistossa ) Mielenterveys- ja päihdetyön erikois-ammattitutkinnossa. Erityisesti mielenterveyshoitotyön opiskelu tuntui aluksi haastavalta;

”Eihän sitä somaattisen puolen hoitaja mitään tiedä ja osaanko minä oikeasti mitään, huomaanko asioita potilaan parhaaksi. Osaanko auttaa ihmistä, kun mieli järkkyy?”.

Työpisteenä meillä on Keski-Suomen Keskussairaalassa 41 paikkainen päivystys- ja infektio-osasto, missä vastuualueena päihdeseuranta.. Kaikilla osastolle tulevilla potilailla on somaattinen tulosyy.

Kuluneen reilun vuoden aikana tietoa on tullut paljon ja sanonta ”Tieto lisää tuskaa” pitänee paikkansa. Pikkuhiljaa tiedon karttuessa, huomasimme, että oikeasti me ihmiset olemme psyko-fyysis-sosiaalinen kokonaisuus. Meidän mieli ja somaattiset vaivat todellakin kulkevat käsi kädessä kokonaisuutena. Miksi sitten palvelujärjestelmässämme ihminen ”pilkotaan” esimerkiksi somaattisen vaivan, päihdeongelman ja mielenterveyden ongelmiksi? Miten voisimme turvata oikeasti sitä paljon puhuttua yhden luukun periaatetta, niin että ihmistä ei juoksuteta paikasta toiseen.

Keski-Suomen keskussairaalan psykiatrinen akuuttityöryhmä on hieno yhteistyökumppani meidän moniammatillisessa hoitotiimissä. Olemme päässeet kertomaan päivystys- ja infektio-osaston päihdetiimistä ja sen toimintatavoista. Vastaavasti olemme saaneet arvokasta tietoa akuutti psykiatriselta tiimiltä potilaan hoidosta ja hoitoon ohjaamisesta psykiatrian näkökulmasta. Iloksemme huomasimme, että puolin ja toisin haluaisimme käydä ”varjostamassa” toistemme työtä. Lisäksi yhteistyö sosiaalityön kanssa on tiivistä. Uusimpana parannuksena sosiaalityöntekijä on tavattavissa osastolla myös iltavuoroissa ja viikonloppuisin – ei siis ainoastaan virka-aikaan.

Uuteen sairaalaan Jyväskylään on suunnitteilla seitsemän paikkainen päihdeyksikkö. Iso haave olisi, että siellä työskentelisi rinta rinnan psykiatrinen sairaanhoitaja, sosiaalityöntekijä ja me, somaattisen puolen hoitajat. Pystyisimme auttamaan potilasta kokonaisvaltaisesti ihmisenä, ei dg: rintakipuisena, dg: mielenterveyspotilaana, jolla on dg: päihdeongelma.

Mielenterveys- ja päihdetyön erikoisammattitutkinnon opiskelijat

Miia & Tiina

Sukellus vanhankansanoppeihin – perinteinen jäsenkorjaus hieronnan soveltavana tekniikkana

Sami Kinnunen, koulutettu hieroja ja perinteinen jäsenkorjaaja kävi pitämässä meille parin iltapäivän pituisen koulutuksen perinteisen jäsenkorjauksen ideologiasta ja tekniikoista. Koulutus toteutettiin osana Samin ammatillisia opettajaopintoja. Päivät sisälsivät monipuolisesti luentoja ja käytännön tekemistä, mikä on hyvä lähtökohta onnistuneelle koulutukselle.

Jäsenkorjaus pohjaa suomalaiseen kansanperinteeseen ja sen uskomuksiin. Sittemmin jäsenkorjaus on haarautunut eri suuntauksiin ja kursseja, oppimateriaalia ja tekniikoita on kehitetty hoitoalan ammattilaisille. Sami puhui paljon hoidon energeettisestä vaikutuksesta ja intuitiosta hoitotapahtuman aikana. Opetus oli mielenkiintoista, sillä klassinen hieronta perustuu pitkälti tutkimustietoon ja teoriapohjaan, mutta jäsenkorjaus (ainakin Samin tapauksessa) painottuu hoitajan ja hoidettavan väliseen luottamukseen ja rentoutumiseen, intuitioon ja vanhoihin uskomuksiin.
Sami onkin kertomansa mukaan saanut lähes kaikki oppinsa mestari¬¬-oppipoika asetelmalla, ei niinkään virallisilta kursseilta. Samilla on myös koulutetun hierojan tutkinto, joten anatomian ja fysiologian osaaminen taustalla on, vaikka perinteinen jäsenkorjaus on selvästi jollain tapaa omistautumista kansanperinteen ajatuksille ja niiden kunnioittamiselle. Tämä filosofia näkyi kaikessa Samin opettamisessa ja tekemisessä.

Ensimmäisenä koulutuspäivänä kävimme läpi alaraajan venyttäviä lihaskalvokäsittelyjä. Tekniikat antoivat uutta näkökulmaa tekemiseen. Samin perimmäinen ajatus oli, että kipuaistimusta ei tule syntyä käsittelyä tehdessä. Ajatus täytyy olla käden alla olevassa kudoksessa: hierojan täytyy kuunnella kudosta ja asiakkaan reaktioita, edetä hitaasti vähitellen otetta syventäen. Näitä näkökulmia painotettiin tekemisen lomassa. Lempeät lihaskalvovenytykset tuovat hierontatapahtumaan monipuolisuutta, sillä usein ainakin oma hierontakäsialani on melko rytmikäs, ja myös kipuaistimukset ovat sallittuja tietyissä rajoissa.

Toisena koulutuspäivänä päästiinkin hyvin mielenkiintoisiin aiheisiin: vatsalihasten ja kyljen hierontaan. Näitä kehon osia emme olleet ennen paljoa hieroneetkaan, joten asiat tulivat uutena, ja mielenkiinnolla otimme ne vastaan. Tilanne, jossa joku velloo käsiään vatsataikinassani ei ole kaikista luonnollisin, mikä laittoi välillä naurattamaan. Hieronnasta kuitenkin selvittiin ja seuraavana päivänä vatsalihakset olivat kipeät käsittelystä -tai ehkä sittenkin nauramisesta.
Vatsan alueelle siirryttäessä energiasysteemi nousi vahvasti esiin Samin puheesta. Vatsa aukaistiin käsittelylle vastapäivään pyöräyttämällä ja samoin suljettiin käsittelyn jälkeen, muutoin käsittely tehtiin myötäpäivään pyörittelemällä tai napaa kohti vetämällä. Tärkeää oli hellä ote, jotta energiasysteemi ei sekoitu. Tieteellistä perustelua Sami ei osannut tekniikoilleen antaa, vaan painotti, että ajatusmalli perustuu vanhankansanoppiin. Fysiologisesti ajateltuna perusteluna olisi tietysti suolen toiminnan suuntaan (myötäpäivään) hierominen sekä se, että koska lihaksiston lisäksi suolisto saa hierontaa, on hyvä, että edetään hiljalleen, jotta suolen luontainen toiminta ei häiriinny. Vatsahieronnalla voisikin saada apua esimerkiksi suoliston tai hengityksen ongelmiin. Loppujen lopuksi käsittely tuntui suhteellisen mukavalta ja tehokkaalta. Vatsalihaksetkin taisivat kaikilta löytyä, vaikka niiden olemassaoloa usein epäilläänkin.

Päällimmäisenä Samin opeista jäi mieleen rauhallinen, kuuosteleva tahti sekä ajatuksen keskittäminen vain tekemiseen. Nämä seikat saattavat välillä unohtua, kun liiaksi miettii, mikä on paras ja tehokkain tapa poistaa lihaskireyttä m. trapeziuksen yläosasta, miten ohjaisin asiakasta motivoivasti takareiden venytykseen, taukojumppaan tai syvien vatsalihasten vahvistamiseen. Samin sanoin:

’’Tärkeintä, että asiakkaalle jää semmonen olo, että hoito on tehty huolellisesti, että on saanut avun. Ja tyytyväinen asiakas tuo mukanaan neljä uutta asiakasta.’’

Vaikka kaikkia perinteisen jäsenkorjauksen oppeja ei omaksuisikaan, tärkeintä on, että saimme kaikki monipuolisuutta otteisiin ja uutta ajateltavaa asiakaskohtaamisiin. Kiitos siis Samille antoisista ja opettavaisista päivistä!
Niina Jormakka
opiskelija
Hierojan ammattitutkinto

Asennetta päihdetyöhön

Sosiaali- ja terveysalalla toimivan työntekijän tulee kohdata ja kohdella kaikkia asiakkaita ja potilaita samanarvoisina. Kunnioittava, ystävällinen ja asiallinen käytös tulisi olla kaikilla ammattilaisilla itsestään selvyys. Onko kuitenkaan aina näin, kun kohdataan päihteiden käyttäjä? Osaammeko me alan ammattilaisina kohdata ihmisen oikein?

Päihteiden liiallista käyttöä ei aina mielletä sairaudeksi ja koetaan, että ongelma poistuu, kun asiakas/potilas vain ymmärtää lopettaa päihteiden käyttämisen. Kuitenkin tiedetään, että päihderiippuvuus on psyykkinen, fyysinen ja sosiaalinen sairaus, josta parantuminen voi olla hyvinkin pitkä prosessi – joillakin se kestää koko elämän ajan.
Päihderiippuvuus aiheuttaa ihmisessä häpeän ja arvottomuuden tunnetta ja jos asiakas/potilas on hoitoon hakeutuessaan jo valmiiksi häpeissään omasta tilanteestaan, voi miettiä tarvitseeko ammattilaisen tätä haavoittunutta olotilaa vielä lietsoa entisestään vai voisiko ihmistä yrittää tukea ja auttaa silloin, kun hän eniten apua tarvitsee. Syyllistäminen ja komentaminen eivät kuulu työntekijän tehtäviin.


Tukeminen ja auttaminen eivät tarkoita sinisilmäisyyttä tai ”hyysäämistä”, vaan on aivan tavallista ammattimaista käytöstä. Vaatii hoitajalta rohkeutta olla asiakkaan/potilaan puolella ja omalta osaltaan vähentää yhteiskunnassa vallitsevaa negatiivista asennetta päihdeongelmaisia kohtaan.
Jokaisen työntekijän on vastattava omasta ammatillisuudestaan mutta samalla tulee huolehtia, että työyhteisössä noudatetaan hyvää ammattietiikkaa.
Mielenterveys- ja päihdetyön erikoisammattitutkinto-opiskelijat
Miia ja Saija

Itsemääräämisoikeus – mitä se on?

Itsemääräämisoikeus on asia, jonka pitäisi olla meille kaikille itsestään selvä asia. Meillä jokaisella on itsemääräämisoikeus. Sosiaali- ja terveysalan ammattilaisina meille on itsestään selvää noudattaa asiakkaan itsemääräämisoikeutta. Vai onko sittenkään? Rajoittaminen ja velvoittaminen koetaan itsemääräämisoi-keutta loukkaavana, jollei sitä ole perusteltu tai asiakas ei ymmärrä perusteluja.
Itsemääräämisoikeus voidaan määritellä yksilön kyvyksi tehdä valintoja ja päätöksiä sekä taitoa toimia niiden mukaan. Tämän määritelmän mukaan meidän jokaisen itsemääräämisoikeutta voitaisiin kyseenalaistaa. Jokainen tietää mitä terveellinen syöminen tarkoittaa. Ani harva kuitenkaan syö niin kuin sanotaan, vaan käyttää itsemääräämisoikeuttaan ja syö kuten mieli tekee.
Kuinka sitten rajoittaa asiakkaan tahtoa, jos itsekään ei pysty noudattamaan perusteltuja asioita? Merkittävänä erona voi olla todellinen tietoisuus päätöksen vaikutuksesta. Ymmärrys siitä, mitkä ovat päätöksen seuraukset. Ymmärrän, mitä huono ruokavalio tekee terveydelleni, mutta asiakkaan psykoottinen mieli ei välttämättä ymmärrä oman valintansa seurauksia. Päätöksentekoon tarvittava tieto ei välttämättä ohjeistuksesta ja perusteluista huolimatta ole riittävää. Päätös perustuu harhamaailmaan, eikä todelliseen tietoon. Myös esim. kehitysvammaisella voi olla vaikeuksia hahmottaa tekemiensä ratkaisuiden todellisia seurauksia.

Ammattilaisella on haasteena tietää, milloin asiakkaan kyky on riittävä päätöksenteon pohjaksi. Milloin taas on kyse itsemääräämisoikeuden varjolla tehty heitteillejättö, jolloin henkilökunta siirtää heille kuuluvan vastuun asiakkaalle ja hylkää avun tarpeessa olevan henkilön. Avun tarpeessa oleva ei aina tunnista omaa palveluntarvettaan esim. psykoottisen oireilun tai kehitysvamman vuoksi. Asiakkaan epärealistiset mielipiteet voinnista tai selviytymisestä tulee realisoida hänelle. Se on työntekijän velvollisuus, ei oikeus. Tällöin voi tarvittaessa tulla kysymykseen itsemääräämisoikeuden rajaaminen. On olemassa tilanteita, jolloin asiakkaalla on oikeus olla hoidettavana ja on tilanteita, milloin työntekijällä on velvollisuus hoitaa ja tehdä ratkaisuja. Tavoitteena on kuitenkin ihmisen mahdollisimman suuri itsemäärääminen ja voimaantuminen. Asiakkaalla on aina oikeus saada tarvitsemansa tieto päätöksensä tueksi.
Itsemääräämisoikeus ei ole rajaton tai absoluuttinen, koska päätökset ja toiminta vaikuttavat myös muihin ihmisiin. Tätä taustaa vasten tuntuu hyväksyttävältä asettaa tiettyjä sääntöjä ja rajoituksia esim. asun-tolassa asumiseen. Onko kuitenkaan perusteltua vaatia asiakasta noudattamaan näitä sääntöjä myös muualla lomalla olleessaan. Meistä itse kukin taitaa viettää lomaa noudattamatta arjen rutiineja ja sääntöjä.

Mielenterveys- ja päihdetyön erikoisammattitutkinnon opiskelijat: Paolo, Orvokki, Päivi, Hannele ja Leena

”Ei elämästä selviä hengissä” (Juice Leskinen) sekä ”Mulla jano” (Pave Maijanen) biisejä kuunnellen ja miettien Sotea

Kas Sote-tie se kaikkein haasteellisinta lie, jee jee
Sote- suunnittelu ja sen eteenpäin vienti ei ole sujunut sillä tavalla kuin alun perin oletettiin. Monta mutkaa ja haastetta on ollut sekä takapakkia tullut. Haasteellista Sote- suunnittelussa ovat olleet perustuslailliset ongelmat, joihin hallitus on törmännyt useamman kerran. Tuntuu uskomattomalta, että Sotea on suunniteltu jo vuosia ja valmistelutyö on jäänyt puutteelliseksi. Mieleen herää väistämättä ajatus siitä, että Sotea suunnittelevat virkamiehetkään eivät tiedä, missä maali on. Sotea on suunniteltu terveyspalvelut edellä ja sosiaalipalvelut kaikkine lakikiemuroineen ovat jääneet taka-alalle velipuolen asemaan.

Mul’ on jono, valvira uhkaa, valuuko sote hukkaan?

Viimeisen vuoden ajan kunnissa on kiivaasti kehitetty toimintaa. On laadittu perhekeskusmalleja, on oltu THL: n tiloissa palavereissa maakunnallisina edustajina, on pidetty Jyväskylässä kokouksia ja valittua edustajia työryhmiin, moniin erilaisiin. On kehitetty oppilashuoltoa ja asenteita, lapsiystävällisyyden huomioonottamista kaikessa kuntien toiminnassa. Kukoistava kotihoito-hanke on toinen hallituksen ykköshanke, jossa mukana oleminen on vienyt kotihoidon esimiesten aikaa. Palvelusetelitoimintaa on kehitetty vanhuspalveluissa. Aikuissosiaalityössä on menty mukaan työtoiminnan kehittämishankkeisiin. Asiakaspalvelua on kehitetty, hanketyöntekijöitä rekrytoitu. Tuloksia on tullut, asiakaspalvelu parantunut, tyytyväisyys lisääntynyt. Mutta mitä sitten, kun nämä hankkeet loppuvat?

Esimiehenä voit heilua jengissä, mut selviätkö Sote:sta hengissä, jeejee
Kaiken kiireen keskellä esimiehenä on oltava ajan tasalla Soteen liittyvistä asioita, että voit esittää asiaa henkilöstölle ja viedä asioita eteenpäin. Kaupungissamme esimiehet ehtivät juuri pitää henkilöstölle infoa Soten maakunnan liikelaitoksen yhtiöittämisestä ja hups! muutaman viikon päästä tuli tieto, ettei niin tehdäkään. Lisäksi tuli tieto, että siirretään Sotea vielä vuodella eteenpäin. Tämä lisäaikapäätös on ehkä paras päätös tähän mennessä Soteen liittyen.

Sua Sipilän hallitus ohjaa lakeineen, ajaako hallitus sut satimeen, däng däng
Soteen liittyvistä päätöksistä tulevat tiedot ovat ristiriitaisia ja muuttuvat jatkuvasti. Tulee tunne, että tuleekohan tästä mitään. Ja jos tulee jotain, niin mitä?

Maakuntalaitos istuu Sote -tuolissaan, palvelusetelillä ohjaa sun toimintaa, däng däng

Maakunta on antanut julkisen palvelulupauksen alueensa asukkaille. Tämän lupauksen tarkoituksena on kertoa, miten palvelut maakunnassa toteutetaan. Palvelusetelillä on tarkoitus tarjota tiettyjä sosiaali- ja terveyspalveluita, mutta kuinka tasapuolisesti näitä palveluita maakunnassa pystytään tarjoamaan ja onko palveluntuottajia tarpeeksi maakunnallisesti eri alueilla.
Voiko uudessa Sote -mallissa rikas ja rahakas silti ostaa ekstraa palvelusetelin lisäksi, muuttuuko siis mikään? Toteutuuko siltikään tavoite, että samat palvelut taataan kaikille? Pahimmassa tapauksessa saamme yhden byrokratiavaiheen lisää, jossa palkkaamamme työntekijä ottamaa vastaan asiakkaan valinnanvapauden myötä hänen toiveensa palvelunjärjestäjästä ja palvelusetelin myöntämisestä. Vaatiiko tämäkin viranhaltijapäätöksen?

Sosiaali- ja terveysalan Johtamisen erikoisammattitutkinnon opiskelijat,
LAPE-ryhmä: Kirsi Autonen-Honkonen, Sirpa Karisto, Jarkko Nauha, Anne Puukilainen ja Leena Seppälä