Voi jehna..!

10 päivää jälellä. Alkavalla viikolla voisi siis jo pikkuhiljaa ruveta valmistautumaan kotiinlähtöön. Netistä voisi lentoliput tulostaa, keräillä omia tavaroita ja toki suorittaa näyttö, jonka perusteella reissu sitten arvioidaan. Pitääkin heti huomenna ottaa asia puheeksi että milloin tämä suoritetaan.

Mutta männäviikkoon. Alkuviikko meni hyvin normaalisti työskennellessä, onneksi kestin terveenä vaikka hiukan tautia pelkäsin. Maanantaina Timon kanssa siivottiin tuon päärakennuksen vinttiä. Selkä tulee kipeäksi hommaa ajatellessakin sillä ullakon korkeus oli ehkä maksimissaan 175 senttiä korkea joka on kyllä epämiellyttävän matala melkein 190 senttiä pitkälle honkkelille. Muutenkin tuntuu että viimeisen kahden kuukauden aikana on tullut päätä taottua eri rakennusten oviaukkojen yläreunoihin todella paljon. Liekkö vika ovissa vai minussa, en tiedä. Mutta se oli rankka homma raijata tavaraa pois kaiken pölyn keskeltä. Työnjohtaja Sabinalla on ikuisuusprojetina saada ullakko muutettua asiakkaiden rentoutumistilaksi, tätä tahtia homma ei etene kovinkaan nopeasti…

Tiistaina onneksi selkäkivuilta oltiin vältytty ja hommat sujui normaalisti. Aamusta korjailimme edellisellä viikolla rikki mennyttä hevoskärriä ja huolsimme kärriä muutenkin että jatkossa tällaisia vahinkoja ei sattuisi. Myöhemmin kuljetimme kuukauden roskat saaren kierrätyskeskukseen. Tuokin on jännä homma, jokaisella yrityksellä on oma päivänsä ja kellonaikansa viedä roskat, sillä roskia viedessä vaaka punnitsee kaikki roskat ja se ottaa kellonajat ylös, ja myöhemmin tämän mukaan voidaan lähettää lasku kullekkin yritykselle että minkä verran heidän pitää maksaa roskien kuljetuksesta. Muuten ihan kätevä systeemi, mutta tämänkin kokosessa paikassa jossa vieraita voi kuukaudessa olla satoja, roskan määrä kasvaa aika massiiviseksi. Niimpä minä tein 3 reissua sähköpyörällä roskien viemiseksi ja Timo teki 3 reissua skootterilla roskien viemiseksi. Mutta siitäkin hommasta selvittiin.

Keskiviikko meni kokonaan korjatessa hevosvaunuja. Tiistai iltana Timo haki kylästä kaikkea tarvittavaa ja keskiviikkona ainut tavoite oli saada vaunut ehjäksi. Ja illasta vaunut sitten oli ehjät, saimme tehtyä vaunuun uuden aisan, korjasimme vaunun laitoja sekä uusimme osia sen jarruista. Torstaina vaunut olivatkin sitten käytössä kun piti kuljettaa vieraiden laukkuja satamasta majatalolle. Minäkin sain torstai aamuna aamupalalla klo 07.45 tietää että ”hei Ville, tänään on sinulla vapaapäivä!” No, empä olis tahtonukkaa nukkua… Mutta se koko päivä meni aika lailla makkaillessa kun ulkona sato suurimman osan päivästä vettä. Niin, torstaina meille tuli vieraaksi noin 40 kuorotyttöä ja yksi jalkapallojoukkueellinen 13 vuotiaika poikia. Ei ihme että Saksa menestyy jalkapallon mm-kisoissa kun nämä pojat tulivat koulusta, jonka opetussuunnitelmaan kuuluu että pojat harrastaa jalkapallon peluuta vähintään 2 tuntia joka päivä koulun jälkeen!

Perjantai päivä olikin sitten taas ihan työntäyteinen. Meille oli aiemmin tullut uusia työntekijöitä ja heidän mukanaan tuli sellainen 28 vuotias Nick. Nick on vähän sellainen peukalo keskellä kämmentä tapaus, jonka hän itsekkin myöntää. Kun jo aiemmin rupesimme työskentelemään ensimmäisenä hän kertoi että hänellä on 2 vasenta kättä mitä tulee ruumiillisen työn tekemiseen. Myöhemmin kun juttelimme, selvisi että hän on sellainen taiteilija luonne. Isä on pianonsoiton opetta ja äiti on töissä taidemuseossa. Ja mitä Nick kertoi, ajattelen että hänkin on aika pätevä pianonsoittaja ja yleisesti sivistynyt kaveri. Joten seuraavaksi piti kysyä, miksi hän on tullut tälläiseen paikkaan töihin!? Ja hän kertoi, että hän halusi tutustua muunkinlaiseen elämään mihin hän on tottunut ja tämä vaikutti sopivan rauhalliselta paikalta tehdä se tutustuminen. Joten perjantaina Timo nakitti minut opettamaan Nickille kaikkien perustyökalujen käyttöä. Aluksi tutustuimme työkaluihin ja sitten siihen miten niitä käytetään.

Seuraavaksi siirryimme sähkötyökaluihin ja kyllähän niitten kanssa opettelussa meinasi hermo mennä : ) Porakoneessakin tuntui olevan liian monta liikkuvaa osaa kun Nick koitti saada poranterää pyörimään toiseen suuntaan kun olisi lautaan pitänyt reikä saada.. Ja kun rupesimme ruuvaamista harjoittelemaan niin nylppääntyneitä ruuveja syntyi liukuhihnalta. Eihän siitä, nämä taidot jätettiin muhimaan ja siirryttiin käyttämään sahoja. Ensimmäisenä tutustuimme pistosahaan ja se homma sujui ihan hyvin, kunhan malttoi vaan hommaa tehdä rauhassa. Sitten menimme siistimään tiluksien ympäristöä siimaleikkurin kanssa ja jo kyseisen laitteen nähdessää huomasin että nyt on Nick innoissaan. Kaikki mitä koneella työskentelystä kerroin sujahti toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos ja niimpä jo koneen käynnistys tuotti ongelmia. Myöhemmin samassa työvaiheessa selvisi että Nickillä ei pahemmin ole ylävartalossa voimaa sillä saha ei tahtonut käynnistyä ja puuskutustaukoja oli aika tiheään. Mutta kyllä kone sitten vähän kerrallaan saatiin toimimaan ja sitten hetken kuluttua homma eteni ihan mallikkaasti. Sitten loppupäivän Nick leikkasi leirintäalueen nurmikkoa ajettavalla leikkurilla ja minä pystytin lentopalloverkon.

Illasta vielä sitten opastin halukkaat nuoret vieraat Mölkkypelin ihmeelliseen maailmaan. Sabine oli netissä shoppaillessaan huomannut kyseisen pelin ja tilannut sen koska se näytti niin ”hauskalta” : ) Mutta kyllä nuorukaiset pelistä tykkäsi, peliaikaa tuli melkein 3 tunnin verran. Ja tämän pitkän, henkisesti ja fyysisesti rankan päivän seurauksena sain suurimman osan lauantaistakin vapaaksi ja pyhitimme sen Timon kanssa saunassa käymiselle. Ja eihän siinä, sillä reissulla meni taas 4 tuntia. Illasta sitten vielä valmistelimme nuotiopaikan valmiiksi kun kokilla oli tikkuleipätaikina tuloilla. Tänään aamusta sitten pakkailtiin taas vaunut laukuilla ja ne ja nuorisoryhmät suuntasi satamaan kotia kohti.

Olihan tässä taas tavaraa yhdelle viikolle. Palataan taas astialle viikonpäästä. Kuvista näkyy vähän säätä ja taivaalla nähtyä, lentoliikenne tällä alueella on aika runsasta.20150511_145651[1] 20150512_083416[1] 20150512_083432[1] 20150512_193834[1]

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *