Viikot vähenee.

Tämä viikko ei enää oikeastaan tarjonnut mitään sen suurempaa uutta. Kaikki talon tavat ja mahdolliset tapahtumat rupeavat olemaan jo tuttua, joten siltä osin onhan se vähän ikävää 2 viikon päästä lähteä kutiin. Mutta kyllä se kotiinpääsy mielessä päivittäin polttelee.

Tällä viikolla talossa vieraana oli muutema kouluryhmä, joten hulinaa riitti. Parina iltana paistoimme taas tikkuleipiä.  No, torstai päivänä kävi sellainen homma, kun Timo oli lähdössä hevosvaunujen kanssa käyään kylässä niin vaunut törmäsi yhteen aitaan ja vaunujen ja hevosten välinen aisa meni poikki. Kun asiaa tarkemmin tutkittiin, huomattiin ettäolihan se ruostekkin siellä tuhojaan tehnyt. Joten perjantai aamuna koululaisten lautta lähti klo 9.30, meidän homma oli saada lasten matkatavarat satamaan ilman vankkureita. No onneksi pienempiä vaunuja riittää, niimpä Timo kuljetti suurimman osan laukuista skootterin perään tulevalla vaunulla ja minä sitten poljin menemään sähköpolkupyörällä ja kuljetin osan laukuista sen perään tulevassa vaunussa. Joten loppu hyvin kaikki hyvin, kaikki lapset ja laukut pääsi turvallisesti matkaan.

Se huono puoli tälläisessä työntekijäkommuunissa on, että jos yksi tulee sairaaksi, kaikilla muillakin on suuri riski tulla sairaaksi. Nyt muutema työtekijä on pienessä nuhassa, ja tänä aamuna herätessä pelkäsin että sama tauti on minuun tarttunut. Niimpä tämä päivä meni makkaillessa ja toivoessa että en kipeydy. Mutta sen näkee vasta huomenna että mihin suuntaan olo on kääntynyt.

Eipä tässä sitten muuta kuin että ensi viikkoon.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *