Ensimmäinen viikko takana.

Eli nyt on ensimmäinen työn täyteinen viikko takana. Alkuviikko meni paikkoihin ja ihmisiin tutustuen, mutta paikka on kummiskin suht pieni ja ihmisiä on vähän ja he ovat hyvin tuttavallisia, joten paikka tuntui tutulta jo hyvin nopeasti.

Eli sunnuntain matka Esenssiin sujui hyvin, ja loppumatka varsin nopeastikkin halki autobaanojen 180 kilometrin tuntinopeudella. Yhdessä välissä työkaveri Malik kuitenkin yllättäen hiljensi auton vauhtia huomattavasti ja hän hiukan kiroili Saksaksi. (Tiesin sen, kun on tulut pienempänä Korkeajännityksiä luettua : ) ) Kysyin, että mikä vialla, ja hän kertoi että radiossa oli ilmoitus jonka mukaan tiellä on ”Ghost”(=aave)  eli auto, joka tulee autobaanaa vastaantulijoiden kaistalla, eli meidän kaistalla. Kukin voi miettiä, miksi sellaista autoa kutsutaan heti ”ghostiksi”. Yllättäen sadan kilometrin tuntinopus tuntuikin aika hiljaiselta aiempaan menoon verrattuna. Mutta pian pääsimme onneksi kääntymään pienemmälle tielle ja tämä hälytys ei enää meitä koskenut. Joten sunnuntai päivä meni aika lailla matkustaessa, lähdin kotoa Juvalta Tampereelle klo 13 aikaan, lento lähti klo 20.30 ja noin. 21.30 olin Bremenissä josta matka jatkui autolla Esenssiin. Ja hiukan jälkeen puolenyön olinkin jo pedissä tuhisemassa.

Maanantai aamuna siirryimme lautalla Langeoogin saarelle ja satamassa meitä olikin odottamassa Sabin, joka on minun ohjaaja tämän matkan ajan. Heti ensinäkemältä hänestä huomasi että hän on aika energinen tapaus, joka selvästi nauttii työstään. Sitten jäimme odottamaan minun hehtaarilaukkua pois lautasta, ja hetken odotettuamme meille selvisi että se jäikin vielä lähtösatamaan. No, onneksi ongelma ei ollut iso ja saimme laukun haettua parin tunnin päästä kun lautta tuli saarelle uudestaan. Heti ensinäkemältä paikka vaikutti minulle sopivalta, eli kiitos vielä opettajille kun tätä paikkaa minulle suosittelivat. Paikka on hyvin luonnonläheinen, ihmiset kulkee ympäriinsä pyörillä ja hevosilla. Tämän viikon aikana olen nähnyt myös yhden skootterin ja traktorin. Satamasta me ajoimme pyörillä majataloon noin 4 kilometrin verran. Aikaa meni kuitenkin hiukan enempi kuin normaalisti, sillä vastatuuli toi oman mausteensa ajoon. Mutta matkan kulun hitaus ei haitannut, jäipähän aikaa enempi maisemien ja jättimäisten lintuparvien katseluun! Tällä hetkellä saarella on varmasti eniten hanhia ja paikalliset eivät edes viitsi katsoa parin sadan linnun hanhiparvea sen pienen koon vuoksi. Mutta minulle niissä riittää vielä ihmeteltävää.

Perille päästyämme teimme nopean kierroksen majatalon tiloihin. Sabin kertoi että rakennus on toiminut ennen majataloksi muuttoa navettana, jonka piirteitä saattoi hiukan löytää. Samalla tutustuimme kanssatyöntekijöihin, joista suurinosa on hiukan iäkkäämpää väkeä. Heti kärkeen heidän kanssaan toimiessaan ilmeni merkittävä ongelma, sillä harvat heistä osaa Englantia ja minä vielä vähemmän Saksaa. Mutta muuteman muun työntekijän avulla, jotka ovat valmiina toimimaan tulkkeina, tulemme hyvin toimeen. Tämän jälkeen pääsinkiin tutustumaan omaan lukaaliini, joka tuli tutuksi hyvin nopeasti. Eli kun seison keskellä lattiaa ja ojennan kädet sivuille, molempien käsien sormenpäät osuu huoneen seiniin. Kun käännyn 90 astetta vasemmalle ja teen saman, silloinkin sormienpäät osuu seiniin. Mutta huoneessa on sänky ja pieni lipasto, joten täällä on kaikki tarpeellinen. Eikä täällä huoneessa tule muuta tehtyä kun nukuttua niin silloin huoneen koko ei haittaa. Ja päivät kun tulee vietettyä raikkaassa meri-ilmassa, niin uni tulee varsin nopeasti. Myös seinänaapurit vaikuttaa mukavilta, nimittäin 2 Haflinger merkkistä hevosta, Lady ja Dusty. Vielä tällähetkellä he tulee ihan hyvin juttuun astman kanssa.

Tämä viikko työn puoleen meni tutustuessa kaikkiin mahdollisiin työtehtäviin, joihin kuuluu keittiöhommia, respatyötä ja kioskilla työskentelyä. Mutta eniten hommia on tullut tehtyä talonmies Timon kanssa (Timo on myös Saksalainen nimi). Timo on mukava ja taitava kaveri jonka Englanti on täysin itseopittua, ja siihen nähden vieras kieli taipuu varsin hyvin. Mutta jospa tässä olisi tarpeeksi asiaa, palataan seuraavassa artikkelissa lisää itse paikkaan ja päivien kulkuun.

P4060002 P4060008 20150407_072655[1]

2 kommenttia artikkeliin ”Ensimmäinen viikko takana.

    1. Perkale! En huomannukkaa että minun blogilla on seuraaja! : ) Mutta kiitti, pidän : )

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *