Arkistot kuukauden mukaan: huhtikuu 2015

Puoliväli lähestyy!

Kolmas viikko olikin sitten taas tohinaa täynnä, sillä maanantaina majataloon saapui 86 ala-asteelaista. Maanantaina klo 14 tämä joukkio saapui ja sitten koko viikko vaan heilahti ohi! Iltaisin tehtäviin kuului keittiöhommia tiskivuorien merkeissä ja paikkojen siivoamista muitten työntekijöitten kanssa. Päivisin tuli touhuttua vieraitten kanssa ja vedettyä yhteistä ohjelmaa opettajin avustuksella. Saksassa opetus suunnitelma on hiukan erillainen kun suomessa ja lapset aloittaa englannin opiskelun kunnolla vasta 5 luokalla. Aiemmilla luokilla käydään läpi vaan värejä, numeroita ja perus kohteliaisuuksia. Lapset kyllä kovasti yrittivät saada juttua aikaan ja jotkin tytöt jopa rohkeni kysymään ”do you have a girlfriend?” Tuli aika sydäntenmurskaaja olo, mutta koko viikosta selvittiin ilman suurempia draamoja : )

Keskiviikkona kävin koululaisten kanssa retkellä kalastusaluksella joka hiukan esitteli tätä ympäröivää vesistöä. Näimme reissun aikan myös hylkeitä, mutta suurin osa reissusta meni siihen kun jäimme paatillamme jumiin hiekkadyynin päälle. Laskuvesi tuli niin nopeasti että kohta mistä pääsimme aiemmin hyvin menemään oli madaltunut niin paljon että jäimme siihen jumiin puoleksitoistatunniksi. Mutta onneksi kapteenimme osasi hommansa ja pikkuhiljaa pääsimme siitä sitten vapaaksi.

Sää on tällä viikolla hiukan lämmennyt ja tuulet ovat hellittäneet, mutta ensiviikolla tähänkin tulee muutos sateiden merkeissä. Saa nähdä miten se vaikuttaa minun työtehtäviin. Ensi viikko muutenkin tulee olemaan hiljaisempi vähäisten vieraitten vuoksi. Eilen muuten pääsin myös maistamaan Saksalaisten perinteistä leiriruokaa eli tikkuleipää, joka siis on vaan leipätaikinaa, jota kieritetään foliolla päällystetyn tikun ympäri ja sitä sitten lämmitetään nuotiolla kunnes leipä on valmis ja sitä sitten syötiin erillaisten dippien kanssa. Oli aika hyvää. Mutta onneksi on taas välissä viikonloppu niin kerkeää hiukan palautumaan. Kohta tosiaan ylitetään myös reissun puoliväli ja kotiinlähtö lähenee koko ajan! Mutta ensikertaan!20150423_195558[1]

2 viikko

Toinen viikko oli huomattavasti erillainen kuin ensimmäinen viikko, pääosin sen takia että majatalo oli kiinni koska työntekijöillä oli pääsiäisloma joka kaikilla muilla oli ollut viikkoa aiemmin. Mutta se ei työntekoa haitannut.

Maanantaina käytiin läpi paloturvallisuuteen liittyviä tekijöitä. Kuten vaihdettiin kaikki palovaroittimet kaikkiin rakennuksiin, tarkistettiin että sammutuspeittoja on tarpeeksi ja että vaahtosammuttimet ovat kaikki kunnossa. Joten maanantai oli aika leppoisa päivä. Mutta sitten tiistai… Tiistaina sain putsata hevosten laidunalueet kaikesta lannasta, ja 38 kottikärryllistä myöhemmin homma oli valmis, eikä siihen mennyt kuin vajaa 7 tuntia. Että siinä teille luokkalaiset ketkä siellä koto Suomesse olette! : )

Keskiviikkoon, torstaihin ja tähän päivään kuului yksi isompi urakka joka vei myös enempi aikaa. Kunnostimme erään työtilan lattian ja homma oli kyllä ihan mielenkiintoinen tehdä. Tänään saimme urakan valmiiksi kun liimasimme viimeisen lattiapaneelit paikalleen. Näihin päiviin toki kuului myös kioskityöskentelyä, joka on vieläkin haasteellista yhteisen kielimuurin takia. Mutta tämä viikko myös oli asiakkaiden suhteen hiljaisempi, koska mereltä käyvä tuuli hankaloitti saarella kulkua huomattavasti, kulkuhan tapahtui pääosin pyörillä. Joten viikko oli kokonaisuudessaan aika rauhallinen.

Tuulet ovat tälläviikolla todella myllänneet ja pitäneet jopa öitä herellä. Paikallisetkin ovat puhuneet jopa kunnon myrskytuulista tuulten yltäessä nopeuteen 41m/s! (n.150 km/h) Itsekkin on tätä hiukan hankala uskoa, mutta näin minulle kerrottiin.

Sen on myös huomannut että ajattelu rupeaa hiukan Englannistumaan kun ei tahdo aina Suomenkielen sanoja muistaa. Vaikka kaiken aikaa koittaa kuunnella Suomalaista musiikkia niin kyllä se kieli vaan häviää päästä. Eli luppoaikana tulee kuunneltua musiikkia ja luettua, katsottua ohjelmia netistä kiitos Wifi yhteyden ja jopa hiukan kuntoiltua jos työpäivän jäljiltä jaksaa. Ohessa hiukan kuvia juoksureitin varrelta, yhdessä näkyy myös tämä meidän majatalo. Joten näihin kuviin, näihin tunnelmiin.20150416_162904[1] 20150416_162906[1] 20150416_163025[1] 20150416_163659[1] 20150416_163718[1]

 

Ensimmäinen viikko takana.

Eli nyt on ensimmäinen työn täyteinen viikko takana. Alkuviikko meni paikkoihin ja ihmisiin tutustuen, mutta paikka on kummiskin suht pieni ja ihmisiä on vähän ja he ovat hyvin tuttavallisia, joten paikka tuntui tutulta jo hyvin nopeasti.

Eli sunnuntain matka Esenssiin sujui hyvin, ja loppumatka varsin nopeastikkin halki autobaanojen 180 kilometrin tuntinopeudella. Yhdessä välissä työkaveri Malik kuitenkin yllättäen hiljensi auton vauhtia huomattavasti ja hän hiukan kiroili Saksaksi. (Tiesin sen, kun on tulut pienempänä Korkeajännityksiä luettua : ) ) Kysyin, että mikä vialla, ja hän kertoi että radiossa oli ilmoitus jonka mukaan tiellä on ”Ghost”(=aave)  eli auto, joka tulee autobaanaa vastaantulijoiden kaistalla, eli meidän kaistalla. Kukin voi miettiä, miksi sellaista autoa kutsutaan heti ”ghostiksi”. Yllättäen sadan kilometrin tuntinopus tuntuikin aika hiljaiselta aiempaan menoon verrattuna. Mutta pian pääsimme onneksi kääntymään pienemmälle tielle ja tämä hälytys ei enää meitä koskenut. Joten sunnuntai päivä meni aika lailla matkustaessa, lähdin kotoa Juvalta Tampereelle klo 13 aikaan, lento lähti klo 20.30 ja noin. 21.30 olin Bremenissä josta matka jatkui autolla Esenssiin. Ja hiukan jälkeen puolenyön olinkin jo pedissä tuhisemassa.

Maanantai aamuna siirryimme lautalla Langeoogin saarelle ja satamassa meitä olikin odottamassa Sabin, joka on minun ohjaaja tämän matkan ajan. Heti ensinäkemältä hänestä huomasi että hän on aika energinen tapaus, joka selvästi nauttii työstään. Sitten jäimme odottamaan minun hehtaarilaukkua pois lautasta, ja hetken odotettuamme meille selvisi että se jäikin vielä lähtösatamaan. No, onneksi ongelma ei ollut iso ja saimme laukun haettua parin tunnin päästä kun lautta tuli saarelle uudestaan. Heti ensinäkemältä paikka vaikutti minulle sopivalta, eli kiitos vielä opettajille kun tätä paikkaa minulle suosittelivat. Paikka on hyvin luonnonläheinen, ihmiset kulkee ympäriinsä pyörillä ja hevosilla. Tämän viikon aikana olen nähnyt myös yhden skootterin ja traktorin. Satamasta me ajoimme pyörillä majataloon noin 4 kilometrin verran. Aikaa meni kuitenkin hiukan enempi kuin normaalisti, sillä vastatuuli toi oman mausteensa ajoon. Mutta matkan kulun hitaus ei haitannut, jäipähän aikaa enempi maisemien ja jättimäisten lintuparvien katseluun! Tällä hetkellä saarella on varmasti eniten hanhia ja paikalliset eivät edes viitsi katsoa parin sadan linnun hanhiparvea sen pienen koon vuoksi. Mutta minulle niissä riittää vielä ihmeteltävää.

Perille päästyämme teimme nopean kierroksen majatalon tiloihin. Sabin kertoi että rakennus on toiminut ennen majataloksi muuttoa navettana, jonka piirteitä saattoi hiukan löytää. Samalla tutustuimme kanssatyöntekijöihin, joista suurinosa on hiukan iäkkäämpää väkeä. Heti kärkeen heidän kanssaan toimiessaan ilmeni merkittävä ongelma, sillä harvat heistä osaa Englantia ja minä vielä vähemmän Saksaa. Mutta muuteman muun työntekijän avulla, jotka ovat valmiina toimimaan tulkkeina, tulemme hyvin toimeen. Tämän jälkeen pääsinkiin tutustumaan omaan lukaaliini, joka tuli tutuksi hyvin nopeasti. Eli kun seison keskellä lattiaa ja ojennan kädet sivuille, molempien käsien sormenpäät osuu huoneen seiniin. Kun käännyn 90 astetta vasemmalle ja teen saman, silloinkin sormienpäät osuu seiniin. Mutta huoneessa on sänky ja pieni lipasto, joten täällä on kaikki tarpeellinen. Eikä täällä huoneessa tule muuta tehtyä kun nukuttua niin silloin huoneen koko ei haittaa. Ja päivät kun tulee vietettyä raikkaassa meri-ilmassa, niin uni tulee varsin nopeasti. Myös seinänaapurit vaikuttaa mukavilta, nimittäin 2 Haflinger merkkistä hevosta, Lady ja Dusty. Vielä tällähetkellä he tulee ihan hyvin juttuun astman kanssa.

Tämä viikko työn puoleen meni tutustuessa kaikkiin mahdollisiin työtehtäviin, joihin kuuluu keittiöhommia, respatyötä ja kioskilla työskentelyä. Mutta eniten hommia on tullut tehtyä talonmies Timon kanssa (Timo on myös Saksalainen nimi). Timo on mukava ja taitava kaveri jonka Englanti on täysin itseopittua, ja siihen nähden vieras kieli taipuu varsin hyvin. Mutta jospa tässä olisi tarpeeksi asiaa, palataan seuraavassa artikkelissa lisää itse paikkaan ja päivien kulkuun.

P4060002 P4060008 20150407_072655[1]

Tervehdys.

Joo. Elikkä minä meinaan kirjottaa teille blogia tässä seuraavan parin kuukauden ajan. Että katotaan mitä tästä tulee! Eli minun nimi on Laitisen Ville ja huomenna 5.4 minä matkaan tuonne Bremeniin lentäen ja sieltä sitten eteenpäin harjottelupaikalle Esenssiin.

Tämä päivä on menny ressatessa ja tavaroita pakkaillessa. Aina tuntuu että jotain tärkeää unohtuu, mutta sen näkee sitten vasta paikan päällä.