7 viikkoa.

7 viikkoa sitten tähän aikaan istuksin Tampereen lentokentällä todennäköisesti lukien kirjaa kitarasankari Slashistä, enkä vielä ollut edes kunnolla tajunnut millainen reissu tästä tulisi. Mielessä oli vaan ajatukset siitä että onko kaikki tarvittava varmasti mukana, millainen tämä paikka on ja että pärjäänkö minä täällä yksin. Tuo viimeinen ajatus oli varmasti eniten mielessä, sillä tämä oli minulle ensimmäinen reissu ulkomaille täysin yksin. Mutta kun tänne saavuin, nuo kaikki ajatukset kaikkosi varsin nopeasti ja niiden tilalle tuli kaikki nämä mahtavat ihmiset täällä ja into oppia ja tutustua uusiin asioihin. Varsin nopeasti tunsin tämän paikan omanlaisekseni, ja vielä kerran kiitos opettajille että suosittelivat tätä paikkaa minulle.

Mutta kyllä tuota kotimatkaa jo odottaa. Keskiviikkona lähdemme lautalla Esenssiin klo 11.30, sieltä autolla Bremeniin josta lento lähtee klo 16.40  ja illalla 19.45 pitäisi Suomi tuntua taas jalkojen alla. Joten sitä odotellessa! Tässä sitten hiukan kuvia mitä täällä ollessa on tullut oteltua.

20150520_132809[1] 20150524_120451[1] 20150524_120505[1] 20150524_120525[1] 20150524_121225[1] 20150524_121306[1] 20150524_122239[1] 20150524_124915[1] 20150524_124923[1] 20150524_131811[1] 20150524_132041[1] 20150524_132719[1] 20150524_135414[1] 20150524_135619[1] 20150524_140639[1] 20150524_140737[1] 20150524_140934[1]

Voi jehna..!

10 päivää jälellä. Alkavalla viikolla voisi siis jo pikkuhiljaa ruveta valmistautumaan kotiinlähtöön. Netistä voisi lentoliput tulostaa, keräillä omia tavaroita ja toki suorittaa näyttö, jonka perusteella reissu sitten arvioidaan. Pitääkin heti huomenna ottaa asia puheeksi että milloin tämä suoritetaan.

Mutta männäviikkoon. Alkuviikko meni hyvin normaalisti työskennellessä, onneksi kestin terveenä vaikka hiukan tautia pelkäsin. Maanantaina Timon kanssa siivottiin tuon päärakennuksen vinttiä. Selkä tulee kipeäksi hommaa ajatellessakin sillä ullakon korkeus oli ehkä maksimissaan 175 senttiä korkea joka on kyllä epämiellyttävän matala melkein 190 senttiä pitkälle honkkelille. Muutenkin tuntuu että viimeisen kahden kuukauden aikana on tullut päätä taottua eri rakennusten oviaukkojen yläreunoihin todella paljon. Liekkö vika ovissa vai minussa, en tiedä. Mutta se oli rankka homma raijata tavaraa pois kaiken pölyn keskeltä. Työnjohtaja Sabinalla on ikuisuusprojetina saada ullakko muutettua asiakkaiden rentoutumistilaksi, tätä tahtia homma ei etene kovinkaan nopeasti…

Tiistaina onneksi selkäkivuilta oltiin vältytty ja hommat sujui normaalisti. Aamusta korjailimme edellisellä viikolla rikki mennyttä hevoskärriä ja huolsimme kärriä muutenkin että jatkossa tällaisia vahinkoja ei sattuisi. Myöhemmin kuljetimme kuukauden roskat saaren kierrätyskeskukseen. Tuokin on jännä homma, jokaisella yrityksellä on oma päivänsä ja kellonaikansa viedä roskat, sillä roskia viedessä vaaka punnitsee kaikki roskat ja se ottaa kellonajat ylös, ja myöhemmin tämän mukaan voidaan lähettää lasku kullekkin yritykselle että minkä verran heidän pitää maksaa roskien kuljetuksesta. Muuten ihan kätevä systeemi, mutta tämänkin kokosessa paikassa jossa vieraita voi kuukaudessa olla satoja, roskan määrä kasvaa aika massiiviseksi. Niimpä minä tein 3 reissua sähköpyörällä roskien viemiseksi ja Timo teki 3 reissua skootterilla roskien viemiseksi. Mutta siitäkin hommasta selvittiin.

Keskiviikko meni kokonaan korjatessa hevosvaunuja. Tiistai iltana Timo haki kylästä kaikkea tarvittavaa ja keskiviikkona ainut tavoite oli saada vaunut ehjäksi. Ja illasta vaunut sitten oli ehjät, saimme tehtyä vaunuun uuden aisan, korjasimme vaunun laitoja sekä uusimme osia sen jarruista. Torstaina vaunut olivatkin sitten käytössä kun piti kuljettaa vieraiden laukkuja satamasta majatalolle. Minäkin sain torstai aamuna aamupalalla klo 07.45 tietää että ”hei Ville, tänään on sinulla vapaapäivä!” No, empä olis tahtonukkaa nukkua… Mutta se koko päivä meni aika lailla makkaillessa kun ulkona sato suurimman osan päivästä vettä. Niin, torstaina meille tuli vieraaksi noin 40 kuorotyttöä ja yksi jalkapallojoukkueellinen 13 vuotiaika poikia. Ei ihme että Saksa menestyy jalkapallon mm-kisoissa kun nämä pojat tulivat koulusta, jonka opetussuunnitelmaan kuuluu että pojat harrastaa jalkapallon peluuta vähintään 2 tuntia joka päivä koulun jälkeen!

Perjantai päivä olikin sitten taas ihan työntäyteinen. Meille oli aiemmin tullut uusia työntekijöitä ja heidän mukanaan tuli sellainen 28 vuotias Nick. Nick on vähän sellainen peukalo keskellä kämmentä tapaus, jonka hän itsekkin myöntää. Kun jo aiemmin rupesimme työskentelemään ensimmäisenä hän kertoi että hänellä on 2 vasenta kättä mitä tulee ruumiillisen työn tekemiseen. Myöhemmin kun juttelimme, selvisi että hän on sellainen taiteilija luonne. Isä on pianonsoiton opetta ja äiti on töissä taidemuseossa. Ja mitä Nick kertoi, ajattelen että hänkin on aika pätevä pianonsoittaja ja yleisesti sivistynyt kaveri. Joten seuraavaksi piti kysyä, miksi hän on tullut tälläiseen paikkaan töihin!? Ja hän kertoi, että hän halusi tutustua muunkinlaiseen elämään mihin hän on tottunut ja tämä vaikutti sopivan rauhalliselta paikalta tehdä se tutustuminen. Joten perjantaina Timo nakitti minut opettamaan Nickille kaikkien perustyökalujen käyttöä. Aluksi tutustuimme työkaluihin ja sitten siihen miten niitä käytetään.

Seuraavaksi siirryimme sähkötyökaluihin ja kyllähän niitten kanssa opettelussa meinasi hermo mennä : ) Porakoneessakin tuntui olevan liian monta liikkuvaa osaa kun Nick koitti saada poranterää pyörimään toiseen suuntaan kun olisi lautaan pitänyt reikä saada.. Ja kun rupesimme ruuvaamista harjoittelemaan niin nylppääntyneitä ruuveja syntyi liukuhihnalta. Eihän siitä, nämä taidot jätettiin muhimaan ja siirryttiin käyttämään sahoja. Ensimmäisenä tutustuimme pistosahaan ja se homma sujui ihan hyvin, kunhan malttoi vaan hommaa tehdä rauhassa. Sitten menimme siistimään tiluksien ympäristöä siimaleikkurin kanssa ja jo kyseisen laitteen nähdessää huomasin että nyt on Nick innoissaan. Kaikki mitä koneella työskentelystä kerroin sujahti toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos ja niimpä jo koneen käynnistys tuotti ongelmia. Myöhemmin samassa työvaiheessa selvisi että Nickillä ei pahemmin ole ylävartalossa voimaa sillä saha ei tahtonut käynnistyä ja puuskutustaukoja oli aika tiheään. Mutta kyllä kone sitten vähän kerrallaan saatiin toimimaan ja sitten hetken kuluttua homma eteni ihan mallikkaasti. Sitten loppupäivän Nick leikkasi leirintäalueen nurmikkoa ajettavalla leikkurilla ja minä pystytin lentopalloverkon.

Illasta vielä sitten opastin halukkaat nuoret vieraat Mölkkypelin ihmeelliseen maailmaan. Sabine oli netissä shoppaillessaan huomannut kyseisen pelin ja tilannut sen koska se näytti niin ”hauskalta” : ) Mutta kyllä nuorukaiset pelistä tykkäsi, peliaikaa tuli melkein 3 tunnin verran. Ja tämän pitkän, henkisesti ja fyysisesti rankan päivän seurauksena sain suurimman osan lauantaistakin vapaaksi ja pyhitimme sen Timon kanssa saunassa käymiselle. Ja eihän siinä, sillä reissulla meni taas 4 tuntia. Illasta sitten vielä valmistelimme nuotiopaikan valmiiksi kun kokilla oli tikkuleipätaikina tuloilla. Tänään aamusta sitten pakkailtiin taas vaunut laukuilla ja ne ja nuorisoryhmät suuntasi satamaan kotia kohti.

Olihan tässä taas tavaraa yhdelle viikolle. Palataan taas astialle viikonpäästä. Kuvista näkyy vähän säätä ja taivaalla nähtyä, lentoliikenne tällä alueella on aika runsasta.20150511_145651[1] 20150512_083416[1] 20150512_083432[1] 20150512_193834[1]

Viikot vähenee.

Tämä viikko ei enää oikeastaan tarjonnut mitään sen suurempaa uutta. Kaikki talon tavat ja mahdolliset tapahtumat rupeavat olemaan jo tuttua, joten siltä osin onhan se vähän ikävää 2 viikon päästä lähteä kutiin. Mutta kyllä se kotiinpääsy mielessä päivittäin polttelee.

Tällä viikolla talossa vieraana oli muutema kouluryhmä, joten hulinaa riitti. Parina iltana paistoimme taas tikkuleipiä.  No, torstai päivänä kävi sellainen homma, kun Timo oli lähdössä hevosvaunujen kanssa käyään kylässä niin vaunut törmäsi yhteen aitaan ja vaunujen ja hevosten välinen aisa meni poikki. Kun asiaa tarkemmin tutkittiin, huomattiin ettäolihan se ruostekkin siellä tuhojaan tehnyt. Joten perjantai aamuna koululaisten lautta lähti klo 9.30, meidän homma oli saada lasten matkatavarat satamaan ilman vankkureita. No onneksi pienempiä vaunuja riittää, niimpä Timo kuljetti suurimman osan laukuista skootterin perään tulevalla vaunulla ja minä sitten poljin menemään sähköpolkupyörällä ja kuljetin osan laukuista sen perään tulevassa vaunussa. Joten loppu hyvin kaikki hyvin, kaikki lapset ja laukut pääsi turvallisesti matkaan.

Se huono puoli tälläisessä työntekijäkommuunissa on, että jos yksi tulee sairaaksi, kaikilla muillakin on suuri riski tulla sairaaksi. Nyt muutema työtekijä on pienessä nuhassa, ja tänä aamuna herätessä pelkäsin että sama tauti on minuun tarttunut. Niimpä tämä päivä meni makkaillessa ja toivoessa että en kipeydy. Mutta sen näkee vasta huomenna että mihin suuntaan olo on kääntynyt.

Eipä tässä sitten muuta kuin että ensi viikkoon.

Puolivälissä!

Noniin, katotaan millasta tekstiä saa aikaan lätkän puoliajalla! Peli näkyy sivustolta atdhe.sx ja suomalaisen selostuksen tarjoaa radio Novan nettiradio : ) Eli tältä osin elämä hymyilee : )

Sunnuntaina tuo kollega Timo saapui takaisin kolutuksestaan ja hän kysyi haluaisinko liittyä hänen seuraan kun hän menee kylään uimahalliin saunomaan. No tottakaihan minä nyt saunomaan lähden melkein 4 viikon tauon jälkeen! Mutta nyt todellakin olen kokemusta rikkaampi tuon reissun jäliltä. Eli lähtiessä odotin ehkä 1-2 tunnin reissua.

Eli aluksi ajoimme pyörillä kylään ja ostimme liput ja vaihdoimme vaatteet. Heti kärkeen huomasin että siellä ei ole tapana käyttää uimahousuja. No, eipä nakkisiltaan saunominen mikään ongelma ole. Mutta se yllätti kun lähdimme pois pukuhuoneesta, että miehet ja naiset saunoo yhteisesti alasti yleisessä uimahallissa.  Mutta kyllä se saunominen silti hyvin onnistui. Toinen yllätys oli että saunoissa ei ollut kiukaita, vaan tuolla oli kolme erillistä saunaa, jossa yhdessä lämpötila oli koko ajan 60-70 astetta, toisessa 75-90 astetta ja kolmannessa 90-105 astetta. Saunoissa siis ei ollut omaa kiuasta ja nämä lämpötilat pidettiin yllä jollain muulla lämmityskeinolla. Ja sitten saunoja vaihtelemalla löydettiin aina itselle sopiva lämpötila. Kolmas outous oli se, että saunat oli todella isoja, niihin olisi mahtunut varmaan 30-40 ihmistä saunomaan. Mutta oikeasti saunat oli sen takia isoja, koska niissä maattiin. Saunaan sai ottaa mukaan oman puisen tyynyn ja pyyhkeen ja sitten saunominen tapahtui siellä makailemalla. Ja tämän takia saunat oli niin isoja.

Saunoimme puolen tunnin pätkiä ja välillä kävimme ulkona istumassa ja kylmävesialtaissa. Saunomisen jälkeen kävimme hiukan istumassa iltaa ja sitten palasimme majatalolle. Reissu kokonaisuudessaan kesti sellaisen 4 tuntia.

Alkuviikko oli taas hiljaisempaa, vieraina oli ainoastaan kaksi biologoia, jotka tutki erään uhan alaisen linnun pesintää. He myös koittivat keksiä keinoja linnun pesien suojeluun. Joten minä sain heitä autella pikkuhommissa ja yleisesti heidän tekemisten seuraaminen oli aika mielenkiintoista. Keskiviikkona huolsimme Timon kanssa majatalon polkupyöriä, vaihdoimme renkaita, huolsimme jarruja ja sen sellaista. Keskiviikkona ja torstaina meille saapui kolme uutta työntekijää, sillä sesonkiaika rupeaa lähestymään. Lisätyöntekijöiden mukana tuli yksi ongelma, tilan puute.  Kaikille työntekijöille ei riittä enää asuinpaikkoja. ja vaikka minä 4 viikon päästä lähden, siltikkin yksi työntekijä on ilman omaa huonetta. Tällähetkellä 2 työntekijää nukkuu teltassa, mutta se ei ole mitenkään sopiva yöpaikka työtä tekevälle ihmiselle, koska tuulet ja sateet voivat olla niin meluisia että metakan takia ei saa nukuttua. Saati sitten kun tuuli huojuttaa koko telttaa!

Torstaina sitten pystytimme asiakkaita varten ruokailuteltan. Tai niin oli tarkoitus, vaihtelevien sääolojen takia saimme vaan rungon pystyyn. Se homma olisi tarkoitus saada loppuun huomenna lauantaina. Sen takia huomenna eikä tänään, koska täälläkin ihmiset juhlii vappua, sen nimi on vaan ”First of May” eli toukokuun ensimmäinen. Juhlinnan syyt ovat samat kuin suomessa : ) Joten tänään klo 8.00 kun etsin päärakennuksesta aamupalaa, sain tietää että tämä päivä on minullakin vapaata. Joten päivä meni makkaillessa ja illan peliä odotellessa, joka on nyt kyllä jo päättynyt……. Kirjottaessa menikin sen verran aikaa että väliajat eivät riittäneet. Sanon tämän tässä jotta tuota alkua ei tarvitse muuttaa : ) Mutta sunnuntaita odotellessa! Ohessa hiukan kuvia vallinneista sääolosta. Kotiin lähtö on nyt lähempänä kuin tänne tulo, niin eiköhän nämä 4 viikkoa hujahda ohitte heittämällä. Pakko sekin mainita, että tässä kirjottaessa kuuntelin vanhempaa kotiteollisuutta, ja jos ette vähään aikaan ole kuunnelleet Pappi puhuu kappaletta, niin kannattaa sen nyt minun suosituksesta kuunnella.

Ensi kertaan!20150501_175900[1] 20150430_173552[1] 20150430_173534[1] 20150430_084446[1] 20150428_202515[1]

Puoliväli lähestyy!

Kolmas viikko olikin sitten taas tohinaa täynnä, sillä maanantaina majataloon saapui 86 ala-asteelaista. Maanantaina klo 14 tämä joukkio saapui ja sitten koko viikko vaan heilahti ohi! Iltaisin tehtäviin kuului keittiöhommia tiskivuorien merkeissä ja paikkojen siivoamista muitten työntekijöitten kanssa. Päivisin tuli touhuttua vieraitten kanssa ja vedettyä yhteistä ohjelmaa opettajin avustuksella. Saksassa opetus suunnitelma on hiukan erillainen kun suomessa ja lapset aloittaa englannin opiskelun kunnolla vasta 5 luokalla. Aiemmilla luokilla käydään läpi vaan värejä, numeroita ja perus kohteliaisuuksia. Lapset kyllä kovasti yrittivät saada juttua aikaan ja jotkin tytöt jopa rohkeni kysymään ”do you have a girlfriend?” Tuli aika sydäntenmurskaaja olo, mutta koko viikosta selvittiin ilman suurempia draamoja : )

Keskiviikkona kävin koululaisten kanssa retkellä kalastusaluksella joka hiukan esitteli tätä ympäröivää vesistöä. Näimme reissun aikan myös hylkeitä, mutta suurin osa reissusta meni siihen kun jäimme paatillamme jumiin hiekkadyynin päälle. Laskuvesi tuli niin nopeasti että kohta mistä pääsimme aiemmin hyvin menemään oli madaltunut niin paljon että jäimme siihen jumiin puoleksitoistatunniksi. Mutta onneksi kapteenimme osasi hommansa ja pikkuhiljaa pääsimme siitä sitten vapaaksi.

Sää on tällä viikolla hiukan lämmennyt ja tuulet ovat hellittäneet, mutta ensiviikolla tähänkin tulee muutos sateiden merkeissä. Saa nähdä miten se vaikuttaa minun työtehtäviin. Ensi viikko muutenkin tulee olemaan hiljaisempi vähäisten vieraitten vuoksi. Eilen muuten pääsin myös maistamaan Saksalaisten perinteistä leiriruokaa eli tikkuleipää, joka siis on vaan leipätaikinaa, jota kieritetään foliolla päällystetyn tikun ympäri ja sitä sitten lämmitetään nuotiolla kunnes leipä on valmis ja sitä sitten syötiin erillaisten dippien kanssa. Oli aika hyvää. Mutta onneksi on taas välissä viikonloppu niin kerkeää hiukan palautumaan. Kohta tosiaan ylitetään myös reissun puoliväli ja kotiinlähtö lähenee koko ajan! Mutta ensikertaan!20150423_195558[1]

2 viikko

Toinen viikko oli huomattavasti erillainen kuin ensimmäinen viikko, pääosin sen takia että majatalo oli kiinni koska työntekijöillä oli pääsiäisloma joka kaikilla muilla oli ollut viikkoa aiemmin. Mutta se ei työntekoa haitannut.

Maanantaina käytiin läpi paloturvallisuuteen liittyviä tekijöitä. Kuten vaihdettiin kaikki palovaroittimet kaikkiin rakennuksiin, tarkistettiin että sammutuspeittoja on tarpeeksi ja että vaahtosammuttimet ovat kaikki kunnossa. Joten maanantai oli aika leppoisa päivä. Mutta sitten tiistai… Tiistaina sain putsata hevosten laidunalueet kaikesta lannasta, ja 38 kottikärryllistä myöhemmin homma oli valmis, eikä siihen mennyt kuin vajaa 7 tuntia. Että siinä teille luokkalaiset ketkä siellä koto Suomesse olette! : )

Keskiviikkoon, torstaihin ja tähän päivään kuului yksi isompi urakka joka vei myös enempi aikaa. Kunnostimme erään työtilan lattian ja homma oli kyllä ihan mielenkiintoinen tehdä. Tänään saimme urakan valmiiksi kun liimasimme viimeisen lattiapaneelit paikalleen. Näihin päiviin toki kuului myös kioskityöskentelyä, joka on vieläkin haasteellista yhteisen kielimuurin takia. Mutta tämä viikko myös oli asiakkaiden suhteen hiljaisempi, koska mereltä käyvä tuuli hankaloitti saarella kulkua huomattavasti, kulkuhan tapahtui pääosin pyörillä. Joten viikko oli kokonaisuudessaan aika rauhallinen.

Tuulet ovat tälläviikolla todella myllänneet ja pitäneet jopa öitä herellä. Paikallisetkin ovat puhuneet jopa kunnon myrskytuulista tuulten yltäessä nopeuteen 41m/s! (n.150 km/h) Itsekkin on tätä hiukan hankala uskoa, mutta näin minulle kerrottiin.

Sen on myös huomannut että ajattelu rupeaa hiukan Englannistumaan kun ei tahdo aina Suomenkielen sanoja muistaa. Vaikka kaiken aikaa koittaa kuunnella Suomalaista musiikkia niin kyllä se kieli vaan häviää päästä. Eli luppoaikana tulee kuunneltua musiikkia ja luettua, katsottua ohjelmia netistä kiitos Wifi yhteyden ja jopa hiukan kuntoiltua jos työpäivän jäljiltä jaksaa. Ohessa hiukan kuvia juoksureitin varrelta, yhdessä näkyy myös tämä meidän majatalo. Joten näihin kuviin, näihin tunnelmiin.20150416_162904[1] 20150416_162906[1] 20150416_163025[1] 20150416_163659[1] 20150416_163718[1]

 

Ensimmäinen viikko takana.

Eli nyt on ensimmäinen työn täyteinen viikko takana. Alkuviikko meni paikkoihin ja ihmisiin tutustuen, mutta paikka on kummiskin suht pieni ja ihmisiä on vähän ja he ovat hyvin tuttavallisia, joten paikka tuntui tutulta jo hyvin nopeasti.

Eli sunnuntain matka Esenssiin sujui hyvin, ja loppumatka varsin nopeastikkin halki autobaanojen 180 kilometrin tuntinopeudella. Yhdessä välissä työkaveri Malik kuitenkin yllättäen hiljensi auton vauhtia huomattavasti ja hän hiukan kiroili Saksaksi. (Tiesin sen, kun on tulut pienempänä Korkeajännityksiä luettua : ) ) Kysyin, että mikä vialla, ja hän kertoi että radiossa oli ilmoitus jonka mukaan tiellä on ”Ghost”(=aave)  eli auto, joka tulee autobaanaa vastaantulijoiden kaistalla, eli meidän kaistalla. Kukin voi miettiä, miksi sellaista autoa kutsutaan heti ”ghostiksi”. Yllättäen sadan kilometrin tuntinopus tuntuikin aika hiljaiselta aiempaan menoon verrattuna. Mutta pian pääsimme onneksi kääntymään pienemmälle tielle ja tämä hälytys ei enää meitä koskenut. Joten sunnuntai päivä meni aika lailla matkustaessa, lähdin kotoa Juvalta Tampereelle klo 13 aikaan, lento lähti klo 20.30 ja noin. 21.30 olin Bremenissä josta matka jatkui autolla Esenssiin. Ja hiukan jälkeen puolenyön olinkin jo pedissä tuhisemassa.

Maanantai aamuna siirryimme lautalla Langeoogin saarelle ja satamassa meitä olikin odottamassa Sabin, joka on minun ohjaaja tämän matkan ajan. Heti ensinäkemältä hänestä huomasi että hän on aika energinen tapaus, joka selvästi nauttii työstään. Sitten jäimme odottamaan minun hehtaarilaukkua pois lautasta, ja hetken odotettuamme meille selvisi että se jäikin vielä lähtösatamaan. No, onneksi ongelma ei ollut iso ja saimme laukun haettua parin tunnin päästä kun lautta tuli saarelle uudestaan. Heti ensinäkemältä paikka vaikutti minulle sopivalta, eli kiitos vielä opettajille kun tätä paikkaa minulle suosittelivat. Paikka on hyvin luonnonläheinen, ihmiset kulkee ympäriinsä pyörillä ja hevosilla. Tämän viikon aikana olen nähnyt myös yhden skootterin ja traktorin. Satamasta me ajoimme pyörillä majataloon noin 4 kilometrin verran. Aikaa meni kuitenkin hiukan enempi kuin normaalisti, sillä vastatuuli toi oman mausteensa ajoon. Mutta matkan kulun hitaus ei haitannut, jäipähän aikaa enempi maisemien ja jättimäisten lintuparvien katseluun! Tällä hetkellä saarella on varmasti eniten hanhia ja paikalliset eivät edes viitsi katsoa parin sadan linnun hanhiparvea sen pienen koon vuoksi. Mutta minulle niissä riittää vielä ihmeteltävää.

Perille päästyämme teimme nopean kierroksen majatalon tiloihin. Sabin kertoi että rakennus on toiminut ennen majataloksi muuttoa navettana, jonka piirteitä saattoi hiukan löytää. Samalla tutustuimme kanssatyöntekijöihin, joista suurinosa on hiukan iäkkäämpää väkeä. Heti kärkeen heidän kanssaan toimiessaan ilmeni merkittävä ongelma, sillä harvat heistä osaa Englantia ja minä vielä vähemmän Saksaa. Mutta muuteman muun työntekijän avulla, jotka ovat valmiina toimimaan tulkkeina, tulemme hyvin toimeen. Tämän jälkeen pääsinkiin tutustumaan omaan lukaaliini, joka tuli tutuksi hyvin nopeasti. Eli kun seison keskellä lattiaa ja ojennan kädet sivuille, molempien käsien sormenpäät osuu huoneen seiniin. Kun käännyn 90 astetta vasemmalle ja teen saman, silloinkin sormienpäät osuu seiniin. Mutta huoneessa on sänky ja pieni lipasto, joten täällä on kaikki tarpeellinen. Eikä täällä huoneessa tule muuta tehtyä kun nukuttua niin silloin huoneen koko ei haittaa. Ja päivät kun tulee vietettyä raikkaassa meri-ilmassa, niin uni tulee varsin nopeasti. Myös seinänaapurit vaikuttaa mukavilta, nimittäin 2 Haflinger merkkistä hevosta, Lady ja Dusty. Vielä tällähetkellä he tulee ihan hyvin juttuun astman kanssa.

Tämä viikko työn puoleen meni tutustuessa kaikkiin mahdollisiin työtehtäviin, joihin kuuluu keittiöhommia, respatyötä ja kioskilla työskentelyä. Mutta eniten hommia on tullut tehtyä talonmies Timon kanssa (Timo on myös Saksalainen nimi). Timo on mukava ja taitava kaveri jonka Englanti on täysin itseopittua, ja siihen nähden vieras kieli taipuu varsin hyvin. Mutta jospa tässä olisi tarpeeksi asiaa, palataan seuraavassa artikkelissa lisää itse paikkaan ja päivien kulkuun.

P4060002 P4060008 20150407_072655[1]

Tervehdys.

Joo. Elikkä minä meinaan kirjottaa teille blogia tässä seuraavan parin kuukauden ajan. Että katotaan mitä tästä tulee! Eli minun nimi on Laitisen Ville ja huomenna 5.4 minä matkaan tuonne Bremeniin lentäen ja sieltä sitten eteenpäin harjottelupaikalle Esenssiin.

Tämä päivä on menny ressatessa ja tavaroita pakkaillessa. Aina tuntuu että jotain tärkeää unohtuu, mutta sen näkee sitten vasta paikan päällä.