Arkistot kuukauden mukaan: heinäkuu 2017

Milloin tälläisestä viisaudesta tulee trendikästä työpaikoilla?

Viisaus – tuo tuhat kertaa helpompi sana kuin se mitä normaalisti käytän: tunteet.

Mutta jatka silti lukemista sillä “kyky tarkastella asioita monesta näkökulmasta” on yksi keskeisiä viisauden piirteitä kuten selviää tutkija Eeva Kallion haastatteluista (HS 12.1.17 ja Yle 22.1.17)). Innostuin kirjoituksista aivan valtavasti sillä aihe kuulostaa niin paljon siltä mistä minäkin puhun – tunneluennoillani.

Tärkeitä aiheita tunnetyöskentelyssä on mm.:

  • Oman itsensä tunteminen, syvä itseymmärrys, tunne-elämän tasapaino. Kyky kohdata negatiivisia tunteita ja asioita.
  • Omaan hiljaiseen tietoon pysähtyminen ja siihen luottaminen – kirjatiedon lisäksi.
  • Vaatimattomuus ja nöyryys elämän edessä henkseleiden paukuttelun sijaan, vahvuus myöntää “en tiedä” ja tiedostaa oma rajallisuus.
  • “Onpa mielenkiintoista, kerro lisää” usein automaattisen ja tiedostamattoman tuomitsemisen, johtopäätösten, pikaleimojan ja ennakkoluulojen sijaan.
  • Kyky olla epävarmuudessa, epätietoisuudessa ja hetken aikaa ilman päätöstä.
  • Kyky katsoa kauas, pyrkiä eettisyyteen ja hyvään.

Hyvin samoja asioita mitä Eeva Kallion viisautta käsittelevässä tutkimuksessa ilmeni. Hän tiivistää sen haastattelussa kauniisti:

”Mielestäni viisaus ilmenee myös kaukokatseisuutena, kykynä sietää sekä kielteisiä että myönteisiä seikkoja ja kokemuksia. Viisaalla on yhteistä etua korostavat arvot, tilannetajua ja syvää itseymmärrystä, jolloin hän kykenee näkemään omat kielteiset puolensa niiden kivulloisuudesta huolimatta. Se on tietynlaista nöyryyttä elämän edessä.”

Mutta miten teemme tälläisestä viisaudesta trendikästä työpaikoilla? Miten teillä menee viisauden suhteen? Voidaan tehdä testi ja voit miettiä mitä vastaisit näihin kysymyksiin.

  • Voiko teillä töissä sanoa: “en tiedä”? (Vai vedetäänkö heti johtopäätös, että et osaa/kykene? Tai rupeaako joku heti pätemään omalla paremmudellaan?) (Kyky sietää epävarmuutta)
  • Pysähdytäänkö teillä keskustelemaan? Onko kaikilla oikeasti puheenvuoro, kuunnellaanko heitä mielenkiinnolla ja arvostaen? Vai onko päätös tehty jo? (Tiedon suhteen nöyrä)
  • Voiko teillä keskusteluissa sanoa muutakin kuin “faktoja”, lineaarisia ja loogisia argumentteja? Onko tilaa lauseelle kuten: “Minusta tuntuu…”?Väheksytäänkö sellaistä tietoa vai saako se olla yksi osa argumentointia? (Kyky hyödyntää hiljaista tietoa)
  • Katsotaanko teillä isoa kuvaa vai onko sanasto enemmänkin kvartaali, tulosluvut ja hyöty nyt? (Kaukokatseisuus) (pyrkimys yleiseen hyvään)
  • Saako teillä nauraa, hullutella tai vitsailla? Leimataanko se epä-ammattimaisuudeksi tai höpötykseksi? Entä saako teillä olla hiljainen seinäruusu? Leimataanko se teillä vaikka draivittomuudeksi, innottumuudeksi tai ei-nälkäisyydeksi? (Erilaisuuden ymmärtäminen)

Paine olla samanlainen kiteytyi myös hienosti Eeva Kallion haastattelussa:

“On loukkaus ihmisen narsismia kohtaan, että on olemassa erilaisuutta. Ihmiset haluavat olla omahyväisen tyytyväisiä siihen, että ovat oikeassa. Erilaiset mielipiteet herättävät voimakkaita tunteita, koska kukaan ei halua uskoa, että on väärässä ja rajallinen”.

Kuinka paljon hyvää ja mahtavaa potentiaalia meillä nukkuu käyttämättömänä ja piilotettuna työpaikoilla vain siksi, että tutkimuksessa kuvatun kaltainen viisaus tuntuu liian kenties liian avoimelta? Haavoittuvaiselta? Heikolta? Erilaiselta? Mutta kuten useat tunnetutkimukset todentavat, kuvatut piirteet ovat portti yritysjohtajilta ja työntekijöiltä mm. paljon vaadittuun luovuuteen. Kuten artikkeli Harvard Business Review:ssa (12/2014) kuvasi minusta kauniisti tulevaisuuden työtä (jätän tekstin alkuperäiselle kielelle):

”In the human economy, the most valuable workers will be hired hearts. The know-how and analytic skills that made them indispensable in the knowledge economy no longer give them an advantage over increasingly intelligent machines. But they will still bring to their work essential traits that can’t be and won’t be programmed into software, like creativity, passion, character, and collaborative spirit—their humanity, in other words. The ability to leverage these strengths will be the source of one organization’s superiority over another.”

Tehdään yhdessä tälläisestä viisaudesta – ja tunneälystä ja erilaisuudesta – trendikästä meidän työelämässä.

https://www.linkedin.com/pulse/milloin-t%C3%A4ll%C3%A4isest%C3%A4-viisaudesta-tulee-trendik%C3%A4st%C3%A4-camilla-tuominen?trk=v-feed&lipi=urn%3Ali%3Apage%3Ad_flagship3_feed%3BQzJXM%2FqS9XWDK%2FpW%2By7FnQ%3D%3D

Lomalle jäävän tunnelmia

Törmäsin tälläiseen kuvaan facessa ja kuten viime lähipäivässäkin käydyissä tehtävissä ja keskusteluissa todettiin, taisi meillä melkein jokaisella nousta tavalla tai toisella oma työssäjaksaminen esiin.

Nyt itselläni pinnassa tämä tunne, kun yrityksen muut esimiehet ovat olleet lomalla. Oma kesäloma on vielä edessäpäin ja olen paikalla olevana saanut vastata useisiin kysymyksiin ja joista osaan on hieman saanut arvuutella vastauksia. Kaikesta on selvitty ja vielä ei tuossa kuvan pisteessä olla, onneksi, vaikka yöunet ovat aika villejä kuvia täynnä olleetkin 😀 Tyytyväisin tunnelmin siis siitä, että oma työntekijäporukka on niin loistavaa ja motivoitunutta, että voi luottaa homman hoituvan omassa paikassa vaikka itse hoitaa tilapäisesti muidenkin yksiköiden asioita.

Parin päivän päästä lomille ja sitten uusilla voimilla takaisin saappaisiin. Jaksamista ja työniloa toverit!

Teksti: Maija Lehto (muok.A.Lepistö)

 

Asia ymmärretty, tavallaan.

Eli kuvassa annettu ohjeistus ymmärretty, pomon mielestä ilmeisen väärin. Ja näitähän voi sattua! Onko kyse kuullun ymmärtämisestä vai ohjeistuksen puuteesta – vai molemmista? Pitäisikö pätkä rautalankaa kuulua varoilta jokaisen esimiehen työkalupakkiin vai missä menee riittävän ohjeistuksen raja? … 😉

Leppoisia heinäkuun päiviä!

Saateteksti: Tiina Kautto/A.Lepistö

 

Esimies – Valmentaja – Personal trainer

Keskustelin vuosia sitten ennaltaehkäisevää lastensuojelutyötä tekevän ihmisen kanssa opettajien pedagogisista taidoista – tai lähinnä niiden puutteesta. Näitä taitoja omaavan opettajan odotetaan osaavan opettaa jokaisen lapsen erillaiset tarpeet ja taidot huomioon ottavasti. Keskustelukumppanini oli myös sitä mieltä, että tällaisia taitoja opetetaan opettajakoulutuksessa liian vähän.

Jostain syystä tämä keskustelu kumpusi mieleeni, kun tässä omassa koulutuksessani puhuttiin tiimiläisten valmentamisesta. Esimies ei olisikaan esimies vaan valmentaja.

No mitä ominaisuuksia valmentajalla olisi hyvä olla? Paitsi tietenkin tietoa ja taitoa alasta niin niitä pedagogisia taitoja myös, eikö? Pitäisi osata tunnistaa jokaisen tiiminjäsenen tarpeet ja taidot, laatia valmennusohjelma ja vielä motivoida, mahdollisesti vastahakoinenkin valmennettava, toteuttamaan ohjelmaa. Sitähän myös kunnonkohotus tai laihdutusprojektin aloittanut kuntosaliasiakas odottaa, kun palkkaa hommaan avuksi personal trainerin. Hän haluaa jonkun, joka sormia napsauttamalla saa läskin katoamaan ja kunnon kohoamaan! Jotenkin koen, että tätä samaa tiimiläiset odottavat esimieheltään. Esimies on se joka saa ongelmat katoamaan ja palkan nousemaan. Häneltä oletetaan löytyvän ne kuuluisat pedagogiset taidot ymmärtää jokaista tiimiläistä yhdessä ja erikseen.

En ole opettaja, joten en ole saanut minkäänlaista opetusta enkä ole suorittanut itsenäisiäkään opintoja pedagogiikasta. En ole edes lukenut kirjoja aiheesta. En ole myöskään käynyt personal trainer –kursseja, enkä ole harrastanut liikuntaa valmennettavana tai valmentajana, mutta eipä minulta myöskään kysytty esimiestehtäviä tarjottaessa, että osaanko valmentaa.

Olisiko pitänyt?

Teksti: Kati Häkkinen (muok.A.Lepistö)