Loppukatsaus Saksasta

Hallo alles nochmal!

Täällä sitä taas ollaan ja edessä on minun viimeinen ja luultavasti kaikkein sekavin postaus. Pointtina on arvioida kv-vaihtoa kaiken kaikkiaan, tavoitteita, Saksan kulttuuria, mitä opimme paikallisesta elämänmenosta sekä kertoa vähän mikä oli mielenkiintoisinta. Tarkoitus on myös vertailla työmenetelmiä Saksassa ja Suomessa, siinä määrin mitä olemme niitä tähän mennessä oppineet. Kerromme työtehtävistä, mitä Saksassa saimme tehdä, ehkä mitä itsestämme opimme ja vielä yritämme antaa ehdotuksia ja vinkkejä muille kv-vaihtoon lähteville.

DSC_2112

Jos ei jo aikaisemmista postauksista sitä ole voinut päätellä, mainittakoon että kv-vaihto oli rikastuttava ja hieno kokemus, jota en vaihtaisi mihinkään (siitäkään huolimatta, että tämä jakso on vyörynyt päälle järkyttävänä sekamelskana, kun Saksassa ei etukäteen kursseja voinut suorittaa). Opin hurjasti asioita liittyen Saksaan, hoitotyöhön, itseeni ja kielitaitoon.

DSC_2103

Tavoitteenani oli oppia kommunikoimaan saksan kielellä asiakkaiden ja vähän omaistenkin kanssa. Tämä toteutuikin, sillä vanhuksista englantia puhui yhteensä noin kuusi niistä noin neljästä-viidestäkymmenestä, joiden kanssa olin työssäni tekemisissä. Ikäihmiset puhuvat sen verran kovemmalla äänellä ja hitaampaan tahtiin saksaa, että opin heitä ymmärtämään, kun he jotain tarvitsivat ja ihan keskustelemaankin heidän kanssaan saksaksi. Toinen tavoitteeni oli päästä toteuttamaan itsenäisesti hoitotyötä vieraassa maassa, ja sekin onnistui hienosti. Jo toisena päivänä, kun vaihdoin osastoa osastolle 3, kun puolivälissä piti vaihtaa, pääsin yksintekemään aamutoimet 3-4 asukkaalle. Minua kohdeltiin kuin yhtä työntekijää ja sain tehdä samoja asioita kuin muutkin hoitajat. Lääkehoitoon en päässyt osallistumaan, kun siellä sairaanhoitaja tekee sen, mutta se ei kuulunutkaan kv-vaihdon tavoitteisiin. Saksankielentaitoni parani huimasti, sillä lähtötilanteessa osasin vain muutamia fraaseja, mutta loppuviikkoina pystyin jo keskustelemaan vanhusten ja työntekijöiden kanssa ja esimerkiksi kertomaan itsestäni ja Suomesta, sekä kysellä heiltä itseltään vointia ja muuta. Englanninkielen kanssa ei mitään uusia tuulia ollut, toki sekin vähän kehittyi kun joillekin ihmisille pääsi englantia puhumaan, mutta sen suhteen ei mitään ongelmia ollut.

image
Vielä kerran, lempparisiltamme jota kutsiumme nimellä Blue Bridge. Tätä pitkin pääsimme merenrannalle.

Opin molempien osastojen päivärytmin, kun tein sekä aamu- että iltavuoroja. Opin myös uusia työmenetelmiä ja -tapoja. Aamupesut esimerkiksi tehdään asukkaalle henkilökohtaisilla pesulapuilla ja pyyhkeillä, jotka sitten pestään talon omassa pesulassa. Yhteistyö paikallisten hoitajien kanssa sujui hyvin, kun nekin, jotka eivät englantia ollenkaan puhuneet, hoksasivat ohjata minua saksaksi. Kun itse oma-aloitteisesti osallistuin hoitotyöhön, muut hoitajat ottivat minut hyvin vastaan. Välillä tuli sekaannuksia, jos en ymmärtänyt ohjeita, jotka olin saksaksi saanut. Esimerkiksi kerran osaston pomo pyysi minua hakemaan erän herran alakerrasta, mutten tarkalleen ymmärtänyt mistä, käsitin ensin että aulasta. Kiersin alakertaa (jossa on paljon käytäviä, muutama aula, kampaamo, kahvila, seminaarihuone, ruokala jne.) hyvin pitkään ennen kuin vihdoin tajusin kurkistaa kampaamoon ja löysin kyseisen herran. Isompia ongelmia ei koskaan syntynyt, enkä alkanut vastuullisempia tehtäviä tekemään ilman että olin ymmärtänyt ohjeet hyvin. Sain kuitenkin hyvää palautetta ns. ohjaajaltani, joka on opiskelija ja työskentelee osastolla sekä puhuu hyvin puhuu englantia. Hänen mukaansa työotteeni olivat varmoja ja toteutin saamiani ohjeita hyvin.

Niinä aikoina kun merelläkään ei ollut kylmä..
Niinä aikoina kun merelläkään ei ollut kylmä..

Vaihdossa mielenkiintoisinta oli Saksan hoitomenetelmiin ja kulttuuriin tutustuminen. Tuli esiin paljon uusia asioita, joita ei itse tajua edes ajatella. Esimerkiksi osa aikuisista, jotka ovat käyneet koulua 80-luvulla, eivät ole ollenkaan opiskelleet englantia koulussa, sillä he ovat asuneet Berliinin muurin toisella puolella, ja koulussa on opetettu venäjää.
Saksalaiset muuten liikkuvat vähemmän kuin suomalaiset. Melko raju yleistys, myönnetään, mutta sellaisen yleiskuvan olen saanut. Itse olen ollut koululiikunnassa korkeintaan keskitasoa, parhaani olen kyllä yrittänyt, mutten ole erityisen liikunnallinen. Saksalaisten liikuntatunneilla en tiennyt itkeäkö vai nauraa, sillä he tekivät naurettavan kevyitä harjoituksia ja valittivat kuinka rankkaa se on. Me Bean kanssa katsoimme toisiamme silmiin: loppuiko se harjoitus jo? Luulin ettei alotettukaan vielä. Sain ensimmäistä kertaa kokea pärjääväni liikunnassa muille. 😀
Myös elintavat vaikuttivat ainakin olevan saksalaisilla kehnommat kuin suomalaisilla. Koulussa esimerkiksi ei ole lounasta, vaan jokaisella on eväät. Oli meillä katselemista, kun suurin osa oppilaista söivät eväkseen suklaata, keksejä tai muuta naposteltavaa ja joivat limsoja ja mehuja. Lähihoitajaopiskelijoita hekin, varmaan vähän erilaista ravitsemusohjeistusta saaneet kulussa kuin me.

Kyllä ne Saksan herkut silti meillekin maistuvat...
Kyllä ne Saksan herkut silti meillekin maistuvat…
Suklaalla päällystettyä ananasta ja omenaa. Nam :p Näitä myytiin kaikilla joulumarkkinoilla.
Suklaalla päällystettyä ananasta ja omenaa. Nam :p Näitä myytiin kaikilla joulumarkkinoilla.

20141123_151126

Itse sokerihiiri vauhdissa.. Kehtaa vielä puhua saksalaisten syömistottumuksista :D
Itse sokerihiiri vauhdissa.. Kehtaa vielä puhua saksalaisten syömistottumuksista 😀

Plussaa kuitenkin vanhainkodille siitä, että lähes joka aamu asukkaille pilkottiin hedelmäsalaatti tuoreista hedelmistä, jotta he saisivat vitamiineja riittävästi. Alipainoisille tai muuten huonosti syöville asukkaille tarjottiin eräänlaista proteiini-vitamiinijuomaa iltapäivällä tukemaan monipuolisempaa ravitsemusta.

Turvallisuustekijöistä kiinnitin huomiota lähinnä huonoon ergonomiaan hoitajilla. Hyvin harva sääti sängyn oikeaan asentoon hoidettaessa asukkaita sängyssä. Toiset kylläkin ohjeistivat minua itseäni niin tekemään, jos vahingossa jätin sängyn liian alas hoitaessani asukasta, pisteet näille hoitajille. Sängyn reunat nostettiin ylös asukkailla, joilla niin tarvitsi tehdä turvallisuuden vuoksi, mutta kaikilla muilla ne olivat alhaalla öisin, mikä on mielestäni hyvä, sillä se kunnioittaa asukkaiden itsemääräämisoikeutta paremmin kuin Suomen vanhainkodeissa kunnioitetaan keskimäärin. Rollaattorit olivat oikein säädettyjä vanhuksille minun silmieni mukaan ja keskimäärin turvallisuustekijät olivat huomioitu hyvin vanhainkodilla. Esimerkiksi palo- ja turvallisuusohjeet olivat selkeät ja varauloskäyntejä löytyi.

Nämä huipputytöt ja Hampurin järvi. Kyllä teimme mukavia reissuja. (ps. hyvää itsenäisyyspäivää Suomi, sen vietimme Hampurissa!)
Nämä huipputytöt ja Hampurin järvi. Kyllä teimme mukavia reissuja. (ps. hyvää itsenäisyyspäivää Suomi, sen vietimme Hampurissa!)
image
Uninen turisti, minnekä lie taas oltiinkaan matkalla. Paikoilleen ei paljon jääty.
image
Kerran käytiin Oldenburgissa kenkäostoksilla, on kyllä tullut tarpeeseen 😀

Vielä, mitä itsestäni opin vaihdon aikana.. Että tykkään saksankielestä enemmän kuin luulinkaan, uskallan puhua vieraille, ja saatan sittenkin tykätä uusien kenkien ostamisesta! Eivaan.. Sain valtavasti itsevarmuutta, kun koin että pärjään vallan kohtuullisesti saksan kielellä aivan yksin osastolla, jolla ei juurikaan kukaan puhu englantia. Kun sitten vaihdoin osastoa ja pystyin englanniksikin kommunikoimaan tämän englantia puhuvan tytön kanssa, hän antoi minun toimia itsenäisesti vertaisenaan työntekijänä jo toisesta työpäivästä lähtien. Se myös vaati minulta oma-aloitteisuutta, jota en Suomessa ole työssäoppimassa niin paljon tuonut esille, sillä saksalaiset eivät olisi osanneet antaa tehtäviä vierasmaalaiselle, jollen itse olisi ensin näyttänyt mitä osaan tehdä. Opin, että pärjään heikohkolla kielitaidollani oikein hyvin käytännön tilanteissa. Onneksi ei koulunumerot kerro kaikkea. Huomasin nauttivani vanhusten kanssa työskentelystä entistäkin enemmän. Nyt vain odotan mielenkiinnolla seuraavaa harjoittelua Suomessa, onkohan se todella helpompaa sitten kun ymmärtää kaiken, mitä työntekijät ja asukkaat/potilaat puhuvat. Niin sitä ainakin vieraassa maassa kuvittelee:)

Kiitos vielä koululle tästä upeasta tilaisuudesta! Kokemus oli ikimuistoinen. Muille kv-vaihtoon haluaville sanon, että matkaan kannattaa lähteä avoimin mielin odottamatta mitään. Olemalla itse avoin ja oma-aloitteinen niin töissä kuin vapaa-ajalla, saa varmasti eniten kokemuksesta irti. 🙂
Tässä oli Roosan jorinat ja kuvat pomppivat sekalaisessa järjestyksessä milloin mistäkin.
Kiitos niille, jotka ovat blogiamme käyneet joskus kurkistelemassa.

 

Kaikki tyttöset yhessä oldenburgin joulumarkkinoihin tutustumassa.
Kaikki tyttöset yhessä oldenburgin joulumarkkinoihin tutustumassa.
Suklaalla päällystettyä ananasta ja omenaa. Nam :p Näitä myytiin kaikilla joulumarkkinoilla.
Suklaalla päällystettyä ananasta ja omenaa. Nam :p Näitä myytiin kaikilla joulumarkkinoilla.

 

Tämänkin pikkukaupungin nimen jos muistaisimme, ni olis meillä norsun muisti. Bean kanssa siis vieralimme Keski.Saksassa ja junaa vaihdoimmme neljä-viisi kertaa suuntaansa. Ehti tutustua vähän paikkoihin vaihtojen aikana.
Tämänkin pikkukaupungin nimen jos muistaisimme, ni olis meillä norsun muisti. Bean kanssa siis vieralimme Keski-Saksassa ja junaa vaihdoimmme neljä-viisi kertaa suuntaansa. Ehti tutustua vähän paikkoihin vaihtojen aikana.
image
Korbachista, Keski-Saksasta lähtiessä saatiin koko junavaunu käyttöömme, ja vielä juttuseuraa oikein miellyttävästä konduktööristä, joka esitteli meille maisemia.
Roosa löysi lampaita!!! Oikein, oikein pitkän aamulenkin jälkeen löytyi merenrannalta kavereita. Vissiin niille joku aita oli kyhätty vähän matkan päähän, mutta monia kilometrejä niillä oli siellä tilaa kuljeskella.
Roosa löysi lampaita!!! Oikein, oikein pitkän aamulenkin jälkeen löytyi merenrannalta kavereita. Vissiin niille joku aita oli kyhätty vähän matkan päähän, mutta monia kilometrejä niillä oli siellä tilaa kuljeskella.
Täällä me lenkkeiltiin, kalpeat suomitytöt..
Täällä me lenkkeiltiin, kalpeat suomitytöt..

DSC_2275

 

Hampurin joulumarkkinoita

 

DSC_2294

DSC_2360

DSC_2369

DSC_2390
Pakko oli leipoa pipareita edes kerran ja ison vaivan näinkin. Mausteet etsimme yksi kerrallaan marketista google-kääntäjän avulla, neilikkaa löytyi vain kokonaisena eli se murskattiin kauhalla, ja saamamme termospullo toimi kätevänä kaulimena. Melkein piparin makuisia niistä tulikin 🙂 Helka, Mimmi ja Bea makutuomareina.

image

DSC_2389

DSC_2222
Tytöt ihmettelee Hampurin juna-asemaa

2 thoughts on “Loppukatsaus Saksasta”

  1. Eikä! Aivan ihana artikkeli ja ihania kuvia!! Tuli ikävä näitä aikoja! Olette kyllä ihania tytöt, teidän kanssa voisi lähteä uudestaankin. Millon mennään? 😉

    1. Kiitos Helka! 🙂
      Nii oottekii ihania, eiköhän lähetä Saksaan vierailulle ku koulusta päästään. 😉

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *