Työjuttuja

Hallo!

Mekin ollaan päästy vihdoin alottamaan hoitotyöt PFL:ssä (Peter-Friedrich-Ludwig Stift). Tehtiin viime viikolla vielä puoli viikkoa Inan kanssa, eli siis maanantai ja tiistai. Keskiviikko oltiinkin taas sit koulussa ja torstaina päästiin aloittamaan hoitohommia. Kerrotaan teille vielä ensin lisää siitä viriketoiminnasta ja tästä paikasta yleisesti ennen kun kerrotaan itse hoitotyöstä.

PB141447
Tehtiin siis kolme viikkoa erilaista viriketoimintaa asukkaille. Yleensä aamupäivisin haettiin heitä lehdenlukuhetkeen, sekä oltiin siellä yhdessä heidän kanssaan. Asukkaat on sen verran hyväkuntoisia ja virkeitä, että heitä jaksaa kiinnostaa tämänpäivän uutiset ja tapahtumat maailmalla ja lähiseuduilla. Tarjoiltiin asukkaille yleensä juotavaa ja pientä syömistä kuten hedelmiä samalla kun he kuuntelivat ja keskustelivat uutisista. Opittiin heti alussa jo tärkeitä lauseita mm. näitä hetkiä varten. Ina opetti meille suoraan lauseita, joita voitiin käyttää kuten ”Was möchten sie trinken?” (Mitä haluaisitte juoda?, huom. teitittely).

Tässä kuva lehdenlukusalista. Tänne kokonnuttiin aina aamusella
Tässä kuva lehdenlukusalista. Tänne kokoonnuttiin aina aamusella

PB141366

Tässä jumppasali yläkerrasta. Tässä on tuolijumppa aluillaan.
Yläkerran jumppasalissa oli tuolijumppa aluillaan.

Muuta viriketoimintaa oli mm. jumppatuokiot, lauluhetket, pelailu kuten lautapelit ja keilaus. Talossa on myös tapana kokkailla silloin tällöin yhdessä asukkaiden kanssa, yleensä iltaruokaa tai välipalaa ym. kuten aikaisemmassa postauksessa kerrottiin. Tehtiin eräänä toisena iltana vohveleita kahdessa eri ryhmässä, ja oli muuten hyviä! Asukkailla on joskus myös hieman isompia tapahtumia. Tällaisia on ollut mm. muotinäytös heille sopivista vaatteista. Malleina toimivat työpaikan työntekijät. Tapahtuman päätteeksi asukkaat saivat katsella ja ostaa halutessaan vaatteita. Heillä on ollut myös mm. elokuvailta, sekä näin joulun alkajaisiksi omat joulumarkkinat, joiden järjestelyissä saimme olla mukana. Asukkaat nauttivat niistä todella paljon ja selvähän se. Kaikki tämmöinen viriketoiminta rikkoo juuri sitä laitosmaisuutta, jota tuolla ei kyllä muutenkaan ole havaittavissa.

Rakennus on ollut alun perin Krankenhaus eli sairaala, jolloin se oli myös hieman pienempi. Rakennusta on myöhemmin hieman laajennettu ja siihen on rakennettu toinenkin ”siipi”. Vuodesta 1971 talo on toiminut nykyisen toimintansa mukaisesti vanhainkotina. Talossa on oma keittiö sekä pesula.

PB141382

PFL on todella kodinomainen ympäristö, eikä olla missään nähty aikaisemmin näin kodikasta paikkaa. Kodikkuutta luo mm. se, että lähes kaikki asukkaat asuvat omissa huoneissa ja heillä on siellä omat kalusteet. Ainoastaan sänky (ja yöpöytä) taitaa olla talon puolesta. Muuten he saavat sisustaa huoneensa kuten haluavat. Talossa on myös oma tila mm. parturikampaajaa varten (joka käy 2 viikon välein). On pesualtaat, leikkuutuolit ja kaikki. Asukkailla on myös yksi iso kylpyhuone, jossa on jonkin sortin poreamme! Lisäksi on jumppasali, iso oleskelutila talon alakerrassa (toimii myös juhlatilana) ja todella kaunis puutarha talon takapihalla. Talossa on lemmikkinä kissa, Minka. Kaikki mummot kilpailee kissan huomiosta ja he haluaisivat sen seuraksensa. Arvellaan että kissa on oikeasti yhden asukkaan oma, ainakin hän hoitaa ja ruokkii kissaa päivittäin ja kissa nukkuu hänen huoneessaan.

 

Kylpyhuone ja poreamme :)
Kylpyhuone ja poreamme 🙂

 

Minka ottaa rennosti erään mummon huoneessa
Minka ottaa rennosti erään mummon huoneessa

Puutarha takapihalla
Puutarha takapihalla

Kodikkuutta luo myös kaikki koristeet ja koristelut, joita vaihdellaan joka vuodenajan mukaan sekä kaikki pysyvät somisteet kuten kasvit sekä ihanat vanhat huonekalut, joita on sijoiteltu taloon eripuolille. On oleskelutiloja sohvaryhmineen ja kahvipöytineen, vanhoja kauniita vitriinejä ja hyllyjä, seinillä tauluja, pöydillä kauniita liinoja ja kukkia. Talon somistuksessa näkyy myös merihenkisyys (eihän talolta ole kuin n. 4km matka Atlantin rannalle!) Koristelu ja estetiikka on täällä ihan eri luokkaa kun Suomessa. Täällä siis oikeasti nähdään vaivaa sen eteen, että paikka näyttää kauniilta (tästä esimerkkinä se, että käytettiin puoli päivää pelkästään talon joulukoristeluun ja me siis oikeasti vain ripustettiin ja laiteltiin kauniita joulukoristeita ja esineitä sinne tänne). Tässä kaikessa olisi suomalaisilla kyllä niin paljon opittavaa.

PB141391

PB141392

Alakerran oleskelutila. Täällä pidettiin mm. muotinäytös, joulumarkkinat ja esim. syntymäpäiviä voi juhlia täällä oman perheen kanssa kaikessa rauhassa.
Alakerran oleskelutila. Täällä pidettiin mm. muotinäytös, joulumarkkinat ja esim. syntymäpäiviä voi juhlia täällä oman perheen kanssa kaikessa rauhassa.

Joulukoristelua :)
Joulukoristelua 🙂

IMG_20141204_111837

IMG_20141204_113728

IMG_20141204_112806

IMG_20141204_113728

Talo on jaettu kuuteen asuinryhmään eli ”wohnguppe”:n värin mukaan: sininen, punainen, keltainen, vihreä, violetti ja harmaa (osastot siis ovat oikeasti sen värisiä). Yhteensä asukkaita on n. 60 hlö. Asukkaat on ylipäätään täällä paljon parempikuntoisia kun Suomessa niin fyysisesti kuin psyykkisestikin (ainakin mitä me ollaan nähty), mm. dementikot on vähemmistöä. Lähes kaikki myös pystyvät liikkumaan itsenäisesti tai avustettuna esim. rollaattorin avulla. Muutamia henkilöitä on kokopäiväisesti vuoteessa, mutta heitä on oikeasti todella vähän.

PB141378

Ensimmäinen päivä meni lähinnä seuratessa ohjaajan/parin toimintaa ja kyllä siinä hieman pääsi jo auttamaankin. Meillä ei ole varsinaista ohjaajaa hoitotyössä vaan mennään sen henkilön kanssa, joka sattuu olemaan kyseisessä ryhmässä.

Aamuvuoro alkaa 6.30 ja kuten Suomessakin, hoitajat kokoontuvat aamuraportille. Tosin yöhoitajat ovat kirjoittaneet raportin paperille, josta se luetaan ääneen muille hoitajille. Hoitajia on aamuvuorossa 8 (+tällä hetkellä me eli 10). Ilmeisemmin talossa hoitajat vaihtelevat eri asuinryhmissä eli heillä ei ole ”omaa ryhmää”. Yleensä yhdessä ryhmässä on yksi hoitaja, mutta ilmeisemmin muutamalla osastolla on aamuvuorossa kaksi hoitajaa. Iltavuoron vahvuutta ei vielä tiedetä tarkalleen, sillä ollaan tehty nyt vaan aamuvuoroa. Ensi viikko tehdäänkin sit pelkästään iltavuoroa ja viimeinen viikko taas aamua.
Raportin jälkeen mennään ryhmiin ja aletaan auttamaan asukkaita aamutoimissa. Helka on ollut nyt pelkästään vihreessä ryhmässä ja mä puolestani violetissa.
Aamupalaa alkaa klo 8, johon asukkaat tulevat sitä mukaan he ovat valmiita. Sen jälkeen on yleensä jotain viriketoimintaa (lehdenlukutuokio tms.) Klo 10 on teehetki, jonka jälkeen autetaan vielä loputkin asukkaat jalkeille. Tässä välissä on myös yleensä hoitajien tauko (30min!!!). 11.30 alkaen tarjoillaan lounas. Lounas on porrastettu niin, että syötettävät asukkaat saavat lounaan ensin ja n. 12 aikaan ruokailevat muut. Sen jälkeen asukkaat menevät yleensä päivälevolle ja siitä alkaa hoitajien raporttien kirjaaminen.
Raportit ja kirjaamiset kirjoitetaan täällä siis KAIKKI käsin paperille, eipä näy tietokoneita missään (?) 😮 Hoitajilla on asukaskansiovaunut, joissa on asukkaiden kirjaamismapit. Mitä niistä nyt on ymmärtänyt, niin paperiin laitetaan ruksi joka ikisen asian kohdalle, jota asukkaalle on tehty. On esim. taulukko aamuvuorossa tehtäville toimenpiteille, joihin hoitaja merkkaa oman puumerkkinsä kun hoitotoimenpide on tehty. Aamuvuoro loppuu hoitajilla yleensä klo 13.

Hoitotoimenpiteet ja käytänteet eroavat täällä aika paljonkin suomalaisista työtavoista. Esim. aamuvuorossa tehtävät pesut tehdään osittain sängyssä (vaihtelee ryhmittäin). Aamupesuihin tarvitaan kaksi vatia, valkoinen ja punainen, joista valkoiseen lasketaan lämmintä vettä sekä laitetaan tavallista saippuaa tai vartalovoidetta, ei mitään pesuvoidetta, kuten Suomessa. Mukaan otetaan myös käsipyyhe, froteinen pesulappu (harvoin käytetään mitään kertakäyttöistä) sekä puhtaat alusvaatteet. Pesut tehdään samassa järjestyksessä kuin Suomessakin, mutta vaihtaessa ylävartalosta alavartaloon, pesuvesi kipataan valkoisesta punaiseen vatiin. Samaa vatia ei saa siis käyttää esim. naamanpesuun ja alapesuun. Vateja ei muuten laiteta dekoon, vaan ne vaan huuhdellaan vedellä, jos sitäkään. Hoitajilla ei ole yhteistä käytäntöä tähän. Kun asukas on pesty, hänet kuivataan, MUTTA ei huuhdella ihoa?! Iholle siis jää useimmiten tavallista pesuainetta, jotain dovea yms. jota ei ole tarkoitettu jätettäväksi iholle.
Täällä ei myöskään taideta tuntea fleksi- tai muitakaan vaippoja, vaan lähes kaikilla on käytössä ne vaippaläpyskät pikkuhousuineen. Ihmeen hyvin ne taitaa kuitenkin pitää, sillä eipä ole tarvinnut pissasia pöksyjä vaihtaa vielä kertaakaan.

Myöskään käsidesiä ei näy seinillä missään, ainoastaan huuhteluhuoneessa saattaa olla pumppupullo. Hoitajilla (vain osalla) on taskussaan pieni käsidesipullo tai sitten pullo on hoitotarvikekärryssä. Käsidesiä käytetään täällä järkyttävän vähän!! Ollaan mm. nähty että hoitotoimenpiteestä tultaessa hanskat vaan heitetään roskiin ja sitten mennään jakamaan aamupalaa.
Käsineitä on saatavilla (onneksi!), mutta kaikki hoitajat ei niitä käytä. Tai sitten jos käyttää, aseptiikka ei toteudu sinnepäinkään. Samoilla hanskoilla tehdään kaikki, alapesuista tekareiden pesuun… nimenomaan TÄSSÄ järjestyksessä! Ihan hirveetä!!! Tai sitten niiden kanssa juostaan viereiseen huoneeseen ja takasin. Me ei kuitenkaan ihan noin hurjia olla. Oikeesti hämmästyttää välillä tää näiden hygienian taso. Sen lisäksi että käsineiden käyttö menee päin prinkkalaa, myös vaippoja pidetään missä sattuu. Pissanen vaippa saatetaan laittaa lattialle tai pyykkikärryn päälle hetkeksi, josta se vasta siirretään roskikseen. Saman pyykkikärryn päälle laitetaan pino puhtaita pyyhkeitä ennen seuraavia pesuja 😮

Nähtiin myös poikkeava tapa verensokerin mittauksessa (näytti silti toimivan), verensokeri nimittäin mitattiin korvanlehdestä. Myös insuliini pistettiin Suomen tavoista poiketen käsivarteen. Mietittiin että onkohan se kovin hyvä paikka, kun ei vanhoilla ihmisillä useinkaan ole tarpeeksi rasvakudosta siinä kohdassa. Aikamoisella vauhdilla annos myös pistettiin (pitkävaikutteinen), kerkesi korkeintaan kolmeen laskea. Toki ei näin aina tapahdu.

Ei tiedetä onko näillä hoitajilla olemassa lisäkoulutusta niinkun Suomessa. Ei haluta missään nimessä väheksyä tai haukkua näitä hoitajia. Ehkä heillä ei ole tarpeeksi tietotaitoa tai sitten he eivät vaan huomioi hygieniaa ja muita asioita yhtä tarkasti. Hyviä hoitajia kuitenkin ovat, todella ihania, lämpimiä ja ystävällisiä.

Täällä on muuten myös todella kätevä hälytysjärjestelmä, voi olla että on jossain käytössä Suomessakin, itse ei vaan olla moista nähty. Jokaisella hoitajalla on siis taskussaan eräänlainen hälytin, joka soi kaikilla yhtä aikaa kun joku asukas soittaa kelloa ja tarvitsee apua. Hälyttimestä näkee kuka asukas soittaa, jolloin hoitajat tietävät mistä ryhmästä soitto tulee ja yleensä kyseisen ryhmän hoitaja menee sitten auttamaan. Kaikkien hoitajien täytyy kuitenkin kuitata hälytys pois päältä. Käytävillä ja jokaisessa asukashuoneessa on myös puhelin, josta voi soittaa hälyttimiin ikään kuin radiopuhelimen tapaan. Soitto ja puhe kuuluu kaikilla hoitajilla hälyttimestä automaattisesti ilman että puheluun tarvitsee erikseen vastata ja tämä onkin hyvä ja nopea tapa hälyttää apua kiperän paikan tullen tai ilmoittaa jostain muusta asiasta, joka on hyvä saada kaikkien hoitajien tietoon.

Violetti ryhmä. Käytävän päässä molemmin puolin on ryhmien ruokailutilat.
Violetti ryhmä. Käytävän päässä on ryhmien ruokailutilat.

 

Täällä on myös näköjään tapa vähätellä omia kielitaitoja. Hoitajat pääsääntöisesti vastaavat ”ei” kun heiltä kysyy, puhuvatko he englantia 😀 Kuitenkin kun aloitetaan työt, he yhtäkkiä osaavatkin puhua. Vissiin täkäläistä vaatimattomuutta 😉 Sanotaankin heille aina, että sillä ei ole mitään väliä, kuinka puhuu kunhan tulee ymmärretyksi.
Itsekin yritetään puhua Saksaa mahdollisimman paljon ja meidän saksankielen taito on tällä hetkellä sillä tasolla, että puhutaan hyvin yksinkertaista saksaa yksittäisillä sanoilla ja lisäksi käsillä. 😉 Ollaan kuitenkin huomattu, että Saksaa on suht. helppo ymmärtää. Johtunee varmaan siitä, että saksassa on paljon samoja sanoja kun ruotsissa. Vaikka ei ymmärretä läheskään kaikkia sanoja lauseessa, mutta ymmärretään edes jokunen sana, tajuaa sitten melko varmasti myös lauseen pointin ja usein tilanneyhteydestä selviää loput.

Eroja Suomalaiseen hoitokulttuuriin on myös siinä, että hoitajat pukeutuvat työpaikalla omiin vaatteisiinsa tai halutessaan ostavat omat hoitovaatteet. Täällä työvaatteet saa työpaikan puolesta vain sairaalassa. Myöskin se on aiheuttanut ihmetystä, että työpaikalla saa polttaa työaikana ja mitä vielä.. sisällä taukotilassa! Onneksi on erillinen taukotila myös henkilöille, jotka eivät tupakoi.

Kaikkea outoa ja ihmeellistä täällä ollaan nähty ja koettu ja toivotaan vielä lisää uusia kokemuksia!  Seuraavassa postauksessa kerrotaankin vähän yleisiä fiiliksiä itse maasta. Lukekaahan sieltä lisää 😉

2 thoughts on “Työjuttuja”

  1. Hei tytöt!

    Olipa mukavaa lukea kuulumisia ”työmaalta”. Mielenkiintoista, tietää millanen paikka se on ja mitä kaikkea saatte kokea ja nähdä siellä!
    Työniloa ja mukavaa Joulunalusaikaa!

    Maria M.

  2. Hei,

    Aivan ihanaa joulukoristelua! Kodikkuus näkyy sekä myönteisenä että myös kielteisenä. On hyvä, että ympäristö on lämmin ja viihtyisä, mutta aseptiikan pitäisi ammattilaisilla todellakin olla jotakin muuta kuin kenen tahansa kotona. Tosin siskontyttöni osasi jo 5-vuotiaana WC:n siivouksen oikean järjestyksen ja marmatti isälleen: ”Kuule, olisko kiva, jos lavuaari olisi pesty pöntön jälkeen. Rätti olisi ihan kauhean pöpöinen!” Teillähän aseptiikka on hallussa ja ehkäpä jätätte esimerkkiä siemeneksi harjoittelupaikalle 🙂

    Verensokeria olen joskus itsekin ottanut korvanlehdestä, kun potilaan sormenpäät ovat olleet kurjassa kunnossa. Insuliinin toki tulisi mennä ihonalaiskudokseen ja vatsasta pikainsuliini imeytyy nopeimmin. Hyviä huomioita!

    Lämmintä joulun odotusta,
    Sari

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *