Suomi vs. Saksa

Meillä on päissämme herännyt ajatus tehdä postaus siitä, mikä Saksassa on erilaista kuin Suomessa. Täällä päivittäin törmää erilaisiin ja uusiin asioihin, jotka on Suomessa aivan toisin. Vaikka molemmat ovat länsimaita ja eurooppalaisia maita, on kuitenkin paljon eroavaisuuksia. Meitä välillä naurattaa ja hämmästyttää, vaikka toisaalta uusi ja erilainen on aina kiehtovaa ja kiinnostavaa.

Ensimmäisenä täytyy ottaa ruoka käsittelyyn. Roosa ja Bea kirjoittivatkin niistä säilykeperunoista ja todella pitkistä säilykehyllyistä. Siis oikeesti, ollaan järkyttyneitä kauppojen valikoimista. Säilykehyllystä löytyy vaikka mitä, justiin noita kuorittuja perunoita, säilykelihapullia, säilykebratwurstia, yleensäkin kaikenlaista säilykemakkaraa, siis sellasessa liemessä kaikkea mahdollista. Jogurtit on kanssa jotkut aivan outoja. Täältä saa jogurtteja kaikenlaisilla suklaapalloilla ja karkeilla höystettynä. Ja joo, saa Suomestakin epäterveellisiä jogurtteja, mutta täällä nää jotkut menee vähän liiallisuuksiin. Säilykkeiden ja herkkujogurttien lisäksi täällä on hyllyjen mitalta valmiskastike- ym. pusseja, kait nää tekee paljon niistä ruokaa. Tavallisia vehnäjauhojakaan ei yhdestä kaupasta löydetty, oli vaan kaiken maailman muffinijauhoja ja kakkujauhoja ym. jauhosekotuksia, sellasia mitä Suomessakin tosin on.
Ruokakaupoissa huomattiin myös, että kaikkeen on lisätty tosi paljon rasvaa ja sokeria. Onhan toki Suomessakin, mutta tuntuu että hyllyt on oikeesti täynnä epäterveellistä kamaa.

Ei siinä, kyllä mekin osattiin herkutella :P
Ei siinä, kyllä mekin osattiin herkutella 😛

Ruokailussa ollaan huomattu se, että salaattia ei aina lämpimällä aterialla ole. Jos sitä on, on se erillisessä jälkiruokakupissa, eli ei mitään puoli lautasellista. Ruokaa on meillä aina hirveen iso lautasellinen kun töissä syödään lounas.

Hheh, tähän tyyliin :D
Hheh, tähän tyyliin 😀

Keittoaineksiakaa ei meinattu löytää mistään. Sitten huomattiin että nehän on kaupoissa pakattu tähän tyyliin :D
Keittoaineksiakaan ei meinattu löytää mistään. Sitten huomattiin että nehän on kaupoissa pakattu tämmösiin 😀

Maistettiin myös perinteistä pohjoisen Saksan ruokaa Grünkohlia, eli lehtikaalista tehtyä mössöä. Ne syö sitä täällä talvella, koska se kypsyy syksyllä. Maku on kuulemma paras pikkupakkasten jälkeen, ei ole kuulemma niin kitkerää. Oli kyllä todella pahaa, ei oikein tykätty. Täällä kaikki kehuu sitä ja rakastaa sitä, se on niin lecker (=herkullinen, lausutaan muuten ’leka’). Itse asiassa maistettiin sitä just toisenkin kerran, eikä se ollut ihan niin pahaa, liekö pakkanen vaikuttanut 😉

Ei se loppujen lopuks ihan niin kamalaa ollutkaan.
Ei se loppujen lopuks ihan niin kamalaa ollutkaan.

Täällä teenjuonti on rituaali, niin kuin jo aikaisemmin kerrottiin. Täällä Pohjois-Saksassa juodaan erityistä mustaa teetä (Thiele Tee). Siihen laitetaan erikoista saksalaista sokeria (kandis), joka ei kai edes ole sokeria. Sitten laitetaan myös kermaa (sahne), joka nousee pintaan tehden ihania renkaita. Voidaan ottaa kuvaa ja näyttää. Teetä juodaan näteistä pienistä teekupeista. (Tosin kotona ei tehdä näin. :D) Täällä on erityisen tarkkaa, että tee juodaan teekupista ja teelusikan kanssa, kahvikuppi ja -lusikka on erikseen. Teetä juodaan sitten yleensä kolme kuppia, ja kun ei halua enää juoda, laitetaan lusikka tyhjään kuppiin merkiksi. Näin kukaan ei enää kaada sinulle lisää teetä. 😀 Se tee on muuten ihanaa, täytyy tuoda sitä ja kandista oikein urakalla kotiin, tulee muuten ikävä. (En juo teetä Suomessa, se on pahaa litkua, mutta täällä oon oppinut juomaan tuota mustaa teetä. 😛 – Helka)

Yksi monista tee hetkistä :)
Yksi monista teehetkistä 🙂

Ruokaan liittyen plussaa on se, että se on paaaljon halvempaa kun Suomessa. On ihanaa käydä ruokakaupassa, kun kaikki on niin halpaa. Ja sitä paitsi ei ainoastaan ruoka ole halvempaa kaupassa, vaan myös kahviloissa ja ravintoloissa kaikki on halvempaa.
Lisäksi kaikki kulutustavara, kuten hygieniatuotteet, on täällä niin halpoja. Kerran ostettiin siteitä, naamarasva, pumpulipuikkoja ja hammasvälilankaimia. Ne maksoi yhteensä sen verran, kun Suomessa joku vastaava sidepaketti, siis n.3,5€. Ja shampoot ja kaikki on niin halpaa, ollaan niin innoissamme ja mielissämme. :DD Vaatteet on aikalailla samaa hintaluokkaa kun Suomessa.

Tämmönen kuppi kaakota maksaa jonkun pari euroa.. Suomessa sais maksaa ainakin 5e!!
Tämmönen kuppi kaakota maksaa jonkun pari euroa.. Suomessa sais maksaa ainakin 5e!!

Liikennekulttuuri on täällä Esensissä varsin kummallista. Pyörillä ei saa ajaa kaupungin keskustan kaduilla klo 10-18 päivällä. Mitä ihmettä! Autot saa kuitenkin ajaa. Ei ymmärretä, mikä logiikka siinä on. Autothan siellä enemmän häiritsee. Ja kaupat menee kiinni klo 18, eli sen jälkeen saat kyllä ajaa pyörällä niin paljon kun sielu sietää. Mutta jos pitää mennä pyörällä kauppaan ennen kun kauppa menee kiinni, niin mitä siellä enää pyöräilee klo 18 jälkeen?! ;)) Ei vaan, on siellä pyörätelineitä kuitenkin joka nurkalla. Ehkä ne on kesäkauden (turistikauden) sääntöjä, koska silloin kadut on täynnä kävelijöitä.
Lisäksi suojatien yli ei saisi pyörällä ajaa, vaan pitäisi taluttaa. Muutaman kerran ollaan saatu kiukkuisia huutoja peräämme. 😀 Sillon vois vaan sanoa, että entschuldigung, Ich komme aus Finnland, Ich spricht nicht deutsch. ;D Lisäksi täällä on kävelyteitä, joissa ei saisi ajaa pyörällä. Kun mennään esim. kuntosalille, voidaan mennä joko pyörällä kävelytietä pitkin, tai sitten ajaa niitä keskustan katuja pitkin (joilla ei saa tietenkään aina ajaa). Tosin kyllä täällä ihmiset kulkee pyörällä kävelyteilläkin, ei ole muita vaihtoehtoja. On meille jotakin huudeltu kun ollaan kävelytiellä ajettu. Ei me vaan tajuttu mitä. 😀
Pyöräillessä vielä iltaisin ollaan saatu todella kiukkuisia huutoja. Täällä kun kaikki käyttää pyörässä lamppuja, se on kai pakollista. Meillä on lamput, mutta ne ei toimi. Ollaan saatu senkin takia kiukkuisia huutoja kävelijöiltä ja muilta pyöräilijöiltä. Yksikin herra huusi kiukkuisena perään, että pistäkää valot päälle! 😀 Sorry, en voi sille mitään että tää lamppu ei toimi, eikä ole edes mun pyörä, tää on vaan mulla lainassa. 😀

Siinä meidän uljaat ratsut, joilla aiheutettiin pahennusta pariinkin otteeseen :DD
Siinä meidän uljaat ratsut, joilla aiheutettiin pahennusta pariinkin otteeseen :DD
Tässä meidän "kotikatu". Tota tietä tuli kerran jos toisenkin pyöräiltyä.
Tässä meidän ”kotikatu”. Tota tietä tuli kerran jos toisenkin pyöräiltyä.
Pyöräilyreissuilla nähtiin kyllä upeita maisemia :)
Pyöräilyreissuilla nähtiin kyllä upeita maisemia 🙂

Ympäristön kanssa ongelmia ei ole ollut ainoastaan pyöräillessä. Ovet aukeavat täällä lähes poikkeuksetta sisään päin, eli kahvasta työnnetään, toisin kuin Suomessa yleensä vedetään kahvasta. Tämä on aiheuttanut hauskoja hetkiä ja ollaan naurettukin. Mentiin kuntosalille toista kertaa, oltiin edellisellä kerralla testattu Sali ja ostettiin jäsenkortit. Mimmi reippaasti kiskasi sisään mentäessä ovenkahvasta, ja kahva lähtikin irti. Ovea kun olisi pitänyt työntää. :’DD Naurettiin aivan kippurassa, ja kuntosalin työntekijät kattoivat vähän kummastuneina meitä. Saatiin onneksi se kahva takasin paikoilleen. Oli siinä vähän selittelemistäkin, että mites se nyt kahva irti lähti. Lähtiessä naurettiin, että mitä tältä reissulta jäi käteen. No, Mimmillä ainakin ovenkahva. :’’’D Siitä lähtien ollaan muistettu lähes aina, että ovet aukeaa SISÄÄN päin.
Myös mm. ovien lukot aukeavat ja menevät lukkoon eri suuntaan, siis pitää kääntää aina vastakkaiseen suuntaan kun Suomessa 😀
Täällä on muuten televisiossa kaikki amerikkalaiset tai yleensä ulkomaalaiset ohjelma dubattu saksaksi. Siis ihan kaikki. On todella outoa, että näin on. Ei Suomessa varmaan mitään dubata. Ootte varmaan myös kuullut, että Sunrise Avenuen laulaja Samu on the Voice of Germanyn yksi valmentaja. Täällä Saksassa niillä on paljon faneja (siis sillä bändillä) ja kaikki tytöt kuulemma tykkää Samusta. Eihän niitä Suomessa kukaan fanita, ja kun kerrotaan se näille saksalaisille ne on ihan ihmeissään. 😀

Täällä tapakulttuuri on todella erilainen kuin Suomessa. Täällä kohteliaisuus- ja käyttäytymissäännöt määrittävät todella paljon arkielämää. Tuntemattomia on parempi teititellä (sie, ei du=sinä). Lisäksi kielessä on formaalisia (muodollisia) ja epämuodollisia tapoja, joita myös noudatetaan. Joillekin sanoille on formaalinen muoto, jota käytetään tuntemattoman kanssa ja epämuodollista taas ystävien kesken. Töissä vaikeuksia tuottaa se, että täällä herroitellaan ja rouvitellaan. On vaikea oppia muistamaan ja ääntämään Frau sitä ja Herr tätä. Etunimellä ei saa asukkaita puhutella, ainoastaan työkavereita voi sinutella. Asukkaita myös teititellään kaikessa puheessa, esim. Haben sie gut geschlafen?=Oletteko nukkuneet hyvin? Sind sie färtig?=Oletteko valmis? ’

Tottakai Suomessakin on jonkin sortin formaalinen ja ei-formaalinen puhekulttuuri, mutta Suomessa ei ole kovin paha juttu sinutella. Täällä se taas on moka ja sitä pidetään todella epäkohteliaana.
Kohteliaisuuskäyttäytyminen näkyy myös ’kiitos’ ja ’ole hyvä’ sanojen käyttämisessä. Täällä sanotaan dankeschön ja bitteschön, bitte, danke, joka väliin. Bitteä käytetään samaan tapaan kun englannissa ’please’, mutta bitte tarkoittaa myös ’ole hyvä’. Danke on kiitos, paljon käytetään myös dankeschön (sanatarkasti kiitos kaunis). Sitten voi sanoa vielä ’vielen danke’ , jotakin kuin suuret kiitokset. Välillä tällaisista jäyhistä suomalaisista tuntuu jopa rasittavalta tämä vuolas kohteliaisuus, tuntuu että nää kiittelee jokaisesta sokeripalastakin. 😀 Onhan se toki mukavaa ja hieno tapa, ja kyllä Suomessakin kohteliaisuus kuuluu tapoihin. Mutta välillä tuntuu, että koko ajan pitää olla sanomassa dankea ja bitteä. 😀 Aina ei ehkä tajuakaan sanoa kun pitäisi, koska ei suomalaisessa tapakulttuurissa koeta ehkä niin tarpeelliseksi jatkuvaa kiittelyä.

Yksi kulttuuriero täällä on myös se, että henkilökohtainen ’reviiri’ on täällä paljon pienempi kun Suomessa. Kaikki tietää varmasti, että suomalaiset haluaa olla vähän etäämpänä kun juttelee muille. Nää tulee sillein puolen metrin päähän, jolloin tekisi mieli astua askel taaksepäin. 😀 Eihän siinä näe kuin puhujan naaman, ja jotta saisi kokonaiskuvan tilanteesta pitäisi nähdä toinen vähän etäämpää. En tiedä osaanko selittää sitä tähän, mutta oikeesti tulee sellanen pienesti ahdistava olo ja vastustamaton halu astua taaksepäin, jotta näkisi sen toisen vähän kauempaa eikä tarvitsisi tuijottaa sen sieraimiin. :’D Okei, tuo oli jo vähän liiottelua. Mutta kyllä te suomalaisina ymmärrätte, jos suomessa joku tuntematon tulisi kovin lähelle, varmasti haluatte ottaa askeleen taaksepäin. Sen lisäksi, että henkilökohtainen reviiri on pienempi, tuntuu että nää saksalaiset myös koskettelee enemmän, esim. olkapäälle, selkään, käsivarteen ym. puhuessaan. Välillä oikeesti suomalaisena tuntuu kauhealta kun ne tulee iholle kiinni. 😀 Vaikka olisikin mukava ihminen siinä lähellä, silti sitä omaa tilaa kaipaa. Ihanaa on kuitenkin oikeastaan se, että saksalaiset ovat todella ystävällisiä ihmisiä! Täällä meidät on kaikki ottanut lämmöllä vastaan! (Hehe, lukuun ottamatta niitä kiukkuisia huutelijoita pyöräteiden varsilla :D).

Ja tosta kohteliaisuudesta ja ystävällisyydestä vielä se, että kyllä hämmästytti alkuun kun pyöräiltiin tai liikuttiin ulkona tai missä millonkin ja jos sattui tulemaan vastaantulijoita niin he tervehtivät meitä.. mitä ihmettä, ventovieraita ihmisiä. Täällä on siis tapana ihan vaan kohteliaisuudesta tervehtiä kaikkia tai toivottaa esim. hyvää päivää. Ollaan vasta jälkeenpäin opittu tervehtimään takaisin, kun ei se todellakaan automaattisesti tule suomalaisesta suusta.

DSC_2205
Junat on täällä rautatieyhtiön Deutsche Bahn:n alaisuudessa. Junat menee täällä jopa pikkukaupunkeihin ja junaverkosto on paljon kattavampi kun VR:n verkosto. Junilla on todella helppo kulkea. Opasteet on yksinkertaiset. Lippuja voi ostaa junissa automaateista. Täällä saa ostettua lipun, jolla pääsee koko päivän klo 3 yöhön asti. Kahden hengen lippu on täällä Ostfrieslandissa (joka on vähän niinkun maakunta) 26€, ja sillä siis saa matkustaa koko päivän. Sillä lipulla pääsee vaikka meno-paluu siis Hampuriin tai Bremeniin asti. Jos ostaa taas vaikka 4 hengen lipun, tulee siihen vaan muutama euro lisää. 4 hengen lippu on 32€, joten ei todellakaan ole pahan hintaista, siinä kun oikeesti on meno-paluu ja vaikka vielä monet välipysähdykset muilla paikkakunnilla. Sanotaankin näistä lipuista, että ”ei maksa mittään”. 😀 En muista mitä maksaa esim. Jyväskylä-Tampere, mutta täältä pääsee siis 2hlö Bremeniin 26€ meno-paluu, ja matka on sentään 2,5h pitkä. Pääsiskö ehkä edes yksi henkilö tolla hinnalla Tampereelle Jyväskylästä? Ollaan tosi tyytyväisiä täällä, VR on niin surkea verrattuna tähän. Sitä paitsi täällä ei ole junat koskaan myöhässä, VR taas on saanut pilkkanimekseen VenaaRauhassa. Täällä ei tarvitse turhia odotella.


Vaikka täällä Saksassa on erilaista, ja osa asioista on paremmin kuin Suomessa, kyllä me silti Suomestakin tykätään. Täällä tuntuu siltä, että haluaisi jäädä tänne asumaan, eikä lähteä kotiin. Kuitenkin tuntuu kivalta ajatus siitä, että mennään jouluksi kotiin. Täälläkin on koti, oikeesti tuntuu siltä. Tulee olemaan vaikea lähteä, vaikka on myös ihana päästä kotiin Suomeen. Maassa maan tavalla ja erilaisuus on rikkaus. Erilaisuus tuo elämään aivan uudenlaisia ulottuvuuksia, ja koetaankin, että erilaisuuden kohtaaminen myös kasvattaa ihmisenä ja avartaa mieltä. Parasta tällä Saksan matkalla on oikeesti se, että täällä on niin erilaista. Tuntuu melkein lomalta vaikka ’töissä’ käydäänkin. Ja silti vaikka tuntuu lomalta olla täällä, tuntuu tää paikka samaan aikaan toiselta kodilta. Vaikea selittää, ei sitä ymmärrä jos ei koe itse. Kaikki vaan lähtekää pois pitemmäksikin aikaa, käykää maailmalla. Älkää pelätkö uutta ja outoa, yrittäkää rohkeasti vääntää kieltäkin, jota ette osaa. Siten oppii, ei ainoastaan kieltä vaan myös muuta tärkeää.
Noniin, tulipas syvällinen lopetus tälle, mutta niin se asia vaan on, että kannattaa nähdä ja kokea! Tuntuu hyvältä ja tekee hyvää olla välillä erilaisissa ympäristöissä!
Tschüss alles! 

Jää kyllä ikävä näitä mielettömän upeita rakennuksia!
Jää kyllä ikävä näitä mielettömän upeita rakennuksia!

Työjuttuja

Hallo!

Mekin ollaan päästy vihdoin alottamaan hoitotyöt PFL:ssä (Peter-Friedrich-Ludwig Stift). Tehtiin viime viikolla vielä puoli viikkoa Inan kanssa, eli siis maanantai ja tiistai. Keskiviikko oltiinkin taas sit koulussa ja torstaina päästiin aloittamaan hoitohommia. Kerrotaan teille vielä ensin lisää siitä viriketoiminnasta ja tästä paikasta yleisesti ennen kun kerrotaan itse hoitotyöstä.

PB141447
Tehtiin siis kolme viikkoa erilaista viriketoimintaa asukkaille. Yleensä aamupäivisin haettiin heitä lehdenlukuhetkeen, sekä oltiin siellä yhdessä heidän kanssaan. Asukkaat on sen verran hyväkuntoisia ja virkeitä, että heitä jaksaa kiinnostaa tämänpäivän uutiset ja tapahtumat maailmalla ja lähiseuduilla. Tarjoiltiin asukkaille yleensä juotavaa ja pientä syömistä kuten hedelmiä samalla kun he kuuntelivat ja keskustelivat uutisista. Opittiin heti alussa jo tärkeitä lauseita mm. näitä hetkiä varten. Ina opetti meille suoraan lauseita, joita voitiin käyttää kuten ”Was möchten sie trinken?” (Mitä haluaisitte juoda?, huom. teitittely).

Tässä kuva lehdenlukusalista. Tänne kokonnuttiin aina aamusella
Tässä kuva lehdenlukusalista. Tänne kokoonnuttiin aina aamusella

PB141366

Tässä jumppasali yläkerrasta. Tässä on tuolijumppa aluillaan.
Yläkerran jumppasalissa oli tuolijumppa aluillaan.

Muuta viriketoimintaa oli mm. jumppatuokiot, lauluhetket, pelailu kuten lautapelit ja keilaus. Talossa on myös tapana kokkailla silloin tällöin yhdessä asukkaiden kanssa, yleensä iltaruokaa tai välipalaa ym. kuten aikaisemmassa postauksessa kerrottiin. Tehtiin eräänä toisena iltana vohveleita kahdessa eri ryhmässä, ja oli muuten hyviä! Asukkailla on joskus myös hieman isompia tapahtumia. Tällaisia on ollut mm. muotinäytös heille sopivista vaatteista. Malleina toimivat työpaikan työntekijät. Tapahtuman päätteeksi asukkaat saivat katsella ja ostaa halutessaan vaatteita. Heillä on ollut myös mm. elokuvailta, sekä näin joulun alkajaisiksi omat joulumarkkinat, joiden järjestelyissä saimme olla mukana. Asukkaat nauttivat niistä todella paljon ja selvähän se. Kaikki tämmöinen viriketoiminta rikkoo juuri sitä laitosmaisuutta, jota tuolla ei kyllä muutenkaan ole havaittavissa.

Rakennus on ollut alun perin Krankenhaus eli sairaala, jolloin se oli myös hieman pienempi. Rakennusta on myöhemmin hieman laajennettu ja siihen on rakennettu toinenkin ”siipi”. Vuodesta 1971 talo on toiminut nykyisen toimintansa mukaisesti vanhainkotina. Talossa on oma keittiö sekä pesula.

PB141382

PFL on todella kodinomainen ympäristö, eikä olla missään nähty aikaisemmin näin kodikasta paikkaa. Kodikkuutta luo mm. se, että lähes kaikki asukkaat asuvat omissa huoneissa ja heillä on siellä omat kalusteet. Ainoastaan sänky (ja yöpöytä) taitaa olla talon puolesta. Muuten he saavat sisustaa huoneensa kuten haluavat. Talossa on myös oma tila mm. parturikampaajaa varten (joka käy 2 viikon välein). On pesualtaat, leikkuutuolit ja kaikki. Asukkailla on myös yksi iso kylpyhuone, jossa on jonkin sortin poreamme! Lisäksi on jumppasali, iso oleskelutila talon alakerrassa (toimii myös juhlatilana) ja todella kaunis puutarha talon takapihalla. Talossa on lemmikkinä kissa, Minka. Kaikki mummot kilpailee kissan huomiosta ja he haluaisivat sen seuraksensa. Arvellaan että kissa on oikeasti yhden asukkaan oma, ainakin hän hoitaa ja ruokkii kissaa päivittäin ja kissa nukkuu hänen huoneessaan.

 

Kylpyhuone ja poreamme :)
Kylpyhuone ja poreamme 🙂

 

Minka ottaa rennosti erään mummon huoneessa
Minka ottaa rennosti erään mummon huoneessa

Puutarha takapihalla
Puutarha takapihalla

Kodikkuutta luo myös kaikki koristeet ja koristelut, joita vaihdellaan joka vuodenajan mukaan sekä kaikki pysyvät somisteet kuten kasvit sekä ihanat vanhat huonekalut, joita on sijoiteltu taloon eripuolille. On oleskelutiloja sohvaryhmineen ja kahvipöytineen, vanhoja kauniita vitriinejä ja hyllyjä, seinillä tauluja, pöydillä kauniita liinoja ja kukkia. Talon somistuksessa näkyy myös merihenkisyys (eihän talolta ole kuin n. 4km matka Atlantin rannalle!) Koristelu ja estetiikka on täällä ihan eri luokkaa kun Suomessa. Täällä siis oikeasti nähdään vaivaa sen eteen, että paikka näyttää kauniilta (tästä esimerkkinä se, että käytettiin puoli päivää pelkästään talon joulukoristeluun ja me siis oikeasti vain ripustettiin ja laiteltiin kauniita joulukoristeita ja esineitä sinne tänne). Tässä kaikessa olisi suomalaisilla kyllä niin paljon opittavaa.

PB141391

PB141392

Alakerran oleskelutila. Täällä pidettiin mm. muotinäytös, joulumarkkinat ja esim. syntymäpäiviä voi juhlia täällä oman perheen kanssa kaikessa rauhassa.
Alakerran oleskelutila. Täällä pidettiin mm. muotinäytös, joulumarkkinat ja esim. syntymäpäiviä voi juhlia täällä oman perheen kanssa kaikessa rauhassa.

Joulukoristelua :)
Joulukoristelua 🙂

IMG_20141204_111837

IMG_20141204_113728

IMG_20141204_112806

IMG_20141204_113728

Talo on jaettu kuuteen asuinryhmään eli ”wohnguppe”:n värin mukaan: sininen, punainen, keltainen, vihreä, violetti ja harmaa (osastot siis ovat oikeasti sen värisiä). Yhteensä asukkaita on n. 60 hlö. Asukkaat on ylipäätään täällä paljon parempikuntoisia kun Suomessa niin fyysisesti kuin psyykkisestikin (ainakin mitä me ollaan nähty), mm. dementikot on vähemmistöä. Lähes kaikki myös pystyvät liikkumaan itsenäisesti tai avustettuna esim. rollaattorin avulla. Muutamia henkilöitä on kokopäiväisesti vuoteessa, mutta heitä on oikeasti todella vähän.

PB141378

Ensimmäinen päivä meni lähinnä seuratessa ohjaajan/parin toimintaa ja kyllä siinä hieman pääsi jo auttamaankin. Meillä ei ole varsinaista ohjaajaa hoitotyössä vaan mennään sen henkilön kanssa, joka sattuu olemaan kyseisessä ryhmässä.

Aamuvuoro alkaa 6.30 ja kuten Suomessakin, hoitajat kokoontuvat aamuraportille. Tosin yöhoitajat ovat kirjoittaneet raportin paperille, josta se luetaan ääneen muille hoitajille. Hoitajia on aamuvuorossa 8 (+tällä hetkellä me eli 10). Ilmeisemmin talossa hoitajat vaihtelevat eri asuinryhmissä eli heillä ei ole ”omaa ryhmää”. Yleensä yhdessä ryhmässä on yksi hoitaja, mutta ilmeisemmin muutamalla osastolla on aamuvuorossa kaksi hoitajaa. Iltavuoron vahvuutta ei vielä tiedetä tarkalleen, sillä ollaan tehty nyt vaan aamuvuoroa. Ensi viikko tehdäänkin sit pelkästään iltavuoroa ja viimeinen viikko taas aamua.
Raportin jälkeen mennään ryhmiin ja aletaan auttamaan asukkaita aamutoimissa. Helka on ollut nyt pelkästään vihreessä ryhmässä ja mä puolestani violetissa.
Aamupalaa alkaa klo 8, johon asukkaat tulevat sitä mukaan he ovat valmiita. Sen jälkeen on yleensä jotain viriketoimintaa (lehdenlukutuokio tms.) Klo 10 on teehetki, jonka jälkeen autetaan vielä loputkin asukkaat jalkeille. Tässä välissä on myös yleensä hoitajien tauko (30min!!!). 11.30 alkaen tarjoillaan lounas. Lounas on porrastettu niin, että syötettävät asukkaat saavat lounaan ensin ja n. 12 aikaan ruokailevat muut. Sen jälkeen asukkaat menevät yleensä päivälevolle ja siitä alkaa hoitajien raporttien kirjaaminen.
Raportit ja kirjaamiset kirjoitetaan täällä siis KAIKKI käsin paperille, eipä näy tietokoneita missään (?) 😮 Hoitajilla on asukaskansiovaunut, joissa on asukkaiden kirjaamismapit. Mitä niistä nyt on ymmärtänyt, niin paperiin laitetaan ruksi joka ikisen asian kohdalle, jota asukkaalle on tehty. On esim. taulukko aamuvuorossa tehtäville toimenpiteille, joihin hoitaja merkkaa oman puumerkkinsä kun hoitotoimenpide on tehty. Aamuvuoro loppuu hoitajilla yleensä klo 13.

Hoitotoimenpiteet ja käytänteet eroavat täällä aika paljonkin suomalaisista työtavoista. Esim. aamuvuorossa tehtävät pesut tehdään osittain sängyssä (vaihtelee ryhmittäin). Aamupesuihin tarvitaan kaksi vatia, valkoinen ja punainen, joista valkoiseen lasketaan lämmintä vettä sekä laitetaan tavallista saippuaa tai vartalovoidetta, ei mitään pesuvoidetta, kuten Suomessa. Mukaan otetaan myös käsipyyhe, froteinen pesulappu (harvoin käytetään mitään kertakäyttöistä) sekä puhtaat alusvaatteet. Pesut tehdään samassa järjestyksessä kuin Suomessakin, mutta vaihtaessa ylävartalosta alavartaloon, pesuvesi kipataan valkoisesta punaiseen vatiin. Samaa vatia ei saa siis käyttää esim. naamanpesuun ja alapesuun. Vateja ei muuten laiteta dekoon, vaan ne vaan huuhdellaan vedellä, jos sitäkään. Hoitajilla ei ole yhteistä käytäntöä tähän. Kun asukas on pesty, hänet kuivataan, MUTTA ei huuhdella ihoa?! Iholle siis jää useimmiten tavallista pesuainetta, jotain dovea yms. jota ei ole tarkoitettu jätettäväksi iholle.
Täällä ei myöskään taideta tuntea fleksi- tai muitakaan vaippoja, vaan lähes kaikilla on käytössä ne vaippaläpyskät pikkuhousuineen. Ihmeen hyvin ne taitaa kuitenkin pitää, sillä eipä ole tarvinnut pissasia pöksyjä vaihtaa vielä kertaakaan.

Myöskään käsidesiä ei näy seinillä missään, ainoastaan huuhteluhuoneessa saattaa olla pumppupullo. Hoitajilla (vain osalla) on taskussaan pieni käsidesipullo tai sitten pullo on hoitotarvikekärryssä. Käsidesiä käytetään täällä järkyttävän vähän!! Ollaan mm. nähty että hoitotoimenpiteestä tultaessa hanskat vaan heitetään roskiin ja sitten mennään jakamaan aamupalaa.
Käsineitä on saatavilla (onneksi!), mutta kaikki hoitajat ei niitä käytä. Tai sitten jos käyttää, aseptiikka ei toteudu sinnepäinkään. Samoilla hanskoilla tehdään kaikki, alapesuista tekareiden pesuun… nimenomaan TÄSSÄ järjestyksessä! Ihan hirveetä!!! Tai sitten niiden kanssa juostaan viereiseen huoneeseen ja takasin. Me ei kuitenkaan ihan noin hurjia olla. Oikeesti hämmästyttää välillä tää näiden hygienian taso. Sen lisäksi että käsineiden käyttö menee päin prinkkalaa, myös vaippoja pidetään missä sattuu. Pissanen vaippa saatetaan laittaa lattialle tai pyykkikärryn päälle hetkeksi, josta se vasta siirretään roskikseen. Saman pyykkikärryn päälle laitetaan pino puhtaita pyyhkeitä ennen seuraavia pesuja 😮

Nähtiin myös poikkeava tapa verensokerin mittauksessa (näytti silti toimivan), verensokeri nimittäin mitattiin korvanlehdestä. Myös insuliini pistettiin Suomen tavoista poiketen käsivarteen. Mietittiin että onkohan se kovin hyvä paikka, kun ei vanhoilla ihmisillä useinkaan ole tarpeeksi rasvakudosta siinä kohdassa. Aikamoisella vauhdilla annos myös pistettiin (pitkävaikutteinen), kerkesi korkeintaan kolmeen laskea. Toki ei näin aina tapahdu.

Ei tiedetä onko näillä hoitajilla olemassa lisäkoulutusta niinkun Suomessa. Ei haluta missään nimessä väheksyä tai haukkua näitä hoitajia. Ehkä heillä ei ole tarpeeksi tietotaitoa tai sitten he eivät vaan huomioi hygieniaa ja muita asioita yhtä tarkasti. Hyviä hoitajia kuitenkin ovat, todella ihania, lämpimiä ja ystävällisiä.

Täällä on muuten myös todella kätevä hälytysjärjestelmä, voi olla että on jossain käytössä Suomessakin, itse ei vaan olla moista nähty. Jokaisella hoitajalla on siis taskussaan eräänlainen hälytin, joka soi kaikilla yhtä aikaa kun joku asukas soittaa kelloa ja tarvitsee apua. Hälyttimestä näkee kuka asukas soittaa, jolloin hoitajat tietävät mistä ryhmästä soitto tulee ja yleensä kyseisen ryhmän hoitaja menee sitten auttamaan. Kaikkien hoitajien täytyy kuitenkin kuitata hälytys pois päältä. Käytävillä ja jokaisessa asukashuoneessa on myös puhelin, josta voi soittaa hälyttimiin ikään kuin radiopuhelimen tapaan. Soitto ja puhe kuuluu kaikilla hoitajilla hälyttimestä automaattisesti ilman että puheluun tarvitsee erikseen vastata ja tämä onkin hyvä ja nopea tapa hälyttää apua kiperän paikan tullen tai ilmoittaa jostain muusta asiasta, joka on hyvä saada kaikkien hoitajien tietoon.

Violetti ryhmä. Käytävän päässä molemmin puolin on ryhmien ruokailutilat.
Violetti ryhmä. Käytävän päässä on ryhmien ruokailutilat.

 

Täällä on myös näköjään tapa vähätellä omia kielitaitoja. Hoitajat pääsääntöisesti vastaavat ”ei” kun heiltä kysyy, puhuvatko he englantia 😀 Kuitenkin kun aloitetaan työt, he yhtäkkiä osaavatkin puhua. Vissiin täkäläistä vaatimattomuutta 😉 Sanotaankin heille aina, että sillä ei ole mitään väliä, kuinka puhuu kunhan tulee ymmärretyksi.
Itsekin yritetään puhua Saksaa mahdollisimman paljon ja meidän saksankielen taito on tällä hetkellä sillä tasolla, että puhutaan hyvin yksinkertaista saksaa yksittäisillä sanoilla ja lisäksi käsillä. 😉 Ollaan kuitenkin huomattu, että Saksaa on suht. helppo ymmärtää. Johtunee varmaan siitä, että saksassa on paljon samoja sanoja kun ruotsissa. Vaikka ei ymmärretä läheskään kaikkia sanoja lauseessa, mutta ymmärretään edes jokunen sana, tajuaa sitten melko varmasti myös lauseen pointin ja usein tilanneyhteydestä selviää loput.

Eroja Suomalaiseen hoitokulttuuriin on myös siinä, että hoitajat pukeutuvat työpaikalla omiin vaatteisiinsa tai halutessaan ostavat omat hoitovaatteet. Täällä työvaatteet saa työpaikan puolesta vain sairaalassa. Myöskin se on aiheuttanut ihmetystä, että työpaikalla saa polttaa työaikana ja mitä vielä.. sisällä taukotilassa! Onneksi on erillinen taukotila myös henkilöille, jotka eivät tupakoi.

Kaikkea outoa ja ihmeellistä täällä ollaan nähty ja koettu ja toivotaan vielä lisää uusia kokemuksia!  Seuraavassa postauksessa kerrotaankin vähän yleisiä fiiliksiä itse maasta. Lukekaahan sieltä lisää 😉