Vihdoinkin!

Bea ja Roosa on näköjään kerinnytkin tänne jo postailla kuulumisiaan ja vihdoin mekin onnistutttiin!!! Tosin me ollaan sentää tietokoneen ääressä (Nettikahvila oli lähes nurkan takana, mutta ei vaan huomattu sitä :DD)

Matka Saksaan oli PITKÄ, siis oikeesti! Sunnuntaiyönä lähdettiin matkaan klo 2.00.  Parin tunnin unilla siitä sit lentokentälle ja ekalle lennolle Frankfutiin. Helka tekikin sillä lennolla jo tuttavuutta erään nuoren saksalaismiehen kanssa, joka kertoi meille hyviä vinkkejä matkustamiseen Saksassa. Esim. junista, busseista yms.. Frankfurtista matka jatkui muutaman tunnin odottelun jälkeen Bremeniin, jossa kerettiin just ja just tosiaan ostaa junaliput ja juosta junaan (ilman ystävällistä saksalaisrouvaa ja nuorta naista, ei oltais varmaan keritty). Roosa ja Bea  hyppäsivät eri junaan, joka vei heidät Wilhelmshaveniin.  He asuvat n. 40km päässä meistä ja junayhteydet on täällä niin hyvät, että tuskin tulee olemaan ongelma päästä heidän luokseen. Junasta sit soiteltiin yhteyshenkilöllemme Marialle, joka lupasi tulla vastaan Esensin juna-asemalle. Oltiin vihdoin Esensissä n. klo 17.

20141110_114903

20141110_101709

 

Täällä on kyllä niin kaunista! Ruohokin on vielä vihreää ja puissa on lehtiä. Talot ja miehet ovat komeita 😉 haha. Ollaan rakastuttu saksalaiseen arkkitehtuuriin, ja täytyy kai kopioida sitten joskus tätä tyyliä omaan taloon 😉 Maisemat on upeita, ja täällä on tosi paljon tuulimyllyjä. Näitä energiaa tuottavia ja niitä vanhoja, joilla jauhettiin jauhoja.

20141110_160620

20141112_142000

Maria vei meidät ensimmäisenä katsomaan tulevaa työpaikkaamme, PFL-Stift:ä. Paikka vaikutti heti todella viihtyisältä ja kodikkaalta, vaikka kerittiin käydä vain ovella pyörähtämässä.

20141112_161740

Päästiin vihdoin omaan ”kotiin”, joka sijaitsee ehkä parin sadan metrin päässä työpaikasta. Kelpaa!!! 😉 Asutaan siis vuokratalossa, jossa on kolme huoneistoa. Meillä on niistä yksi ja muut on tällä hetkellä tyhjillään. Meillä on kaks makkaria, tupakeittiö ja kylppäri. Ensimmäisenä iltana oli vähän kylmä, joten päätettiin majottua yhteiseen huoneeseen, jossa tosin nukutaan edelleen 😀

20141112_142852

Marian luokka oli tehnyt meille tervetuliaislahjan, joka sisälsi kaikkea tarpeellista ensimmäisiä päiviä ajatellen; oli leipää, leivänpäällisiä, suklaata, teetä ja kandista, nam!

20141110_181909

Nyt on eka työviikko takana ja siihen on mahtunu monenmoista tekemistä. Tiistaina oli eka työpäivä ja tavattiin meidän työpaikkaohjaaja, Ina. Ina puhuu hyvin englantia, mutta puhuu meille myös lähes koko ajan Saksaa, jotta oppisimme kieltä. Tätä vauhtia puhutaan kohta täydellistä saksaa.. Tai no ehkä ei ihan kuitenkaan 😉 Ina järjestää viriketoimintaa vanhuksille ja meidän homma nyt parin ekan viikon aikana on auttaa häntä. Emme siis vielä tee varsinaista hoitotyötä, vaan siihen päästään tuossa parin viikon päästä.

Keskiviikkona oltiin koulussa Wittmundissa ja tavattiin paikallisia opiskelijoita. Opiskelijat halusivat tietää kauheasti Suomesta, joten mehän kerrottiin. Saatiin iltapäivällä vihdoin hommattua pre-paid numerot, jotta voidaan pitää yhteyttä täällä Saksassa toisiimme. Loppu viikko ollaankin oltu sit taas töissä. Työpaikka on ihana ja tositosi viihtyisä, ei olla ennen nähty näin hienoa vanhainkotia!

Ollaan iltaisin kierrelty täällä kaupungilla, mutta tää on varsinaisesti ensimmäinen ilta, kun kerittiin kaupoille. Kaupat menee nimittäin jo 6 kiinni. Muina iltoina ollaan lähinnä koitettu hahmottaa kaupunkia ja sen pikkukatuja ja nää alkaa jo pikkuhiljaa hahmottumaan. Torstaina Ina vei meidät Aurichiin shoppailemaan ja tavattiin myös hänen perhettään.

p.s. Tänään ollaan oltu myös karhujahdissa. Kaupungissa on n. 50 karhua, joista kaikista aijomme ottaa kuvan. Tässä karhu apteekin edessä.

20141114_142947

Tänään on täytynyt alkaa miettimään vähän viikonlopun suunnitelmia. Ajatuksena olisi nähdä Beaa ja Roosaa, mutta kun ei tyttöjä olla saatu kiinni 😉 Laitellaan taas myöhemmin kuulumisia ja kerrotaan kuinka viikonloppu meni.

Tschüss! :))

4 thoughts on “Vihdoinkin!”

  1. Hei,

    Ihana karhu ja ihanat maisemat! Tuossa karhumäärässä teillä riittääkin kuvaamista.

    Millaista henkilökuntaa ja kuinka paljon heitä on vanhainkodissa? Millaiseen viriketoimintaan olette päässeet osallistumaan? Tavoitteita jaksolle ennätätte varmasti miettiä vasta, kun pääsette varsinaiseen hoitotyöhön. Toki viriketoiminnasta saatte myös hyviä eväitä työelämää varten.

    Kello lähenee täällä iltapäivällä kahta, mutta on jo hämärää. Kuinka pitkään siellä riittää valoa tähän vuodenaikaan?
    Hyvää viikonloppua toivotellen,
    Sari

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *