Kaikki kirjoittajan Anne artikkelit

opo TOP, viikko4: Tilinteko

Kerrostalotyömaa oli neljännen työelämäjaksoviikkoni kohde. Alueelle rakentuu kolme senioreille suunnattua kerrostaloa; vuokratalo, asumisoikeustalo ja omistustalo. Kaikki kerrostalot olivat hieman eri vaiheissa, joten pääsin tutustumaan monenlaiseen hommaan. Yhdessä taloista oli jo kalusteasennukset menossa. Maalattavien seinien väri oli turvallisesti maalarin valkoinen. Kylpyhuoneet ja saunat olivat tulleet valmiina elementteinä. Tulevat asukkaat pääsevät rakennusvaiheessa vielä itsekin vaikuttamaan mm. väliseiniin ja sisustusmateriaaleihin. Kerrostalorakentaminen on NCC:n ominta aluetta ja tällä työmaalla työskenteli paljon NCC:n omaa väkeä. Ali- ja sivu-urakoitsijoita oli vähemmän kuin muissa työelämäjaksoni kohteissa. Sain tällä työmaalla, niin kuin muissakin kohteissa, perehdytyksen työmaalle kiireisestä ajankohdasta huolimatta aikaa säästämättä ja laadusta tinkimättä vastaavalta työnjohtajalta. Vastaavan työnjohtajan tärkein tehtävä työmaalla on kuitenkin kustannusten seuranta ja johtaminen.

f5   f4

Yksi talonrakennusalan työssäoppija meidän oppilaitoksestamme työskenteli tässä kohteessa, mutta hän sairastui heti alkuviikosta, joten en ehtinyt haastella hänen kanssaan. Sähköalan opiskelijoita työmaalla oli pari sekä meidän oppilaitoksestamme aiemmin valmistuneita rakentajia palkkatöissä. Opiskelijoiden vaatekysymys herätti keskustelua. Täällä työssäoppijat olivat NCC:n työvaatteissa, niin kuin opokin;-) Toisinaan opiskelijat työskentelevät työssäoppimisjaksoilla kevyissä oppilaitokselta saaduissa vaatteissa, joilla ei kyllä pärjää pihalla näillä keleillä – tai kerroksia alla saa olla todella paljon.

f3   f2

Työt aloitin muurauksesta. Tarkemmin sanottuna pääsin tekemään laastia ja katkomaan vähän ruostumatonta rautaa muurauksen tueksi. Vaikka muurari vitsaili oven kohdalla Putouksen Antskun tapaan, että ”nyt mie romahan”, niin seinä ei todellakaan romahtanut, eikä tule romahtamaan. Muuraaminen on tarkkaa työtä. Vanhaa tyyliä tavoitellen muurattiin karkea saumapinta juoksulimityksellä 1/3. Karhea kauhasauma tehtiin muuraamalla normaalisti täyteen saumaan ja leikkaamalla kauhan reunalla ylimääräinen laasti pois. Tiilet tulivat tässä tapauksessa näkyvälle paikalle, joten en edes uskaltanut ehdottaa, olisinko voinut kokeilla itse muuraamista.

f9   f10

Toiseen kohteeseen oli alkamassa väliseinien muuraaminen kahitiilillä. Tätä varten täytyi tehdä valmistelutöitä. Kahitiilet piti roudata ulkoa sisälle muurauspaikalle ja tiilikärryille piti rakentaa kulkusilta. Välillä työmaalle tavaraa toimittava rekka piti käydä pelastamassa pinteestä hiekkasäkkien avulla, kun auto ei liukkauden vuoksi päässyt eteenpäin. Kahitiiliin tuli vain noin 2 mm:n ohutsaumamuuraus.

f8   f7

Tiistaina oli vuorossa levytystä heavy metallin tahtiin. Musiikkia kuunneltiin radiosta sen maun mukaan, kenen radio oli. Popimpaan ja jopa iskelmään oli kuulemma joskus myönnytty. Sain kokeilla kipsilevyn leikkaamista sopivan kokoiseksi sekä naulaamista naulapyssyllä. Tein myös poralla muutaman reiän pistorasioita varten. Levytyksessä piti huomioida, etteivät levyjen saumat osuneet samaan runkotolppaan väliseinän eri puolilla. Näin seinästä tuli riittävän tukeva. Oviaukkoihin asennettiin täysimittaiset levyt ja aukot lovettiin vasta levytyksen jälkeen. Näin vältettiin sauman osuminen karmirangan kohdalle. Renki piti levyä pakoillaan, sillä aikaa, että levyn sai kiinni. Se en siis ollut minä, vaan työhön suunniteltu apuväline.

f12   f13

Jotta en olisi kovin paljoa hidastanut kahden kirvesmiehen urakkaa, panostin tässä kohteessa siivoamiseen. Elementtirunkoinen kaksio saatiin levytettyä päivässä. Imurointi oli tuttua puuhaa, joskin rakennuspölynimuri oli massiivisempi kuin kodin keskuspölläri. Lattiat piti imuroida ennen ja jälkeen hiomakoneen vierailun. Sitten oltiin valmiita plaanolle eli pumpattavalle, sementtipohjaiselle betonilattioiden tasoitteelle.

f11   f14

Arvaa mikä on alla olevassa kuvassa laastia levittävän miehen takana oikealla? Näin minultakin kysyttiin. Vastasin ilmiselvään kysymykseen, että seinä. Vastaus oli arvatenkin väärin. Kyseessä on nääs Elpo. Elpo oli päältäpäin kuin mikä tahansa seinä, mutta se on betonirunkoinen asuinkerrostalon kerroskorkuinen nousuputkistoelementti. Elpo hormiin voidaan sijoittaa kaikki asuinhuoneistoissa tarvittavat vesijohdot, lämpöjohdot, viemärit, ilmastointikanavat sekä putkitukset sähkö- ja tietoliikennekaapeleita varten. Elpo hormit asennetaan runkorakentamisen yhteydessä seinän osaksi, jolloin LVIS- putkiston tilantarve minimoituu ja arvokkaita asuinneliöitä säästyy. Kaikki ei ole sitä, miltä ensisilmäyksellä näyttää. Taas opo sai oppia uutta.

f16   f15

Mestaripalaverissa vastaavan-, runko- ja sisustusmestarin kanssa käytiin läpi henkilöstötutkimuksessa nousseita asioita, joista piti raportoida yksikönjohtajalle. Keskustelussa risteili käsitteitä, jotka nousevat esille varmasti useimpien työpaikkojen vastaavissa palavereissa: organisaatiomuutokset, keskittyminen olennaiseen, selkeät toimenkuvat, yhtenäiset tavoitteet, oikeat ihmiset oikeisiin paikkoihin, riittävä vastuu ja tuki esimieheltä, luottamus, tavoitettavuus, kyseleminen, kiinnostus, välittäminen, arvostus, kokemuksen jalkauttaminen, jatkuvuus, yhteinen urakehityspätkä, vaihtuvuuden vähentäminen, sama porukka projektin loppuun jne. Toimihenkilöt kokivat, että oma työmaa tunnetaan, mutta muiden tekemisistä ei ehkä tiedetä tarpeeksi. Yhteistyötä pidetään tärkeänä, samoin kuin palautteen saamista. Vaikka palaute olisi joskus negatiivistakin (rakentavaa), niin on tärkeää tietää, missä mennään.

f17   f6

Tapaturmattomia työpäiviä tällä työmaalla oli plakkarissa jo niin paljon, että koko porukka kaikkine ali- ja sivu-urakoitsijoineen olivat päässeet Vip-aitioon Jypin peliä katsomaan. Alkoholitonta tarjoiluakin oli ollut. Viimeisenä päivänä opolla oli paineita, etten pääse tössimään ja katkaisemaan hyvää turvallisuusputkea. Työturvallisuuden noudattamisesta siis palkitaan ja vastaavasti työturvallisuusasioiden rikkojia sanktioidaan kolmiportaisesti: kivasti, pahasti, hyvästi.

f29  f34

Taukotilassa oli parhaimmillaan yli parikymmentä miestä ja pari naista. Puheensorina oli melkoinen ja huumoriakin viljeltiin vakavampien aiheiden lomassa. Minun paikallani oli aikaisemmin istunut kaveri, joka oli joutunut siirtymään oloneuvokseksi. En tunne tarinaa, mutta työturvallisuudesta ei tässä ole ollut kysymys. Kaverin paita, työtakki, oli jäädytetty jääkiekkoilijoiden tapaan kattoon nimellä ja numerolla 0. Mukavampia aiheita oli esimerkiksi Levin rakentaja-ammattilaisten talvipäivien suunnittelu. Tauolla yksi miehistä mietti nimeä uudelle koiralleen. Ymmiä ehdotettiin – ”aivan, aivan” – jälleen Putous -ohjelman innoittamana. Todellaki – ei hassumpi nimi. Sain tavata paljon erilaisia ihmisiä. Olin jäädä välillä ihan sanattomaksi sosiaalisten ja puheliaiden joukossa, vaikka en välttämättä aina ole se hiljaisin itsekään. Välillä minä olin se, jolta kyseltiin, eikä päinvastoin. Opinto-ohjauksestakin keskusteltiin vähän 🙂

f32   f30

Keskiviikkoaamuna pakkasta oli taas lähes -20 C°, joten oli sopiva aika siirtyä ulkotöihin elementtiasennusporukan mukaan. Ennen kuin elementit ovat työmaalla, takana on paljon arkkitehdin, rakennesuunnittelijan, elementtisuunnittelijan, punossuunnittelijan lvi- ja sähkösuunnittelijan, vastaavan työnjohtajan ym. työtä. Tavaran toimittajiakin jo runkovaiheessa on useita; elementit useammasta paikasta, ontelolaatat, ikkunat jne. Logistisen järjestelyn on onnistuttava. Elementtirekkoja ei ole varaa odotuttaa. Asennusjärjestykset, tuennat, vaarallisimpien elementtien mitat ja painot, nosturin voimat pitää laskea ja suunnitella etukäteen. Jokainen virhe maksaa paljon ja elementtiasennuksessa virheen hinta voi olla se kallein, jota ei voi edes rahalla korvata. Alle 18-vuotiaita ja harjoittelijoita ei päästetä elementtiasennukseen lainkaan.

f18   f20

Vaikka paljon tehdään etukäteen, paikalla joudutaan siitä huolimatta vielä tekemään paljon. Väärän kokoista kiveä pienennettiin timanttilaikalla sopivan kokoiseksi ja jo asennettuihin elementteihin lisättiin ”perstappeja” jälkikäteen joihinkin paikkoihin. Välillä purimme muotteja ja poistimme suojia ja routamattoja. Mittamies kävi merkkaamassa väliseinien paikat. Mittamiehen vastuulla on kaikki rakennuksen mittaukseen liittyvät työt. Nykyaikaiset kalliit mittalaitteet ovat apuna työssä. Rakennusmittauksen ammattitutkinnon voi suorittaa rakennusalan koulutuksen ja työkokemusvuosien jälkeen, jos matemaattista osaamista ja kiinnostusta asiaan riittää.

f22   f19

Viimein pääsimme laastin tekoon. Elementit kiinnitettiin nosturin vaijereihin ja siirrettiin nosturilla paikoilleen. Elementin tuenta paikoilleen tehtiin vähintään kahdella ”tönärillä”. Elementtien väliin tuli villanauhaa ja laastia. Niin minäkin pääsin kauhomaan elementin alta pursuavaa ylimääräistä laastia sankoon, vaikka olin aikonut pysytellä kaukana tonnien painoisista kivistä. Runkotyöt ovat yksi vaativimmista ja siksi yksi hyväpalkkaisimmista töistä. Eikö olekin mukavaa;-) , kyseli minulta yhteen hitsautunut kiva elementtiporukka. Tämän takia me tänne joka aamu tullaan! Useat tapaamani talonrakentajat sanoivat, ettei heitä saisi toimistohommiin. Pitää saada tehdä käsillään ja nähdä työnsä jälki.

f27   f26

Perjantain loppupalaverissa Sokos Hotel Paviljongin Trattoria Aukiolla – NCC:n rakentama kohde sekin – rakennuspäällikön ja työpäällikön kanssa keskustelimme onnistuneesta työelämäjaksostani. Rakennuspäällikkö vakuutti, että töitä nuorille hyville talonrakentajille riittää varmasti jatkossakin. Rakennusala on hyvin monipuolinen. Erilaisia tehtäviä löytyy paljon. Tärkeintä on, että jokainen löytää oman juttunsa.

Haluaisin kannustaa myös ammatillisia opettajia osallistumaan työelämäjaksoille, kun meille tällainen hieno tilaisuus suodaan:-) Opiskelijoita tulee priiffata ennen ensimmäisiä työssäoppimisjaksoja paitsi ammatillisesti, myös työpaikoilla tarvittaviin sosiaalisiin tilanteisiin. Olkaa rohkeasti omana itsenänne, älkääkä lannistuko ensimmäisistä vastoinkäymisistä. Kukaan ei ole mestari syntyessään, harjoitus sen tekee. Opiskelijoiden sähköisten TOP-päiväkirjojen soisin jatkossa olevan yhä enemmän muidenkin kuin työssäoppimisen opettajan luettavissa, käytettävissä ja kommentoitavissa, vaikkapa luokan kesken suljetussa Facebook ryhmässä, Optimassa tms. Toisten tehtäväkentän tunteminen avaa ovia yhteistyölle.

f31   f28

Kiitos Kaikille, että sain tutustua työhönne!!!  Työelämäjaksolle asettamani tavoitteet täyttyivät ja ylittyivätkin reilusti. Kokonaisymmärrykseni rakennusalan monimuotoisista tehtävistä lisääntyi. Jos jatkossa tarvitsen työelämästä rakennusalan asiantuntija-apua, tiedän keihin olen yhteydessä – teihin.

f35

opo TOP, viikko3: Ulkotöissä

Viime sunnuntain Keskisuomalaisessa NCC haki isolla ilmoituksella Jyväskylän alueen työmaille vastaavia työnjohtajia, työnjohtajia, takuutöiden työnjohtajia ja työmaainsinöörejä. Asiakaspalveluhenkisiä, avoimia, innokkaita, järjestelmällisiä, erilaisissa työympäristöissä erilaisten ihmisten kanssa toimeentulevia, rakennusalan soveltuvan koulutuksen ja muutaman vuoden työkokemuksen omaavia osaajia toivottiin. Talonrakentajia ei nyt haettu.

Minä työskentelin kolmannen työelämäjaksoviikkoni alkajaisiksi jo tutuksi tulleella työmaalla. Aloitimme viikon tekemällä villoituksia. Nyt uskaltauduin jo henkilönostimenkin kyytiin, mutta minulla työnteko sujui kyllä paremmin maasta käsin. Tarvitsimme villoitustöissä mittaa, timpurin kynää ja villapuukkoa. Laudanpätkä sai toimia viivaimena, että saimme leikeltyä sopivan kokoisia paloja katon rajaan. Tulevan viimeistelyvalun tieltä meidän piti siirrellä toiseen paikkaan laattalavoja yms. Tähän työhön täytyi etsiä avuksi muuan Huli. Hän, tai siis se, osoittautui haarukkavaunuksi. Tuttu kaveri vuosien takaa kesätöistä elintarvikerekan apulaisena…

kuv13

Kuv14

 

 

 

 

Tiistaina työskentelimme toisen kerroksen katolla. Maisemat olivat huimia ja huimaukseenkin tottui. Lapioimme tuloilmakammioiden lattialle papuja eli lekasoraa. Päälle sahasimme pari kerrosta eristettä, jotka vuorasimme uretaanilla. Tavaraa kulki katolle ja katolta pois kurottajan avulla, joskin styroxpaaleja ja finfoamia kannoimme käsinkin. Pääsin myös kokeilemaan vähän raudoitusta eli surraamaan surrikoukulla surrilankaa 😉

Kuv15     Kuv16

Talonrakentajat ovat tämän päivän MacGyvereitä (tietävätkö nuoret kuka on MacGyver?), monitaitoisia kavereita, joiden täytyy tehdä homma kuin homma alusta loppuun; purku, kasaus, kittaukset, vesieristykset, laatoitukset, maalaukset yms. Hahmottaminen ja piirustustenlukutaito on myös tärkeää. Tätä painottivat erityisesti työmaalla tapaamani putki- ja ilmanvaihtoasentajat. Moniosaamisen lisäksi työmaan kirvesmiehet olivat hyviä ohjaajia. Heidät kun saisi monistettua työpaikkaohjaajiksi, niin suomalaiset tulevaisuuden tekijät olisi turvattu. Vastaava mestari kannusti minua, että kyllä opostakin raksaduunari tulisi. Tärkeintä on uskaltaa tarttua asioihin, niin ne alkavat sujua. Tekemällä oppii. Tämän opon kohdalla osaamisvaje on kuitenkin vielä niin suuri, että kaikkien kannalta suutarin on viisainta pysytellä lestissään 🙂

K12   K10

Loppuviikoksi siirryin uudisrakennustyömaalle, joka oli perustusvaiheessa. Tällä työmaalla oli työssäoppimisjaksolla yksi meidän oppilaitoksen nykyinen opiskelija ja ilokseni huomasin, että meiltä valmistuneita opiskelijoita työskenteli rakennuksella useampiakin, yksi NCC:llä ja muutamia aliurakoitsijoilla. Nuoret sanoivat oppineensa ammattia paljon myös virallisen valmistumisen jälkeen työelämässä. Elinikäinen oppiminen on siis totta täälläkin. Nuoret ammattilaiset lähettivät kauttani terveisiä entisille opettajilleen ja luokanvalvojilleen!

K15   K11

Ensimmäinen tehtäväni työnjohtajan pitämän perehdytyksen jälkeen uudella työmaalla oli käydä laittamassa suojia vaarallisesti törröttäviin raudoituksiin. Perustusvaiheessa olevalla työmaalla liikkumisen turvallisuuteen piti kiinnittää huomiota. Vieressä saatettiin nostaa isoa taakkaa, kaivaa tai tuoda tavaraa. Kaikki aistit saivat olla valppaina ja mielellään olisi toivonut silmät myös selkään ja päälaelle.

K5   K16

Työmaalla työskenteli tällä hetkellä kaksi nosturia; torninosturi ja autonosturi ja lukuisia muita työkoneita; pyöräalustaisia sekä kumitela- ja tela-alustaisia kaivinkoneita, pyöräkuormaaja, täryjyriä jne. Lisäksi päivän aikana vieraili muutakin työmaaliikennettä; pumppuautoja, lava-autoja, elementtirekkoja jne. Ensimmäisiä betonisia seinäelementtejä tuotiin samalla kun toisaalla tehtiin maansiirtotöitä, tiivistettiin maata, tehtiin ja purettiin muotteja, raudoitettiin, valettiin anturoita, suojattiin ja lämmitettiin valua.

K1    K3

Sähköä työmailla tarvitaan aina, mutta talvella, kun käytetään lämmityskaapeleita, sähkön katkeamaton saanti on erityisen tärkeää. Siksi sähköjohtojen toimivuutta piti tarkastaa usein. Pääsin myös mittaamaan lämpötiloja valuun upotetuista antureista. Betonipintojen tasainen kosteuspitoisuus varmistetaan peittelemällä rakenteet kosteuden haihtumisen estämiseksi. Kuumabetonia ja lämmitystä käytettäessä rakenteen on annettava tasaantua lähelle ympäristön lämpötilaa ennen kuin muotin saa purkaa. Jälkihoitoa jatketaan kunnes betoni on saavuttanut riittävän lujuuden. Seitsemän eri mittauspisteen lämpötilat vaihtelivat yli 20 astetta valun tuoreuden mukaan. Jo valmiista valuista otin suojana olleet routamatot ja rullasin ne uutta käyttöä varten.

K6   K2

Osa betoniseinien sisään tulevista raudoista oli väärässä paikassa ja ne piti rälläköidä pois. Jostakin kohtaa raudat puuttuivat vielä kokonaan. Uusille raudoille piti porata isolla poralla melko massiiviset reiät betoniin. Täytyi myöntää voimien riittämättömyys, vaikka kuinka olen yrittänyt pitää voimaa ja kestävyyttä yllä maksamalla kuukausimaksuja liikuntakeskukselle. En vain jaksanut porata tarpeeksi syvälle. Siispä sain uuden oman tehtävän. Pääsin tekemään mestoja bitumimiehille. Kaivoin betonianturat esiin hiekan alta lapiolla ja puhalsin irtohiekat ja lumen lehtipuhaltimella. Katuharjalla vielä viimeinen silaus ja sitten kiireesti alta pois. Bitumin lämpötila on kuulemma 350-400 astetta, joskin kylmällä ilmalla oli haastetta saada litku riittävän kuumaksi. Bitumin levitykseen minulla ei olisikaan ollut asiaa, koska vaatimuksena on musta tulityökortti.

K9   K14

Sulatimme jäätyneitä vesiputkia, että pääsimme tekemään talvilaadun sementtiä. Sekoitimme pieniä eriä kerrallaan jäätymisen estämiseksi. Sementistä valoimme holkkalistoja. Terävät 90 asteen kulmat piti loiventaa noin 45 asteisiksi, että kolminkertaisen kattopahvin asennus ja bitumisivellys seinään onnistuisi paremmin. Kaikkiin maanalaisiin rakenteisiin tulee tehdä kyseinen toimenpide kosteuden ehkäisemiseksi.

K17   K18

Tämän viikon salasana oli kerrospukeutuminen ja viikon väri omenan punainen! Työskentelyolosuhteiden lämpötilanvaihtelut eivät olleet niin suuria kuin edellisellä viikolla, mutta kun mittarilukemat olivat koko ajan -16 ja -26 asteen välillä, niin pukeutuminen näytteli melko suurta roolia. Erinäiset ruumiin ulokkeet; nenä, poskipäät, sormet, varpaat ja ripset tahtoivat jäätyä väkisin. Kun kysyin pakkasrajasta, työmiehet vastasivat, että kakkosella se alkaa ja nenä on virallinen mittari. Hyvin tuntuivat nenät kestävän pakkasta ja viimaa. Työnjohtajat sanoivat, että tarvittaessa voi pitää pidempiä taukoja. Ai, että sisätöihin tottunut opoko ei kestäisi pakkasta? Sormien kankeus väheni ja varpaiden tunto palaili pikkuhiljaa perjantai-iltana saunassa 😉

K13   K21

Naisten sosiaalitiloihin mahduin hyvin. Pukuhuoneessa oli 21 vaatekaappia ja minä olin tällä hetkellä tilan ainoa käyttäjä. Työmaainsinöörillä oli omat tilansa alakerrassa. Naapurikopeissa oli tiiviimpi tunnelma. Kahvi- ja ruokatauot vietimme taukotilassa, joka tällä työmaalla oli poikkeuksellisesti työmaaparakin toisessa kerroksessa. Alakerta oli varattu työnjohdolle ja sinne oli rakennettu ramppi pyörätuolia varten. Tässä työmaatoimistossa ei työskennellyt ketään pyörätuolilla liikkuvaa, mutta ramppi kuuluu Breeam sertifikaattiin. Työmaakoppeihin ja itse työmaalle pääsimme sirullisella tunnistekortilla. Työmaalle ja takaisin kuljimme pyöröovien kautta. Tällä työmaalla epäterveelliseen tapaan, tupakointiin, suhtauduttiin positiivisen kautta, koska työntekijöissä oli aika paljon tupakoivia. Tupakkapaikat oli varustettu kyltein: Tupakointi on sallittu. Tuhkakupin virkaa hoiti sulo jäteastia.

K8   K7

Maisemat vain paranivat loppuviikkoa kohti. Torninosturin ohjaamosta näkee kauas. Ohjaamossa sisällä ei myöskään palele. Torninosturinkuljettajan luontaisetuihin kuuluu lämmön lisäksi mukava tuoli, radio, televisio, mikroaaltouuni, kahvinkeitin… Näin minulle kerrottiin. Todellakaan itse en uskaltaisi kiivetä tikkaita pitkin noin 35 metrin korkeudelle. En, vaikka minulla olisi torninosturinkuljettajakoulutus (talonrakennusalan ammattitutkinnon torninosturin kuljetus -osa) ja voisin sitten nostaa neljänkymmenen metrin päästä 18 tonnia painavia taakkoja.

K4   K19

Tälle uudisrakennuskohteelle haetaan siis BreeamVery Good -ympäristöluokitusta. Erilaisia arviointikriteereitä ovat mm. rakennusmateriaalien toimitusmatkat, ympäröivä infrastruktuuri ja saavutettavuus julkisilla liikennevälineillä, energiatehokkuus, kemikaalien käyttö ja jätteiden käsittely. Kaikki työt tulee tehdä P1-puhtausluokituksen ja Terve Talo -kriteerien mukaan. Perjantai-iltapäivänä lyöttäydyin valvojan, työnjohtajien ja työmaainsinöörin mukaan tarkastuskierrokselle. Kaikki ok tässä vaiheessa.

K20

opo TOP, viikko2: Kirvesmiehenä

Toinen työelämäjaksoviikkoni alkoi työmaatoimistolla tuotantopalaverilla. Työmaan vastaavan mestarin johdolla läpikäytiin mm. käynnissä olevia ja alkavia työvaiheita. Työpäällikkö jatkoi kokousta ja antoi positiivista palautetta: työmaa on pysynyt aikataulussa, muutostyöt ovat hallinnassa ja työmaan siisteys on ollut ensiluokkaista. Tilaaja vitsaili viime viikolla, että työmaalla on melkeinpä siistimpää kuin kotona. Edellisen TP mittauksen tulos tällä työmaalla oli ollut lähes sata prosenttia. Rakennussiistijän mukaan siis vielä on varaa parantaa 😉

kuv1

Ennen aamun palaveria talonrakennusalan kolmosvuoden opiskelija meidän oppilaitoksestamme oli saanut vastaavalta mestarilta perehdytyksen työmaalle. Hän oli aloittamassa opintoihinsa kuuluvaa työssäoppimisjaksoa NCC:llä. Tämä työssäoppimisjakso kuuluu korjausrakentamisen tutkinnonosaan ja nuorukainen tulee tekemään jakson loppupuolella myös näytön. Poika oli järjestyksessä 552. perehdytettävä tälle työmaalle. Työmaan on määrä jatkua heinäkuun loppuun saakka. Luku kertoo jotain siitä, että työmaalla pyörii paljon väkeä, toiset kauemmin, toiset vähemmän aikaa työtehtävän ja -vaiheen mukaan. Pian sain todeta sen myös omin silmin.

Kuv8   Kuv3

Tällä työmaalla työskenteli oppilaitoksestamme aliurakoitsijoiden ohjaamina myös kaksi putkiasentajaksi opiskelevaa ja yksi ilmanvaihtoasentajaksi opiskeleva nuori. He olivat aloittaneet omat työssoppimisjaksonsa jo aikaisemmin. Opintokorttiin talotekniikan pojille kertyy opintoviikkoja putkistojen hitsaukseen, lämmitysjärjestelmien mittaukseen- ja tasapainotukseen sekä talotekniseen eristykseen, mutta tärkeintä on, että opitaan uutta ja osaaminen kasvaa. Poikia kehuttiin kovasti. Opo sai punastella ylpeydestä: Meidän opiskelijoita 🙂 Aina opiskelijoiden työssäoppimisjaksotkaan eivät suju niin kuin Strömsössä. Vastaava mestari on joutunut täältäkin ilmoittamaan luokanvalvojalle, ettei opiskelijan, joka oli ollut pois ilmoittamatta eikä häneen saatu yhteyttä oppilaitoksenkaan puolelta useampaan päivään, enää tarvitse tulla työmaalle ollenkaan. Työaikojen noudattaminen on ensimmäinen asia, joka työelämää opiskelevien tulee oppia. Eteen tulee joskus asioita, joiden hoitaminen voi edellyttää poissaoloa, mutta niistä pitää ilmoittaa ja asiat pitää sopia työnantajan kanssa. Jos ei hoida osuuttaan, työelämässä näytetään pian missä kohtaa seinässä on viisi hirttä poikki.

Kuv2

Pintakäsittelyalan opiskelijoitani ei tällä hetkellä tällä työmaalla ollut. Pintakäsittelyalan opiskelijamme ovat viime vuosina olleet pääasiassa nuoria naisia, mutta tällä työmaalla tapaamani maalarit olivat kaikki miehiä. Oikeastaan rakennusinsinööriä ja rakennussiistijää lukuun ottamatta kaikki toisella työelämäjaksoviikolla töissä tapaamani ihmiset olivat miehiä; kirvesmiehiä, sähköasentajia, putkiasentajia, ilmanvaihtoasentajia, maalareita, laatoittajia, alakattoasentajia ja autonkuljettajia. He kaikki suhtautuivat tällaiseen keski-ikäistyvään toimistorottanaiseen todella asiallisesti, vaikka olin ehkä vähän etukäteen muuta ennakoinut. Miehet myönsivät alan fyysiseksi. Myös vapaa-aikana tulee pitää kunnostaan huolta, että jaksaa. Esimerkiksi painavimmat maalipöntöt painavat kuulemma 28 kiloa. Toisaalta puhuimme siitä, ettei kaikkea tarvitse kantaa, kunhan keksii niksit. Suunnittelu on rakennusasioissa hyvin tärkeää.

Kuv12

Tälläsin itseni viikoksi kahden kirvesmiehen kylkiäiseksi ja pääsin ihan oikeisiin töihin. Kyseessä oli siis korjaus- / uudisrakennuskohde. Teimme paljon suojaustöitä, jotka liittyvät osaltaan TP-mittauksen korkeimpaan P1 puhtausluokitukseen. Kaikki tilat lokeroitiin muovilla kuivumisen tehostamiseksi ja pölyn leviämisen estämiseksi. Erillisiksi rajattuja tiloja kuivataan kuivaimin ja lattiasta otetaan näytepaloja, jolla seurataan laatan kuivumista. Ensimmäisenä raksapäivänäni suojasimme tilan ilmanvaihtoputkien asentajalle sekä sahasimme reikiä savunpoistoluukkuja varten  neljän metrin korkeudella olevaan kattoon. Totuuden nimissä mainittakoon, että kirvesmiehet siis sahasivat ja minä seurasin päätä huimaten lattiatasosta. Tässä hommassa tarvittiin henkilönostinta.

Kuv11

Aamut käynnistyvät raksalla klo 6.55. työntekijöiden yhteisellä aamujumpalla, jotka näin kovilla pakkasilla pidetään työmaakopissa. Lihaksia onkin tärkeää herätellä päivän koitoksiin, sillä niitä työmaalla tarvitaan. Aamujumpasta ei kyllä olisi haittaa opon toimistopainotteisissa hommissakaan (nim.merk. aina niskat jumissa). Aamujumppa pitääkin ottaa tavaksi! Jos aamu-unisella ei vielä aamujumpassa silmät auenneet, niin siitä piti huolen viimeistään pikku -15 c: en pakkanen ja koillistuuli, josta saimme nauttia sirkkelöintihommissa. Halkaisimme lautoja rimoiksi. Vaneria taas piti sirkkelöidä portaiden laatoitusta varjelemaan rakennettavia suojia varten. Kuulosuojaimille oli käyttöä. Ne vaimensivat paitsi sirkkelin vihlovaa ääntä, myös lämmittivät korvia mukavasti.

Kuv4         Kuv6

Toisena päivänä uskalsin jo kysyä kirvesmiehiltä, että saanko minäkin ja tartuin reippaasti sahaan, vasaraan, poraan, puukkoon ja nitojaan. Kirvestä en kirvesmies -nimestä huolimatta käyttänyt, mutta noita muita työkaluja tarvitsimme, kun teimme suojauksia ilmastointihuoneeseen tulevaa timanttiporausta varten. Vanhalta puolelta tullaan poraamaan tiiliseinä uudelle puolelle, jotta putket saadaan vedettyä läpi. Porauspöly ei saa levitä, joten rakensimme teltan timanttimiehelle. Poispurettava suojauskehikko ei ollut ihan millin tarkkaa työtä. Kirvesmies sanoi, että riittää kunhan ”niiltä hamppeelta” eli suurin piirtein tuosta sahaat. Rakennusalan opiskelijakin kannusti, että hyvinhän se menee;-) Paitsi palautteesta, niin myös kypärästä oli iloa tänä päivänä. Sen verran usein pää kolisi putkiin, kun nidoimme ja teippailimme muoveja ilmastointihuoneessa.

Kuv9

Löysin pikkuhiljaa paikkani myös työmaakopissa kahvi- ja ruokatauoilla. Alkuun olin istunut ihan vieraissa pöydissä; ensin lvi:n sitten virolaisten alakattourakoitsijoiden, kun en tuntenut kopin tapoja. Nyt osasin jo peräpöytään NCC:n porukoihin 😉 Nuoret viettivät taukonsa osaksi kännyköitä näpläten ja näytöltä mm. uutisia lukien. Vanhemmat kuuntelivat musiikkia radiosta ja juttelivat ajankohtaisista asioista. Minä tein molempia. Luin ja vastailin työpaikan wilma- ja sähköpostiviesteihin omalla kännykälläni, että pysyin kärryillä, mitä kustannuspaikalla tapahtuu, mutta osallistuin myös pitämään keskustelua yllä parakissa. Mitähän kirjoittaisin blogiin tästä viikosta -kysymykseen, minulle vastattiin, että kirjoita ainakin, että täällä pidetään säännölliset kahvi- ja ruokatauot 🙂 Säännölliseen päivärytmiin siirtyminen on totta ainakin minun kohdalla. Ruoka-aikana oli oikeasti nälkä ja illalla uni tuli pyytämättä. En muista ajanjaksoa, milloin olisin viimeksi nukkunut niin sikeästi kuin tällä ensimmäisellä raksaviikollani. Työmaainsinööri vieraili tauoilla työmaakopissa muistuttaen verokorttien palautuksesta, kulttuurisetelien ja työvaatteiden tilaamisesta ja jakaen esim. kuukausitiedotteen. Olimme muuten rakennusalan opiskelijan kanssa päässeet joulukuun kuukausitiedotteen etukanteen!

Kuv5

Keskiviikko alkoi villoitushommilla ulkona. Villapaalit olivat hankalan mallisia kantaa. Illalla kädet huusivat hoosiannaa ja iho imi rasvaa kuin sieni. Lämpötilan muutokset päivän aikana ovat suuria, joten pukeutuminen on iso asia rakennustyömaalla talviaikaan. Sormien lisäksi porakoneiden akut tahtoivat jäätyä ulkona, eivätkä lähteneet latautumaan kylmässä työmaavarastossa. Veimme akut taukotilaan latautumaan samalla, kun latasimme omiakin akkuja.

Kuv10

Työnjohtaja tai vastaava mestari antoi kirvesmiehille työtehtäviä aamuisin ja aina sitä mukaa, kun edelliset hommat oli saatu hoidettua kuntoon. Työnjohtaja ja vastaava mestari kävivät työmaalla useita kertoja päivässä. Myös valvoja kävi kierroksellaan. NCC:n omat työntekijät tällä työmaalla tekivät paljon suojaustöitä ja valmistelevia töitä tuleville urakoille aina tilanteen mukaan. Myös tehtävät, jotka eivät kuuluneet kenellekään ali- tai sivu-urakoitsijoista, tehtiin itse. Jälkien siivouksen hoiti jokainen taholtaan eli siivoaminen kuului kaikille. Yhteisellä isolla työmaalla on tärkeää, että kaikki puhaltavat yhteen hiileen. Ei voida ajatella, että tuo ei ole minun juttu, kun kysymys on esim. työturvallisuuteen vaikuttavista asioista.

Samaan aikaan työmaalla on useita työvaiheita meneillään; tasoitetaan ja maalataan seiniä, asennetaan alakattoa, laatoitetaan lattioita ja seiniä, villoitetaan ilmastointiputkia, asennetaan sähköjä ja lämpöputkia, portaan seiniä jne. Työmaalla vierailee päivän aikana paljon myös logistiikkapuolen ihmisiä tuoden milloin mitäkin tavaraa. Työmaalta myös viedään säännöllisesti sekajäteet ja puujätteet jatkokäsittelyyn. Puujäte menee poltettavaksi esim. voimalaitokseen. Sekajätekin lajitellaan ja siitä menee jäteautonkuljettajan mukaan yli 90% hyötykäyttöön. Rakennustyömaalla lyhyen aikaa käyvät toimijat eivät tietenkään tunnistaneet minua opinto-ohjaajaksi, vaan jotkut tulivat valkoisen kypärän ja NCC:n työnjohdon takin vuoksi kysymään minulta vastaavaa mestaria tai kuittauksia rahtikirjoihin. Nosturiautonkuljettaja tuli luokseni ja sanoi: ”nostin?”, tarkoittaen, että hänelle pitäisi kertoa, mihin nosturiauto ajetaan. Ihan ei vielä napsut riittäneet kaikkeen, mutta tulipa todettua, että asu naisen tekee 😉

Kuv7

Viikon viimeisenä työpäivänäni villoitimme, purimme telineitä ja rakensimme tulevaa viimeistelyvalua varten stoppareita lattialle. Tulevan valualueen yli rakensimme myös sillan. Vau, eikö kuulosta hienolta? Toimimme siis sillan rakentajina, symbolisesti voisi sanoa että työelämän ja oppilaitoksen välillä. Loppuviikosta kävin vielä Jyväskylän NCC:n toimistolla, missä työpäällikön ja rakennuspäällikön kanssa keskustelimme, kuinka työelämäjaksoni oli sujunut tähän asti ja tarkastimme suunnitelman loppujakson ajaksi 🙂 Tarina siis jatkuu..

opo TOP, viikko1: Toimistohommia

kuva4

Työelämäjaksoni alkoi loppiaisen jälkeisenä arkipäivänä NCC:n Jyväskylän toimistolla, joka sijaitsee Technopolis Innova 2 talon toisessa kerroksessa. Innova 2 on NCC:n omia hankkeita ja se on saanut LEED  -ympäristöluokituksessa (Leadership in Energy and Environmental Design) platinaa vuonna 2012. Sain siis aloittaa opotoppini tontin ja sijainnin sekä energiatehokkuuden, veden säästön, materiaalivalintojen ja sisäympäristön laadun suhteen valioluokan paikassa.

kuva2

Rakennuspäällikkö kertoi Nordic Construction Company:n organisaatiosta kokonaisuudessaan alkaen Göteborgin laivanvarustajista sekä toiminnasta Jyväskylän mittakaavassa. Rakennuspäällikkö toimii myös harjoitteluasioista vastaavana yhteyshenkilönä. Ammattikorkeakouluopiskelijoille NCC:llä on oma harjoitteluohjelmansa ”Kasva alan ammattilaiseksi”. Ammattiopiston työssäoppimisjaksojen toteutukseen rakennuspäällikkö toivoo vielä nykyistä hallitumpaa otetta. On tärkeää, että työssäoppimisjaksolla nuorella on tavoitteet selvillä ja tehtävät koettaisiin mielekkäinä. Opiskelijalle halutaan tarjota hyvä sitoutunut ”kisälliajatuksella” oleva ja mielellään työpaikkaohjaajakoulutuksen saanut työpaikkaohjaaja sekä työnjohtaja, joka tiedostaa työssäoppimisen merkityksen. Opiskelijalle halutaan antaa oikea kuva siitä, mitä työ on, mutta häntä ei pidetä varsinaisena resurssina työmaalla. Rakennuspäällikkö toivoo, että oppilaitoksen puolelta ensin varmistettaisiin vaikka soittamalla yhteyshenkilölle mihin työmaille, mihin hommiin ja kuinka monta harjoittelijaa voidaan kulloinkin ottaa, jotta toteutus olisi puolin ja toisin suunnitelmallista ja laadukasta. Sen jälkeen sitten opiskelijat itse menevät hakemaan harjoittelupaikkoja vastaavilta mestareilta. NCC on mukana Vastuullinen kesäduuni -kampanjassa http://www.kesaduuni.org/ , jonka yksi periaatteista on hyvä perehdytys ja ohjaus.  Kesän ja kevään harjoittelupaikkojen haku on 2.1.-31.3.2014. http://www.ncc.fi/fi/Tule-toihin/Opiskelijat/Harjoittelupaikat/

kuva5

Rakentamisesta ja korjausrakentamisesta vastaava työpäällikkö toimi ”työpaikkaohjaajanani” ja hän, kuten kaikki muutkin tapaamani lukuisat asiantuntijat, vastaili kärsivällisesti esittämiini rönsyileviin kysymyksiin milloin mistäkin puheena olevasta aiheesta. Työpäällikön näkökulmasta nykypäivän rakentamisessa työturvallisuudella on suuri merkitys ja painoarvo. Työturvallisuus on ykkösasia itse asiassa lähtien koko organisaation ylimmästä johdosta. Työturvallisuus vaikuttaa kaikkeen; laatuun, kustannuksiin, tuottavuuteen, viihtyvyyteen jne…  Tapaturmien ennaltaehkäisyyn panostetaan. Työntekijöiden ja työnjohdon turvallisuushavainnot kirjataan ylös turvallisuushavaintokortteihin ja lopulta sähköisiin järjestelmiin. Kun turvallisuushavaintoja ja tapaturmattomia työpäiviä on riittävästi, työntekijät palkitaan vaikkapa lounaalla. Työmaan työturvallisuutta mitataan viikoittain. Pääsin viikon päätteeksi tällaiseen TR-mittaukseen peruskorjaus /uudisrakennuskohteessa työnjohtajan ja työntekijöitä edustavan kirvesmiehen mukaan. Tavoitetaso täyttyi reippaasti, vaikka muutamista telineistä, parien silmäsuojaimien puuttumisesta sekä yksien valjaiden kiinnittämisestä piti huomauttaa ja tehdä ilmoitus eteenpäin. Terve talo – ohjeistuksen mukaiset tervetalokierrokset ovat myös tulleet mukaan uutena mittarina NCC:n yhdelle työmaalle. Kun pilotointi saadaan valmiiksi käytäntöä laajennetaan myös muille työmaille. Terve talo – asioihin kuuluvat kaikki kosteus- ja sisäilmastoasiat, joilla on vaikutus rakennuksen loppukäyttäjiin sekä kiinteistön toimivuuteen, työn tuottavuuteen ja viihtyvyyteen. Siivoamisen laadun seurannassa käytetään erillistä TP -mittausta, joka on yksi osa Terve talo kokonaisuutta. P1 on sisäilman puhtausluokitusten korkein luokka ja sen tarkoituksena on tuottaa hyvä sisäilma pääasiassa rakennuksen loppukäyttäjälle, mutta myös itse työntekijöille sekä parantaa osaltaan rakennustyömaan työturvallisuutta ja työntekijöiden viihtyvyyttä.

kuva3

Vastaava mestari pitää viikoittain työmaan tuotantopalavereita, joissa omien työntekijöiden kanssa käydään läpi työmaan aikataulua, alkavia ja käynnissä olevia työvaiheita sekä myös turvallisuusasioita.  Työpäällikkö pitää viikoittain oman palaverin työmaan toimihenkilöille, jossa käsitellään aikatauluja, suunnitelmatarpeet sekä niiden muutokset, resurssit, tilaajaan / valvojiin liittyvät asiat, työturvallisuus ja P1 -vaatimuksiin liittyvät asiat. Kerran viikossa pidettävissä urakoitsijapalavereissa käydään tarvittavat asiat läpi kaikkien ali- ja sivu-urakoitsijoiden työnjohtajien kanssa. Urakoitsijapalaverit pidetään NCC:n johdolla. Tilaajan pitämiä työmaakokouksia pidetään kerran kuussa. Ensimmäisenä työelämäjaksopäivänäni pääsin osallistumaan parikymmentä osallistujaa kattavaan työmaakokoukseen. Kokouksissa käydään läpi ajankohtaisia asioista ja varmistetaan, että kaikki projektiin osallistuvat tahot pysyvät tietoisina aikatauluista ja mahdollisista muutoksista. Paikalla olivat laskujeni mukaan ainakin tilaaja, käyttäjän edustajia, suunnittelijat, valvojat, arkkitehti, urakoitsijoiden edustajat, työpäällikkö, vastaava mestari sekä yksi työelämäjaksolla oleva opo;-). Työmaakokousta edelsi työmaakierros, jolla tapasin myös NCC:n Jyväskylän yksikönjohtajan. Paikallistelevisio oli tekemässä samaisella työmaalla juttua rakennusalan tulevaisuuden näkymistä.  NCC:llä on myös oma sisäinen laadun mittaaja, joka kiertelee koko ajan valtakunnallisesti työmailla ja haastattelee paitsi johtoa, niin myös työntekijöitä. Tapasin sisäisen auditoijan kahdella kolmesta työmaakäynnistäni ensimmäisen työviikon aikana. Lisäksi ulkopuoliset auditoijat tarkastavat, vastaako toiminta toimintajärjestelmää.

kuva6

Työmaainsinööri piti minulle työmaatoimistolla perehdytyksen seuraavan viikon työmaakohteesta ja hän selitti myös toimintajärjestelmistä ja projektisuunnitelmista. Projektisuunnitelmat löytyvät NCC:n dokumenttivarastosta. Projektisuunnitelma kattaa toimenkuvat, vastuunjaon, riskit ja niiden torjunnan, aikataulusuunnittelun, asiakastoiminnan jne. Projektipankkiin dokumentoidaan paljon asiaa. Suunnittelijat (arkkitehti, rakenne, sähkö, LVI) päivittävät suunnitelmiaan työmaan laatiman suunnitteluaikataulun mukaan. Erikoissuunnittelua vaativat kohdat tehdään työmaan tarpeiden pohjalta. Kohteessa käytettävää tietomallia päivitetään sovitusti kahden viikon välein. NCC:n tietomalliosasto Helsingissä kokoaa ja yhdistää suunnitelmat yhdeksi kokonaisuudeksi. Havainnolliset 3D esitykset hyödyttävät kaikkia osapuolia putkiasennuksen nokkamiehestä laskentaan. Joillakin työmailla on jo – ja tulevaisuudessa varmasti yhä enemmän – käytössä tabletit, joiden avulla esim. kuvia on helppo katsoa paikan päällä. Dokumentointi on aikaavievää ja haastavaa ja vie etenkin työnjohdon resurssia, mutta dokumentoinnista on myös apua, kun halutaan varmistaa laatutason säilyminen ja paras mahdollinen lopputulos.

Pääsin työelämäjaksoni aluksi tutustumaan laajasti rakentamisen osa-alueisiin ja täytyy sanoa, että näkökulmani avartui melkoisesti. Hankintapäällikkö kertoi, että liikevaihdosta  65% kulkee hankinnan kautta. Hankinta ja työmaa päättävät yhdessä hankinnoista, mutta isossa yrityksessä työmaan toimihenkilöt keskittyvät työnjohtoon ja hankinta hankkii kaiken työmaille. Hankinnat tehdään suurissa erissä ennakoidusti, eikä tilata juuri silloin kuin tarvitaan tai haeta rautakaupasta;-) Yleisaikataulun pohjalta laaditaan hankintasuunnitelma. Esimerkiksi kalusteet pitää hankkia noin puoli vuotta aikaisemmin kuin tavaraa tarvitaan työmaalla.  Projektikohtaisista hankinnoista pyritään siirtymään keskitettyyn hankintaan. Eri projekteilla on kyllä nimetty vastuullinen hankintahenkilö, mutta tietyistä hankinnoista vastaa valtakunnallisesti joku nimetty hankintahenkilö (esim. maarakennuskaupoista, hormikaupoista). Keskitetyllä hankinnalla saadaan volyymietuja. Osa hankinnasta on kansainvälistä hankintaa, joka sisältää vaikkapa virolaisia aliurakoitsijoita tai betonielementtejä Itävallasta. Kansainvälisen hankinnan, etenkin suorien materiaalihankintojen osuutta on tarkoitus nostaa, koska hintatasoa saadaan siten laskettua. Kansainvälisten hankintojen tulee kattaa samat kriteerit kuin kotimaistenkin.

Paperityöt ovat lisääntyneet ruudulla paljon myös hankinnassa. Sähköisiin järjestelmiin pitää dokumentoida lainsäädännöllisiä asioita aina vain enemmän. Kaikki täytyy olla luettavissa hankintajärjestelmissä; CE-merkintöjen dokumentointi, urakoiden raportointi jne. Sähköinen kulunvalvonta on myös tulossa kaikille työmaille. Uudet vaatimukset työllistävät ja maksavat paljon, mutta toisaalta tuovat laatua ja esimerkiksi torjuvat harmaata taloutta. Verkkokauppa ja sähköiset ostojärjestelmät otetaan käyttöön. Kun hinnat tulevat kausisopimusten mukaan sähköisiin hankintajärjestelmiin, työmaat voivat jatkossa tilata myös itsenäisesti sovittujen toimittajien hintalistoilta. Matkalla nousevaan suhdanteeseen kausisopimukset ovat erityisen tärkeitä.

Laskennan projektipäällikkö kertoi seikkaperäisesti laskennasta. Esimerkiksi julkisissa hankkeissa työvaiheita jo urakkakilpailuun ilmoittautumisvaiheessa on lukuisia. Paljon tapahtuu sen jälkeen, kun tarjouspyyntö on saatu; paljon palavereita, kerätään esitiedot, ostetaanko vai lasketaanko määrätiedot, pyydetään ennakkotarjoukset urakoista ja aliurakoista, ryhmitellään määrät, hinnoitellaan (hankinnasta saadaan tietoa erikoisempiin hankintoihin), takaisin saadut ennakkotarjoukset yhteismitallistetaan ja valitaan, käyttökustannukset ja yhteiskustannukset lasketaan (telineet, sähköjohdot, sosiaalitilat, työnjohdon palkkiot, toimisto, siivous…), yleisaikataulun vaikutukset hintoihin (kauanko runkovaihe kestää, kauanko tarvitaan torninostureita, vuodenaika yms.) lasketaan jne. Arkkitehdeille ehdotetaan tarvittaessa kustannustehokkaampia ja toteuttamisen kannalta toimivampia vaihtoehtoja.

Ns. ”omaperusteisissa asuntokohteissa” NCC:n Asuminen toimii kehittäjänä ja rakennuttajana, mutta omissa kohteissa suunnitteluvaihe on joustavampaa ja yhteistyössä asioihin voidaan vaikuttaa enemmän. Riskianalyysi tehdään joka kohteesta ja riskeistä kirjataan esimerkiksi ehto tarjoukseen. Laskentavaiheessa laskentamuistiot ovat erittäin tärkeitä (esim. jos telinekustannuksia ei ole vielä huomioitu tms). Tarkkana saa olla. Tarjouspalaverissa päätetään millä kateprosentilla tarjotaan ja yksikönjohtaja allekirjoittaa alle 10 miljoonan kohteet. Sitä isommat hankkeet esitellään pääkonttorille Helsinkiin ja jos kohteen hinta on yli 30 miljoonaa kruunua, kyseinen hankkeen esittely tehdään myös emoyhtiöön Ruotsiin. Ensimmäisen työelämäjaksoviikon keskiviikkona kahdesta kerrostalohankkeesta tarjous lyötiin lukkoon torstaina. Töitä riittäisi siis pidemmällekin työelämäjaksolle;-)

Asumisen projektipäällikkö ja myyntineuvottelija kertoivat, että tontin hankinta on kaiken a ja o. Tontti pyritään saamaan läheltä keskustaa tai muuten myyviltä paikoilta. Kerrostaloasuntoja ostavat etenkin vanhat ja keski-ikäiset. Sijoittajien ja asuntorahastojen osuus on koko ajan nousussa. Kehitystyö; millaisille asiakkaille asunnot suunnataan, suunnittelu, rakannusluvat, urakkalaskenta, hinnaston laatiminen jne. vie aikaa noin vuoden. Ennen markkinoinnin aloittamista laaditaan esitteet. Sisustusmateriaalit ja -ratkaisut (ns. tyylipaketit) valitaan yhteistyössä kehitysosaston kanssa, jonka toimipiste on Helsingissä. Viestinnällä on iso merkitys, kun luodaan mielikuvia vaiheessa, jossa uusi asunto on vielä suunnitteluasteella.  Ennen rakentamisen aloittamista tehdään koemarkkinointi. Ennakkovarauksia täytyy olla riittävästi, jotta hankkeelle saadaan aloituslupa. Suurin osa asunnoista pyritään myymään rakentamisen aikana ja loputkin nopeasti. Varsinaisesta rakentamisesta vastaa rakennusyksikkö. Myyntineuvottelija toimii linkkinä työmaan ja asiakkaan välillä. Asiakas voi valita tyylipaketeista mieleisensä; eräretken, satamaraitin, taikamatkan, olkipolun tai kotimatkan ja mahdollisesti teetättää vielä rakennusvaiheessa joitakin muutoksia. Kohteen valmistuttua asuminen vastaanottaa kohteen rakennusyksiköltä ja luovuttaa sen asiakkaille. Hallinnonluovutuskokouksessa NCC luopuu yhtiön hallinnosta ja hallinto siirtyy asukkaille. Asumisen koulu -tilaisuus järjestetään pari kuukautta valmistumisen jälkeen. Tilaisuudessa kerrotaan muun muassa asumisviihtyisyyteen vaikuttavista asioista kuten lämpötila, veto, kosteus, puhtaus ja äänitaso. Vuositarkastus on nimensä mukaan noin vuoden päästä kohteen valmistumisesta. Tämän jälkeen kunnossapito siirtyy taloyhtiölle, mutta vastuu myyjällä säilyy tietyiltä osin vielä 10 vuotta myynnin jälkeen.

Olen saanut tavata työelämäjaksollani paljon rakennusalan ammattilaisia. Ison talon sisällä on monenlaisia toimenkuvia. Työntekijöille annetaan tilaisuus kasvuun. Kokemus, oma mielenkiinto ja yrityksen tarve huomioiden mahdollistetaan tehtäväkierto. Useilla tapaamillani asiantuntijoilla on  kokemusta useammastakin työstä ennen nykyistä ammattia. Toisilla on rakennusalan ammatillinen perustutkintotausta, toiset taas ovat edenneet lukioväylää rakennusalan jatko-opintoihin. Myyntineuvottelijan koulutustausta oli kaupallinen. Yhteistä kaikille on kiinnostus rakennusalaan, ystävällisyys, sosiaalisuus, yhteistyö eli Asenne. Hyviä tyyppejä siis:-) Niitä tarvitaan aina!

Opo TOPpiin!

Siitä se ajatus sitten lähti, marraskuisesta kehityskeskustelusta, jossa mahdollisuutta työelämäjaksolle tarjottiin paitsi ammatillisille opettajille, myös meille opinto-ohjaajille, ohjausalan ihmisille. Ennen kuin minulla olisi mitään asiaa työmaille, minun piti  hankkia kuvallisen veronumerolla varustetun tunnistekortin lisäksi työturvallisuuskortti. Kulutin Jyväskylän ammattiopiston pulpetin penkkejä kaksi aamupäivää opiskelijana puualan  opiskelijoiden joukossa. Olin mielestäni kuunnellut opetusta tarkkaavaisemmin kuin useimmat muut ryhmän jäsenet ja osallistuin ainakin aktiivisemmin keskusteluihin kuin takarivissä kännyköitään näpläävät tulevat puusepät, mutta niin vaan en ollutkaan ryhmän priimus kokeessa. Työturvallisuusasioitakaan ei siis opita vain istumalla ja kuuntelemalla.

.kuva2

Käytännön tekemisestä minun tapauksessani onkin jo vierähtänyt aikaa ja raksakokemusta kaiken kaikkiaan on kertynyt vain muutaman opettajan mukana tehdyn työssäoppimis (TOP)käynnin ja kahden  omakotirakennuksen ”työnjohtajana” (lainausmerkeissä) vietetyn vuoden verran. Kuusivuotiaana kantakotini rakennuksella olin oppinut, että lasivillaa ei kannata käsitellä (eikä niissä hyppiä) lyhythihaisilla vaatteilla, eikä betonimassaa kannata muovailla paljain käsin. Noin kymmenen vuotta sitten oman talomme rakennuksella olin nähnyt, että huteralle keittiöjakkaralle ei kannata kiivetä edes ihan pientä ja nopeaa asennustyötä varten ja kirjaimellisesti kantapään kautta opin, että työturvakenkiä pitää pitää! Nyt omistan työturvakengät, kypärän sekä yhden muovisen kortin enemmän ja olen viisaampi ja varovaisempi. Don’t worry siis. Työturvallisuuskorttikoulutuksen tarkoituksena on motivoida työntekijät turvallisuuskysymysten äärelle. Koulutus opettaa tunnistamaan ja minimoimaan riskejä ja parantaa kaikkien turvallisuutta työpaikoilla.

Joulukuun alkupuolella aloin kyselemään työelämäjaksopaikkaa. Työpaikaksi valikoitui NCC muutaman muun hyvän vaihtoehdon joukosta. NCC:n kotisivut www.ncc.fi antoivat yrityksestä dynaamisen, positiivisen ja mielenkiintoisen kuvan. Soittelin aktiivisesti ja laitoin sähköpostia harjoitteluasiosta vastaavalle, jonka yhteystiedot sain työturvakorttikouluttajaltani. Kiireisestä ja työntäyteisestä ajankohdasta huolimatta työelämäjakso saatiin järjestymään tammikuulle. Mielenkiintoni työelämäjaksoa kohtaan ei ainakaan vähentynyt käydessäni NCC:n Jyväskylän toimistolla Lutakossa. Siellä tuleva opotoppilainen otettiin hyvin vastaan, kerrottiin monipuolisesti yrityksestä sekä alustavasti siitä, mitä tuleva neliviikkoinen tulee sisältämään. Niinpä tämä kyläkoulujen rakentajan pojantytär aloitti mentaaliharjoittelun. Isoisäni on aikanaan 1900-luvun alkupuolella kulkenut työmatkansa rakennuksille polkupyörällä kuljettaen työkalupakkia tarakallaan. Tarina kertoo myös, että hän teki hirsitaloon pystystä metsästä ikkunan päivässä. Minusta ei varmasti tule rakentajaa sukuun tämän työelämäjakson jälkeenkään, mutta toivottavasti joitain eväitä jää takkiin oppilaitosyhteistyön edelleen kehittämiseksi puolin ja toisin. Odotan tulevaa innolla. Yksi asia vain vähän huolestuttaa… Olisiko NCC:n tutustumiskäynnillä pitänyt sittenkin tilata pari numeroa suuremmat työvaatteet? Joululomalla tuli kerättyä sen verran voimia ja energiaa tulevaa urakkaa varten;-)