opo TOP, viikko2: Kirvesmiehenä

Toinen työelämäjaksoviikkoni alkoi työmaatoimistolla tuotantopalaverilla. Työmaan vastaavan mestarin johdolla läpikäytiin mm. käynnissä olevia ja alkavia työvaiheita. Työpäällikkö jatkoi kokousta ja antoi positiivista palautetta: työmaa on pysynyt aikataulussa, muutostyöt ovat hallinnassa ja työmaan siisteys on ollut ensiluokkaista. Tilaaja vitsaili viime viikolla, että työmaalla on melkeinpä siistimpää kuin kotona. Edellisen TP mittauksen tulos tällä työmaalla oli ollut lähes sata prosenttia. Rakennussiistijän mukaan siis vielä on varaa parantaa 😉

kuv1

Ennen aamun palaveria talonrakennusalan kolmosvuoden opiskelija meidän oppilaitoksestamme oli saanut vastaavalta mestarilta perehdytyksen työmaalle. Hän oli aloittamassa opintoihinsa kuuluvaa työssäoppimisjaksoa NCC:llä. Tämä työssäoppimisjakso kuuluu korjausrakentamisen tutkinnonosaan ja nuorukainen tulee tekemään jakson loppupuolella myös näytön. Poika oli järjestyksessä 552. perehdytettävä tälle työmaalle. Työmaan on määrä jatkua heinäkuun loppuun saakka. Luku kertoo jotain siitä, että työmaalla pyörii paljon väkeä, toiset kauemmin, toiset vähemmän aikaa työtehtävän ja -vaiheen mukaan. Pian sain todeta sen myös omin silmin.

Kuv8   Kuv3

Tällä työmaalla työskenteli oppilaitoksestamme aliurakoitsijoiden ohjaamina myös kaksi putkiasentajaksi opiskelevaa ja yksi ilmanvaihtoasentajaksi opiskeleva nuori. He olivat aloittaneet omat työssoppimisjaksonsa jo aikaisemmin. Opintokorttiin talotekniikan pojille kertyy opintoviikkoja putkistojen hitsaukseen, lämmitysjärjestelmien mittaukseen- ja tasapainotukseen sekä talotekniseen eristykseen, mutta tärkeintä on, että opitaan uutta ja osaaminen kasvaa. Poikia kehuttiin kovasti. Opo sai punastella ylpeydestä: Meidän opiskelijoita 🙂 Aina opiskelijoiden työssäoppimisjaksotkaan eivät suju niin kuin Strömsössä. Vastaava mestari on joutunut täältäkin ilmoittamaan luokanvalvojalle, ettei opiskelijan, joka oli ollut pois ilmoittamatta eikä häneen saatu yhteyttä oppilaitoksenkaan puolelta useampaan päivään, enää tarvitse tulla työmaalle ollenkaan. Työaikojen noudattaminen on ensimmäinen asia, joka työelämää opiskelevien tulee oppia. Eteen tulee joskus asioita, joiden hoitaminen voi edellyttää poissaoloa, mutta niistä pitää ilmoittaa ja asiat pitää sopia työnantajan kanssa. Jos ei hoida osuuttaan, työelämässä näytetään pian missä kohtaa seinässä on viisi hirttä poikki.

Kuv2

Pintakäsittelyalan opiskelijoitani ei tällä hetkellä tällä työmaalla ollut. Pintakäsittelyalan opiskelijamme ovat viime vuosina olleet pääasiassa nuoria naisia, mutta tällä työmaalla tapaamani maalarit olivat kaikki miehiä. Oikeastaan rakennusinsinööriä ja rakennussiistijää lukuun ottamatta kaikki toisella työelämäjaksoviikolla töissä tapaamani ihmiset olivat miehiä; kirvesmiehiä, sähköasentajia, putkiasentajia, ilmanvaihtoasentajia, maalareita, laatoittajia, alakattoasentajia ja autonkuljettajia. He kaikki suhtautuivat tällaiseen keski-ikäistyvään toimistorottanaiseen todella asiallisesti, vaikka olin ehkä vähän etukäteen muuta ennakoinut. Miehet myönsivät alan fyysiseksi. Myös vapaa-aikana tulee pitää kunnostaan huolta, että jaksaa. Esimerkiksi painavimmat maalipöntöt painavat kuulemma 28 kiloa. Toisaalta puhuimme siitä, ettei kaikkea tarvitse kantaa, kunhan keksii niksit. Suunnittelu on rakennusasioissa hyvin tärkeää.

Kuv12

Tälläsin itseni viikoksi kahden kirvesmiehen kylkiäiseksi ja pääsin ihan oikeisiin töihin. Kyseessä oli siis korjaus- / uudisrakennuskohde. Teimme paljon suojaustöitä, jotka liittyvät osaltaan TP-mittauksen korkeimpaan P1 puhtausluokitukseen. Kaikki tilat lokeroitiin muovilla kuivumisen tehostamiseksi ja pölyn leviämisen estämiseksi. Erillisiksi rajattuja tiloja kuivataan kuivaimin ja lattiasta otetaan näytepaloja, jolla seurataan laatan kuivumista. Ensimmäisenä raksapäivänäni suojasimme tilan ilmanvaihtoputkien asentajalle sekä sahasimme reikiä savunpoistoluukkuja varten  neljän metrin korkeudella olevaan kattoon. Totuuden nimissä mainittakoon, että kirvesmiehet siis sahasivat ja minä seurasin päätä huimaten lattiatasosta. Tässä hommassa tarvittiin henkilönostinta.

Kuv11

Aamut käynnistyvät raksalla klo 6.55. työntekijöiden yhteisellä aamujumpalla, jotka näin kovilla pakkasilla pidetään työmaakopissa. Lihaksia onkin tärkeää herätellä päivän koitoksiin, sillä niitä työmaalla tarvitaan. Aamujumpasta ei kyllä olisi haittaa opon toimistopainotteisissa hommissakaan (nim.merk. aina niskat jumissa). Aamujumppa pitääkin ottaa tavaksi! Jos aamu-unisella ei vielä aamujumpassa silmät auenneet, niin siitä piti huolen viimeistään pikku -15 c: en pakkanen ja koillistuuli, josta saimme nauttia sirkkelöintihommissa. Halkaisimme lautoja rimoiksi. Vaneria taas piti sirkkelöidä portaiden laatoitusta varjelemaan rakennettavia suojia varten. Kuulosuojaimille oli käyttöä. Ne vaimensivat paitsi sirkkelin vihlovaa ääntä, myös lämmittivät korvia mukavasti.

Kuv4         Kuv6

Toisena päivänä uskalsin jo kysyä kirvesmiehiltä, että saanko minäkin ja tartuin reippaasti sahaan, vasaraan, poraan, puukkoon ja nitojaan. Kirvestä en kirvesmies -nimestä huolimatta käyttänyt, mutta noita muita työkaluja tarvitsimme, kun teimme suojauksia ilmastointihuoneeseen tulevaa timanttiporausta varten. Vanhalta puolelta tullaan poraamaan tiiliseinä uudelle puolelle, jotta putket saadaan vedettyä läpi. Porauspöly ei saa levitä, joten rakensimme teltan timanttimiehelle. Poispurettava suojauskehikko ei ollut ihan millin tarkkaa työtä. Kirvesmies sanoi, että riittää kunhan ”niiltä hamppeelta” eli suurin piirtein tuosta sahaat. Rakennusalan opiskelijakin kannusti, että hyvinhän se menee;-) Paitsi palautteesta, niin myös kypärästä oli iloa tänä päivänä. Sen verran usein pää kolisi putkiin, kun nidoimme ja teippailimme muoveja ilmastointihuoneessa.

Kuv9

Löysin pikkuhiljaa paikkani myös työmaakopissa kahvi- ja ruokatauoilla. Alkuun olin istunut ihan vieraissa pöydissä; ensin lvi:n sitten virolaisten alakattourakoitsijoiden, kun en tuntenut kopin tapoja. Nyt osasin jo peräpöytään NCC:n porukoihin 😉 Nuoret viettivät taukonsa osaksi kännyköitä näpläten ja näytöltä mm. uutisia lukien. Vanhemmat kuuntelivat musiikkia radiosta ja juttelivat ajankohtaisista asioista. Minä tein molempia. Luin ja vastailin työpaikan wilma- ja sähköpostiviesteihin omalla kännykälläni, että pysyin kärryillä, mitä kustannuspaikalla tapahtuu, mutta osallistuin myös pitämään keskustelua yllä parakissa. Mitähän kirjoittaisin blogiin tästä viikosta -kysymykseen, minulle vastattiin, että kirjoita ainakin, että täällä pidetään säännölliset kahvi- ja ruokatauot 🙂 Säännölliseen päivärytmiin siirtyminen on totta ainakin minun kohdalla. Ruoka-aikana oli oikeasti nälkä ja illalla uni tuli pyytämättä. En muista ajanjaksoa, milloin olisin viimeksi nukkunut niin sikeästi kuin tällä ensimmäisellä raksaviikollani. Työmaainsinööri vieraili tauoilla työmaakopissa muistuttaen verokorttien palautuksesta, kulttuurisetelien ja työvaatteiden tilaamisesta ja jakaen esim. kuukausitiedotteen. Olimme muuten rakennusalan opiskelijan kanssa päässeet joulukuun kuukausitiedotteen etukanteen!

Kuv5

Keskiviikko alkoi villoitushommilla ulkona. Villapaalit olivat hankalan mallisia kantaa. Illalla kädet huusivat hoosiannaa ja iho imi rasvaa kuin sieni. Lämpötilan muutokset päivän aikana ovat suuria, joten pukeutuminen on iso asia rakennustyömaalla talviaikaan. Sormien lisäksi porakoneiden akut tahtoivat jäätyä ulkona, eivätkä lähteneet latautumaan kylmässä työmaavarastossa. Veimme akut taukotilaan latautumaan samalla, kun latasimme omiakin akkuja.

Kuv10

Työnjohtaja tai vastaava mestari antoi kirvesmiehille työtehtäviä aamuisin ja aina sitä mukaa, kun edelliset hommat oli saatu hoidettua kuntoon. Työnjohtaja ja vastaava mestari kävivät työmaalla useita kertoja päivässä. Myös valvoja kävi kierroksellaan. NCC:n omat työntekijät tällä työmaalla tekivät paljon suojaustöitä ja valmistelevia töitä tuleville urakoille aina tilanteen mukaan. Myös tehtävät, jotka eivät kuuluneet kenellekään ali- tai sivu-urakoitsijoista, tehtiin itse. Jälkien siivouksen hoiti jokainen taholtaan eli siivoaminen kuului kaikille. Yhteisellä isolla työmaalla on tärkeää, että kaikki puhaltavat yhteen hiileen. Ei voida ajatella, että tuo ei ole minun juttu, kun kysymys on esim. työturvallisuuteen vaikuttavista asioista.

Samaan aikaan työmaalla on useita työvaiheita meneillään; tasoitetaan ja maalataan seiniä, asennetaan alakattoa, laatoitetaan lattioita ja seiniä, villoitetaan ilmastointiputkia, asennetaan sähköjä ja lämpöputkia, portaan seiniä jne. Työmaalla vierailee päivän aikana paljon myös logistiikkapuolen ihmisiä tuoden milloin mitäkin tavaraa. Työmaalta myös viedään säännöllisesti sekajäteet ja puujätteet jatkokäsittelyyn. Puujäte menee poltettavaksi esim. voimalaitokseen. Sekajätekin lajitellaan ja siitä menee jäteautonkuljettajan mukaan yli 90% hyötykäyttöön. Rakennustyömaalla lyhyen aikaa käyvät toimijat eivät tietenkään tunnistaneet minua opinto-ohjaajaksi, vaan jotkut tulivat valkoisen kypärän ja NCC:n työnjohdon takin vuoksi kysymään minulta vastaavaa mestaria tai kuittauksia rahtikirjoihin. Nosturiautonkuljettaja tuli luokseni ja sanoi: ”nostin?”, tarkoittaen, että hänelle pitäisi kertoa, mihin nosturiauto ajetaan. Ihan ei vielä napsut riittäneet kaikkeen, mutta tulipa todettua, että asu naisen tekee 😉

Kuv7

Viikon viimeisenä työpäivänäni villoitimme, purimme telineitä ja rakensimme tulevaa viimeistelyvalua varten stoppareita lattialle. Tulevan valualueen yli rakensimme myös sillan. Vau, eikö kuulosta hienolta? Toimimme siis sillan rakentajina, symbolisesti voisi sanoa että työelämän ja oppilaitoksen välillä. Loppuviikosta kävin vielä Jyväskylän NCC:n toimistolla, missä työpäällikön ja rakennuspäällikön kanssa keskustelimme, kuinka työelämäjaksoni oli sujunut tähän asti ja tarkastimme suunnitelman loppujakson ajaksi 🙂 Tarina siis jatkuu..

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *