Kirjoittajan arkistot: Noora Rantala

Kolmas viikko + fun facts

Sunnuntaina haikea toiveemme uudesta huoneesta vihdoin toteutui. Saatiin läävän sijaan kunnon apartmentti!

Huonetta odotellessa tehtiin päivaretki paikalliseen eläintarhaan. Hehtaareita riitti koluttavaksi ja siinä vierähti ainakin kolme tuntia.

kaiffarit

jennan aviomies

marian aviomies


nooran aviomies matomatala

Jenna ja Maria oli kolmannen viikon keskenään ekalla työmaalla ja Noora sijoitettiin Aquariukselle. Nooran työviikko koostui lähinnä niinkin haastavista hommista, kuin kattolistojen hinkkaamisesta ja teippaamisesta 😀
Jenna ja Maria puhisti ikkunanpielet muiden sotkuista, teippasi ne ja lopuksi viela tetrasi ne akryylimassalla. Jenna sai kehuja ammattimaisista työotteistaan! Perjantaina Noorakin laitettiin takaisin tyttöjen kanssa, koska hommat loppuivat kesken. Nooran mielestä hommat loppuivat  siellä kyllä jo ensimmäisinä päivinä.. Jonkun on kuitenkin pskaduunit tehtävä : D

Luppoajalla juodaan paljon kahvia ja siitä seuraa yleensä jotain tälläistä 😀 Ollaan tultu tutuiksi lähikaupassa, ei tarvitse kuin menna rahojen kanssa kassalle ja ne iskee kahvikupposen maaliseen tassuun.

Viikko kuitenkin vierähti taas tosi nopeesti ja perjantai kolkutteli ovella.  Työpäivät on kuitenkin hauskoja ja aina tapahtuu jotain uutta. Työkavereiden kanssa tulee hyvin toimeen ja niiden kanssa pärjää elekielelläkin.


Käydään yliopiston kanttiinissa syömässä päivittäin. Valikoima on laaja ja paikallistakin sapuskaa loytyy, kuten myos hyvät kasvisvaihtoehdot. Ja jälkkärit..

Työtavat on täällä paljonkin poikkeavat ja meidän näkökulmasta vähän puutteellisetkin. Työturvallisuus on olemassa Puolassa vaan teoriatasolla, mutta käytännössä hommat hoituu vähän eri tavalla. Tässä havainnoillistava esimerkki:

FUN FACTS:

  • täällä miehet tekee ’miesten työt’ ja naiset siivoaa
  • ilmeisesti maalarinainen on outo näky (siitä ollaan kyllä kuultu, tuntemattomienkin suusta. tietty mitään ei olla ymmärretty.. koita siinä sitten arvailla)
  • opiskelijana saat kaikkein ärsyttävimmat hommat
  • kellään ei ole omaa hommaa. yhtäkin seinää saattaa tehdä 6 ihmistä ja kukaan ei tiedä kuka ryssi hommat
  • odottelu on enemmän sääntö kuin poikkeus
  • hommat saatetaan jättää puolitiehen (esim. seinän maalaus)
  • tauolle on mentävä HETI kun pomo käskee
  • ruokatunti kestää nimensämukaisesti tunnin
  • työtilassa on normaalia kessutella ja joskus pari olutpulloakin saattaa löytyä nurkan takaa, vaikka se onkin sakon uhalla kielletty.
  • seinää hiotaan toisinaan myos märällä styroksipalalla
  • työkalut on todella puuttelliset eikä niitä pestä ikinä
  • yön yli auki ollut maalipönttö siivilöidään kankaan läpi seuraavana aamuna. logic?
  • ihmiset eivät siivoa jälkiään esim maalilla sotkiessa, vaan olettaa että joku muu (tiedät kyllä ketkä) siivoaa sotkut -> tyot viivästyy ja sekavoituu. sama vaihe saatetaan tehdä monta kertaa.
  • silti hommat toimivat jollain tasolla, vahän kuin junan vessa
  • muut työskentelijät ovat kuitenkin todella auttavaisia ja ystavällisiä, vaikkeivat osaa puhua sanaakaan englantia

Perjantaina käytiin kämppiksen (Priimukselta) tyopaikalla morottamassa. Seikkailtiin hieman pitkin kaupunkia, mutta oltiin aika hukassa ilman tuttua työporukkaa 😀 Väsymys vei voiton, mutta silti jaksettiin venata pitsaa yli tunti kahden aikaa yöllä..

@Hotel Monopol


policja

Heippa vaan!

Ekan viikon satoa – joojoo

Maanantaiaamuna lähdimme liikenteeseen aamukuudelta. Juna kohti Helsinki-Vantaata lähti 7.20 ja eka lentomme klo 12.55. Vaihdoimme konetta Munchenissa. Kaikki sujui hyvin, ottaen huomioon lentokentän koon. Jenna meinasi laatoittaa konetta mutta päästiin kuitenkin perille ilman oksuja.

Wroclawissa meidät haki kentältä taksikuski joka kuljetti meitä halki kaupungin. Majoittauduimme pieneen hostelliin nimeltä Wratislavia, joka on aivan kaupungin laidalla. Meitä on neljä tyttöä samassa pikkuruisessa huoneessa mikä on aika ajoittain aika ahdasta.

Wroclaw on nätti kaupunki, täynnä vanhaa arkkitehtuuria ja kontrasteja. Flaijereita jaetaan paljon, katusoittajia on joka nurkalla ja ihmisillä on koko ajan kiire johonkin. Keskustaa ei sen kummemmin ole suunniteltu, se on vain tungettu pikkuhiljaa täyteen kaikkea ja nyt siellä on kymmeniä pieniä kujia joilla on toinen toistaan erikoisempia kauppoja.

Työmaallekkin ollaan jo rantauduttu. Työskennellään aika semi isossa firmassa nimeltä Budimex. Peruskorjataan kahta isoa rakennusta ja rehellisesti sanottuna meillä ei ole harmaintakaan aavistusta mitä ne on… Mutta nättejä on joo 🙂 Työkaverit on hauskoja mutta yhteistä kieltä ei juurikaan löydy. Mutta onneksi bodylanguagella pärjää aika hyvin! Pomo on mahtava tyyppi ja onpa sinne työmaalle yksi Viitaniemen englannin opettajakin sattunut eksymään.

Myö lähettähän ny viikonlopunviettohon!

Pa pa!