Kaksi viimeistä viikkoa

Image and video hosting by TinyPic
Kaksi viimeistä viikkoa puolassa meni hujauksessa. Eihän siinä oikein edes kerennyt tajuta että kotiinpaluu tulee olemaan vain muutaman päivän päässä 🙂 Pakkailut aloitettiin jo viikkoa ennen lähtöä ja kotiinpaluu tuntui taivaalliselta. Takaisin kunnollisen kahvin, kunnon ruuan ja tutun kielen pariin..
Image and video hosting by TinyPic
Töissä jatkettiin tokavikalla viikolla taas PURO-hotellin vessojen parissa. Hirveästi siellä ei tekemistä ollut, enimmäkseen istuskeltiin ja opiskeltiin vieressä katsoen kun muut tekivät töitä. Vähän maalailtiin ja laitettiin tetraa nurkkiin. Perjantaina käytiin taas ensimmäisellä isolla työmaalla tekemässä vähän viimeistelyjä seiniin.

Vikalla viikolla mentiinkin taas ihan uudelle työmaalle. Tehtiin hyväntekeväisyytenä sellaiseen vanhaan päiväkotiin vähän remonttia. Päiväkoti oli nunnien ylläpitämä ja siellä oli suhteellisen paljon lapsia vaikka rakennus olikin ulkoapäin aika karun näköinen ja aika pitkälti homeessa. Maalailtiin siellä muutama makuuhuone, kaksi käytävää, keittiö ja kaksi vessaa. Maalit olivat joltain puolalaiselta maaliyhtiöltä saatuja lahjoituksia, ja sen kyllä näki. Osa maaleista oli aika kokkareisia ja vanhoja. Mutta hyvin pärjättiin kuitenkin 🙂
Image and video hosting by TinyPic
Tälläistä ruokaa meille siellä päiväkodissa syötettiin 🙂 Riisiä, omenahilloa, jukurttia ja porkkanaraastetta. Hyvää ja ravitsevaa.

Läksiäispippalotkin meillä oli, mutta niistä ei kuvamateriaali saatika sitten paljoa kerrottavaa ole 😀 valitamme.

Kotiin tultiin lauantaina taasen Saksan kautta, muutama tunti oltiin jumissa siellä mutta 11 aikaan illalla olimme Helsingissä. Siitä sitten bussilla Jyväskylään ja kotona oltiinkin sitten 3 aikaan yöllä. Nyt ollaan jo palattu takaisin normaaliin elämään ja kouluun. Ikävä Puolaan on kova, mutta kyllä me sinne mennään vielä takaisin.

on tama suakeli tyomaa

Taalla krjoittelee vasyneet duunarinaiset. Duunia on painettu jo 4 viikkoa, ja viela olisi 2 viikkoa jaljella. Tyopaivia on enaa 8 – wuhuu!! Ps. Sorry ei kirjaimien korjausta talla kertaa koska nukkumatti aikoo korjata nama lapsukaiset ajoissa nukkumaan. (X-tra sorry vasyneesta kirjoitustyylista ja romaanimaisesta kerronnasta joka saattaa herattaa hammennysta. Teksti saattaa sisaltaa pienia maaria pahkinaa.

Nyt viedaan siis toiseksi viimeista viikkoa, mutta ei ajatella sita viela, vaan palataan ajassa viikko taaksepain.

Maanantai:

Bazylia, paikka jossa kaydaan safkaamassa melkein joka paeva.
Maanantaina duuni alkoi sekavissa merkeissa. Kukaan meista ei oikein tiennyt milla tyomaalla meidan pitaisi olla. Lopulta Jenna ja Maria paatyi suurelle raksalle ja Noora Aquarius-nimiseen pankkiin.

Jennan ja Marian tyopaiva koostui yhden hallin nurkkien tetraamisesta ja maalauksesta, Nooran tyopaiva koostui siivouksesta ja ikkunoiden pielien rapsuttamisesta.

Tiistai: 


Tiistaina koitti odotettu ilonpaiva ja opettajamme Kaisa saapui kylailemaan 🙂 Tiistain duunit koostui vessan hiomisesta ja siivouksesta. Toiden jalkeen istuttiin iltaa Kaisan kanssa hostellilla teekupposten merkeissa. Siinahan vierahti sitten useampi tunti.

Keskiviikko: 
Puolivali jee!! Keskiviikkona teimme isolla raksalla jonkun nakoisia kokoustiloja alakerrassa, tetrasimme nurkat, hioimme jo kitatut paikat ja maalasimme ne. Keskiviikkona ei paljoa muuta keretty tekemaan. Ruokkiksella kavimme Kebab King-nimisessa raflassa syomassa (koska ihana opettajamme tarjosi ruuat <3) ja tittidii – Noora sai sielta ruokamyrkytyksen.

Torstai:

Noora jai kotiin sairastamaan Jennan ja Marian lahtiessa toihin. Torstaina olimmekin jo kolmannella tyomaalla, Puro-nimisessa isossa hotellissa. Siella saimme kasityksen sanasta ’kellarihelle’ koska paasimme maalaamaan kahta pienta ruokavarastoa jotka sijaitsivat Puron kellarissa. Varastoista maalattiin seinat ja katto. Tiloissa oli aivan kasittamattoman kuuma, ja tyonteko oli aika ajoittain tuskaista. Paivan pelastus oli kun pomomme tarjosi meille kahvitaukokahvit ja paasimme lahtemaan noin 2 tuntia aikaisemmin reippaan tyon ansiosta.

Perjantai: 

….mitahan siita nyt kertois. Aamulla odottelimme puolitoista tuntia pomoa eika hanta nakynyt missaan. Kun olimme jo luovuttamassa ja lahdossa kotiin tuli tieto etta meidan pitaisi menna Puro-hotellille ja odottaa pomoamme siella. Kavelimme siis Purolle ja odottelimme jalleen kerran pomoamme paikalle. Kun pomo vihdoin saapui, tuli tieto etta toita ei talle paivalle olekkaan ja suuntasimme siis katseemme kohti kotia.

Kaytimme siis vapaa-ajan hyvaksi ja kaytyamme vaihtamassa siviilivaatteet paalle lahdimme koluamaan laheista Arkady Capital-kauppakeskusta. Muutaman tunnin koluttuamme paadyimme kuitenkin kotiin ja painoimme paamme tyynyyn jo ennen puolta kymmenta. Hurjaa tama elama taalla Wroclawissa siis…… 😀

Lauantai:


Herasimme pirteina uuteen aamuun. Suunta oli selkea.. Paamaara loisti kirkkaana silmissamme. Tuo ihastuttavan suuri asia joka odotti meita. Magnolia Park – tuo jokaisen shoppailuholistin paivauni. Siis asiaan. Lauantaina shoppailimme ankaralla kadella Magnolia Parkissa joka oli meille uusi tuttavuus mutta jota kamppakaverimme suositteli. Ja niin suosittelemme mekin!! 2 kerrosta ja ties kuinka monta neliometria toinen toistaan ihanampia liikkeita. Jos joskus tulette Puolaan, tehkaa itsellenne palvelus (lompakollenne kavallus) ja kaykaa tuolla! Paikka oli nyt remontissa LAAJENNUKSEN TAKIA eli paikka tulee olemaan viela isompi.

Shoppailun jalkeen kavimme heittamassa ostokset hostellille ja kavimme oikein ulkona syomassa. Paikan nimea emme kuollaksemme muista mutta ruoka oli taivaallista ja hinta suomalaisen pussille erittain suopea. Ruuan jalkeen kavimme imaisemassa huurteiset paikallisessa kantapaikassamme. Rynekilla oli tavanomaisen perjantain kulmakivet: musiikkia, kojuja, paljon ihmisia ja lapsia puhaltelemassa saippuakuplia.

Sunnuntai:

Sunnuntaipaiva pyhitettiin tuliaisten ostamiselle, siivoukselle, pyykkien pesulle ja laiskottelemiselle. Ensi viikon suunnitelmatkin alkaa olla selvilla, ja meikalaisten nassut suuntaa kohti Auschwitzia! Hauskaa loppuviikkoa kaverit!

Kevennysosio: 

Pahkina purtavaksi: Kuinka monta kertaa Jenna nappailee pankkikorttinsa pin-koodin vaarin?

Vastaus: Tarpeeksi monta. Pankkikortti on lukossa ja tilinsaldo kiittaa.

Kolmas viikko + fun facts

Sunnuntaina haikea toiveemme uudesta huoneesta vihdoin toteutui. Saatiin läävän sijaan kunnon apartmentti!

Huonetta odotellessa tehtiin päivaretki paikalliseen eläintarhaan. Hehtaareita riitti koluttavaksi ja siinä vierähti ainakin kolme tuntia.

kaiffarit

jennan aviomies

marian aviomies


nooran aviomies matomatala

Jenna ja Maria oli kolmannen viikon keskenään ekalla työmaalla ja Noora sijoitettiin Aquariukselle. Nooran työviikko koostui lähinnä niinkin haastavista hommista, kuin kattolistojen hinkkaamisesta ja teippaamisesta 😀
Jenna ja Maria puhisti ikkunanpielet muiden sotkuista, teippasi ne ja lopuksi viela tetrasi ne akryylimassalla. Jenna sai kehuja ammattimaisista työotteistaan! Perjantaina Noorakin laitettiin takaisin tyttöjen kanssa, koska hommat loppuivat kesken. Nooran mielestä hommat loppuivat  siellä kyllä jo ensimmäisinä päivinä.. Jonkun on kuitenkin pskaduunit tehtävä : D

Luppoajalla juodaan paljon kahvia ja siitä seuraa yleensä jotain tälläistä 😀 Ollaan tultu tutuiksi lähikaupassa, ei tarvitse kuin menna rahojen kanssa kassalle ja ne iskee kahvikupposen maaliseen tassuun.

Viikko kuitenkin vierähti taas tosi nopeesti ja perjantai kolkutteli ovella.  Työpäivät on kuitenkin hauskoja ja aina tapahtuu jotain uutta. Työkavereiden kanssa tulee hyvin toimeen ja niiden kanssa pärjää elekielelläkin.


Käydään yliopiston kanttiinissa syömässä päivittäin. Valikoima on laaja ja paikallistakin sapuskaa loytyy, kuten myos hyvät kasvisvaihtoehdot. Ja jälkkärit..

Työtavat on täällä paljonkin poikkeavat ja meidän näkökulmasta vähän puutteellisetkin. Työturvallisuus on olemassa Puolassa vaan teoriatasolla, mutta käytännössä hommat hoituu vähän eri tavalla. Tässä havainnoillistava esimerkki:

FUN FACTS:

  • täällä miehet tekee ’miesten työt’ ja naiset siivoaa
  • ilmeisesti maalarinainen on outo näky (siitä ollaan kyllä kuultu, tuntemattomienkin suusta. tietty mitään ei olla ymmärretty.. koita siinä sitten arvailla)
  • opiskelijana saat kaikkein ärsyttävimmat hommat
  • kellään ei ole omaa hommaa. yhtäkin seinää saattaa tehdä 6 ihmistä ja kukaan ei tiedä kuka ryssi hommat
  • odottelu on enemmän sääntö kuin poikkeus
  • hommat saatetaan jättää puolitiehen (esim. seinän maalaus)
  • tauolle on mentävä HETI kun pomo käskee
  • ruokatunti kestää nimensämukaisesti tunnin
  • työtilassa on normaalia kessutella ja joskus pari olutpulloakin saattaa löytyä nurkan takaa, vaikka se onkin sakon uhalla kielletty.
  • seinää hiotaan toisinaan myos märällä styroksipalalla
  • työkalut on todella puuttelliset eikä niitä pestä ikinä
  • yön yli auki ollut maalipönttö siivilöidään kankaan läpi seuraavana aamuna. logic?
  • ihmiset eivät siivoa jälkiään esim maalilla sotkiessa, vaan olettaa että joku muu (tiedät kyllä ketkä) siivoaa sotkut -> tyot viivästyy ja sekavoituu. sama vaihe saatetaan tehdä monta kertaa.
  • silti hommat toimivat jollain tasolla, vahän kuin junan vessa
  • muut työskentelijät ovat kuitenkin todella auttavaisia ja ystavällisiä, vaikkeivat osaa puhua sanaakaan englantia

Perjantaina käytiin kämppiksen (Priimukselta) tyopaikalla morottamassa. Seikkailtiin hieman pitkin kaupunkia, mutta oltiin aika hukassa ilman tuttua työporukkaa 😀 Väsymys vei voiton, mutta silti jaksettiin venata pitsaa yli tunti kahden aikaa yöllä..

@Hotel Monopol


policja

Heippa vaan!

Toisella viikolla

Toka viikko pärähti käyntiin täällä Wroclawissa vesisateen merkeissä. Onneksi ei olla tehty sokerista! Ja sää selkeni loppupäiviksi ja hellettä on kylla piisannu!

Tässä eka huoneemme jossa vietettiin kaks viikkoa. Saatiin onneksi vaihdettua tää läävä kunnon asumukseen viime sunnuntaina 😀 Voinette arvata että tunnelma oli lievästi sanoen tiivis.

Eka työmaamme, missä aikaa on vietelty enimmäkseen.
Toisella viikolla sairasteltiin itse kukin, Jennalla ja Nooralla viikko meni lähinnä sängyn pohjalla. Maria paiski alkuviikon töissä yksinään, maalaten kattoja ja vessan seiniä. Torstaina Jenna ja Noorakin uskaltautuivat töihin mutta huonoin tuloksin. Tunnin rehkimisen jälkeen big boss passitti Marian ja Jennan kotiin. Perjantaina tytöt istuivatkin lääkärin vastaanotolla. Tulipahan nähtyä puolalainen terveydenhuoltokin tällä reissulla! Noora rehki sitten loppuviikon yksinään uudella työmaalla, Aquariuksella, josta tulee luultavasti pankki.

Perjantai-iltana saimme käsityksen pomomme elämänfilosofiasta :
’First comes family, then comes fun and then work.’
Tämän viisauden johdattelemana, päädyimme siis koko poppoo paikalliseen kuppilaan työporukan ja pomon kanssa. Pomon mielestä kun pöpöt kuolee Vodkalla. Maassa maan tavalla siis, ja jopa työajan ulkopuolella päädyimme pomomme tossuteltaviksi.

Toinen viikko koostui siis täällä sairastelun, puolaiseen terveydenhuoltoon tutustuen, suklaalevyjen kanssa pötkottelyn, lahnauksen sekä hieman myös töiden parissa.

Ekan viikon satoa – joojoo

Maanantaiaamuna lähdimme liikenteeseen aamukuudelta. Juna kohti Helsinki-Vantaata lähti 7.20 ja eka lentomme klo 12.55. Vaihdoimme konetta Munchenissa. Kaikki sujui hyvin, ottaen huomioon lentokentän koon. Jenna meinasi laatoittaa konetta mutta päästiin kuitenkin perille ilman oksuja.

Wroclawissa meidät haki kentältä taksikuski joka kuljetti meitä halki kaupungin. Majoittauduimme pieneen hostelliin nimeltä Wratislavia, joka on aivan kaupungin laidalla. Meitä on neljä tyttöä samassa pikkuruisessa huoneessa mikä on aika ajoittain aika ahdasta.

Wroclaw on nätti kaupunki, täynnä vanhaa arkkitehtuuria ja kontrasteja. Flaijereita jaetaan paljon, katusoittajia on joka nurkalla ja ihmisillä on koko ajan kiire johonkin. Keskustaa ei sen kummemmin ole suunniteltu, se on vain tungettu pikkuhiljaa täyteen kaikkea ja nyt siellä on kymmeniä pieniä kujia joilla on toinen toistaan erikoisempia kauppoja.

Työmaallekkin ollaan jo rantauduttu. Työskennellään aika semi isossa firmassa nimeltä Budimex. Peruskorjataan kahta isoa rakennusta ja rehellisesti sanottuna meillä ei ole harmaintakaan aavistusta mitä ne on… Mutta nättejä on joo 🙂 Työkaverit on hauskoja mutta yhteistä kieltä ei juurikaan löydy. Mutta onneksi bodylanguagella pärjää aika hyvin! Pomo on mahtava tyyppi ja onpa sinne työmaalle yksi Viitaniemen englannin opettajakin sattunut eksymään.

Myö lähettähän ny viikonlopunviettohon!

Pa pa!