hierojatiimi

10.04.2015 Perjantai / Mari Kanninen Jhat-at14

Hieman on venhätänyt tämä seuraava suunniteltu kirjoitus..

Osuuskunta Pegosukseen liityin, koska koin sen hyödylliseksi asiakashankinnassa, ja onnistunutkin suht hyvin. Osuuskunnasta olen saanut aivan erilaista tukea omaan epävarmuuteeni asiakashankinnan suhteen, vaikka en sitä välttämättä ihan päälle päin näytä… 😀 😉 Meillä on ihan huippu porukka, voi esittää niitä muka tyhmiä kysymyksiä, omat epäilykset omasta osaamsesta hälvenee aika nopeasti, verkostoitumista muiden ammattialojen kanssa, kaikki kannustaa toisiaan, voi  kertoa omia ideoitaan avoimesti, keskustellaan mahdollisuuksista, yrittämisestä, oppimisisesta ja välillä asioiden vierestä, ei stressata turhia – tai ei ainakaan näytetä sitä 😛 Itselleni osuuskunta on tarjonnut ihan älyttömästi oppia – etenkin omista mokistani (moistani vai miten se kirjoitetaan?! :D), tietyllä tapaa oppinut myös olemaan röyhkeä tarjouksia miettiessä ja tehdessä, kuuntelemaan vastapuolen tarpeita ja hyödyntämään niitä myös jatkossa. Ei osuuskunta ole pelkkää asiakashankintaa – se on ennemminkin oppimista omasta itsestään mahdollisena yrittäjänä. 🙂

Ensimmäinen asiakkuus tuli aikalailla jo ennen kuin olin edes virallisesti hyväksytty osuuskuntaan ja aika vauhdilla tulikin. Asian klousaamiseen oli aikaa n. kaksi viikkoa. Tahti ja halu saada tämä asiakas asiakkaakseni oli huima 😀
Eihän siinä nyt kaikki mennyt ihan niinkuin strömsössä, mutta niistä opittiin jatkoa varten. Tälle asiakkaalle tarjouksen tekeminen ei ollut ihan niin yksinkertaista ja sainkin Sannalta aivan loistavia vinkkejä hintojen ns koukkuihin, mihin toivoin asiakkaan huomion kiinnittyvän. En voi sanoa, että se koukku oli ”se juttu”, mihin asiakas tarttui – tuskin saan tietääkkään. Ei haittaa, keikka klousattu ja hoidettu 🙂 Mutta silti on haasteellista lähteä tekemään asiaa, mitä ei koskaan ole aikaisemmin tehnyt ja oma tietämättömyys ja tietynlainen yrittäjyyshenki vielä uupui, niin tuo meinasi kostautua ja tietyllä tapaa kostautuikuin. Kaikkia asioita kun ei muistanut, tai osannut ottaa huomioon ja kirjoittaa niitä mustaa valkoiselle, ei sitä niin vaan voinutkaan sopia enää uudelleen. Sinänsä harmi, mutta tästäkin otettiin opiksi taas kantapään kautta. Jälkiviisaus paras viisaus – pätee monellakin osa-alueella. 😀 Ja jos vielä oikein muistan niin en ollut edes ensimmäisissä treeneissä tai chek pointissa käynyt, kun olin jo tarjouksen saanut eteenpäin. Meinasihan se tarjous sitten mennä ohi suun kun oli väärinymmärryksiä välillä puolin ja toisin, ja hinnatkaan ei ihan ollut sitä, mitä asiakas olisi toivonut, kilapilutti tietenkin, sehän on normaalia, mutta jälleen tämä käännettiin Sannan pientä apua käyttäen, voitoksi.
Siinä sitten samoihin aikoihin kun tämä asiakkuus, oli myös tutkintotilausuus ja työssäoppimista, ja jokin isompi kouluprojekti, niin meniasi jo usko loppua, miten saan mahdutettua kaikki lähes samalle viikolle – onneksi asiakkuus oli kuitenkin pitempiaikainen, niin tutkintotilaisuusviikot saatiin hyvin sovittua. Onneksi. Muuten olisin varmaan hakannut päätäni seinään urakalla. 😀 Asiakas lupaili aika isoakin määrää asiakkaita, toisin kävi kuitenkin – tai ainakin heidän mielestä, itse olin tyytyväinen siihen pienempäänkin määrään. Olihan se minun ensimmäinen pitempiaikaisempi ja isompi asiakas. Projekti loppui ja palautetta lähti puolin ja toisin – positiivista tietenkin, olivat olleet erittäinkin tyytyväisiä! Hyvä minä! Kyllä mä vielä täältä nousen! 🙂

Aika äkkiä edellisen asiakkuuden jälkeen minulle tarjottiin  jo toista pitempiaikaista asiakasta, mutta en voinut ottaa sitä vastaan, koska byrökratia tuli vastaan ja sen aiheuttamat hidasteet piti selvittää ensin… Noooooh. Ei sekään mennyt kuin strömsössä.. Ei lähellekkään… Ammattiliiton kanssa, mihin kuulun, tuli todellinen väärinymmärrys niiden päässä.. Olivat katsoneet hieman väärin lappuja. Yhdestä 60€ tulosta, minun päivärahani tippui 600€ – no eihän tämä nyt näin mene, ei voi mennä! Asia lähti selvitykseen ja ammattiliitto myönsi virheensä ja hommat olisi saanut taas jatkua, mutta jepjep.. Ei se ihan niin yksinkertaista ollutkaan. Ammattiliiton päivät alkoivat olla täynnä 470/500 päivää. Soittelin liittoon ja kysyin, että mitä mahtaa tapahtua kun päivät ovat täynnä… Vastaus oikeastaan järkytti minut, kun sitä en todellakaan olis halunnut kuulla; ”Siirryt KELAn asiakkaaksi”, siis mitä? Voisitko toistaa? Oletko tosissasi? ”Kyllä valitettavasti.. Sinulla on jäänyt kuudesta viikosta vajaaksi työssäoloehto…” ja arvata saattaa mitä mielentila tämän uutisen jälkeen oli. Kyllä, ei mikään hilpeä.
Noh, asiakkuushankinnat pitkittyy.. Ja ovat edelleen pitkissä kantimissa. Kelan päätökseenkin kun meni reilu kuukausi.. Näyttivät vihreää valoa. Hyvä jes! Pääsen tekemäänkin jo! Vaan ei, ei vieläkään. Nyt junnataan paikoillaan sen takia, koska opintoni lähenevät loppuaan ja alkaa viimeiset tutkintotilaisuudet ja työssäoppimisviikot. Ja tämä viimeinen työssäoppiminen kestää viisi, siis VIISI viikkoa?! Alkaa 20.4 ja työssäoppimispaikan sain vasta eilen, koska jyväskylän alueella lähihoitajaopiskelijat valitaan työssäoppimaan jo joulu-tammikuussa…. Ei tää nyt kyllä mene ihan niinkuin pitäisi. Mutta toivottavasti saisin valinnaisen tutkinnonosan tutkintotilaisuuden suoritettua, niinkuin olen sen suunnitellut, niin olisi edes hetki aikaa panostaa asiakkaiden hankintaan.

Vaikka tämä onkin ollut yllättävän hankalaa ajanjaksoa, niin päivääkään en vaihtaisi osuuskuntatoiminnasta pois, antaa se kuitenkin niin paljon, ja vielä kun kerkiäisi käymään viimeisissä treeneissä ja chekpointeissa ennen kesää, niin olisin tyytyväinen.

Mutta nyt lähden Naisten Himos-päiville järjestelemään ja hieromaan!

Heipodei.

-Mari

17.02.2015 Tiistai / Mari Kanninen Jhat-at14

Heippa!

Paljon on kerrottavaa ja pohdittavaa syyskuusta 2014 alkaen, jolloin liityin Osuuskunta Pegosukseen. Tähän päivään saakka mahtuu onnistumisia ja tunteita, jolloin ajattelin, että kohta heitän hanskat tiskiin, ei näistä/ tästä tule mitään.

Alotan nyt kuitenkin itsestäni.

Olen 27-vuotias oman elämänsä suunnan päättäjä, nainen, Tikkakoskelta, matkaa kouluun siis on about 80km… Jyväskylään muutin vuonna 2009/05, jolloin elämässä tapahtui ns. käännekohta. Muutin yli 300km silloiselta paikkakunnalta täysin tyhjän päälle, jättäen vakituisen työpaikkani ja ns. turvan taakseni. Enkä ole katunut. Omistan kaksi koiraa, kaksi kissaa ja majailee terrariossakin yksi lisko. On minulla ollut kaksi hevostakin, molemmat nykyään laukkaulemassa ikivihreillä jalkavaivojen takia. On niitä jalkavaivoja koirillakin… Mutta ei ne meitä ole lannistanut. Vielä.

Ammatiltani olen sisustusteksiiliartesaani (2006), mutta päivääkään en ole niitä töitä tehnyt, tuskin teenkään. Haaveena oli hevosten kasvatus ja sisustussuunnittelija, nyt ollaan kaaaaaukana niistä hommista. 😀 Se miten päädyin hierojaopiskelijaksi on aika yksinkertainen ja se on elämäni toinen iso käännekohta : YT-neuvotteluiden päätyttyä tuli heihei-lappu käteen, minkäs sille tekee kun ei riitä – tai ainakin silloin se siltä tuntui. Potkut oli se asia, mikä sai miettimään mitä haluan elämältäni. Mietin niitä ammatteja mitä olin mielessäni käynyt jo opiskellessani artesaaniksi, lista on pitkä: oli hevosen hoitajaa – suuntautuneisuus kasvatukseen, oli sisustussuunnittelijaa – ja arkkitehtiä, hierojaa (hevoset, koirat ja immeiset), nuoriso- ja vapaa-ajanohjaaja, metalliseppä jnejne. Taisi kuitenkin käydä niin, että sukuvika kun suksi ei luista, ei nyt kirjaimellisesti, vaan noin niinkuin sukua miettien – se on se hieroja. Siitä se idea sitten lähti ja täällä ollaan. Tosin hain kyllä ensin Jyväskylän puolelle, mutta harmittavasti jäin toiselle varasijalle, mikä tiesi opiskelujen aloituksen lykkäystä. Eipä tästäkään jääty laakereille makaamaan, vaan hakua menemään Jämsän Ao:n puolelle – sehän nappas. Passaa mulle, saapahan tekemistä ja uusia ihmisiä! 🙂

Täällä tosiaan ollaan ja opinnoissa käyty jo hierojaopinnot loppuun, jäljellä on yrittäjyys, mitä hyödynnän puolin ja toisin, niin pegosuksessa kuin lähiopinnoissa. Kouluni siis aloitin 2014 tammikuussa ja loppusuora häämöttää – 15.5.2015 loppuu tämäkin uurastus, vaikka haikeaa tulee olemaan, sille ei voi mitään. Ketä mä sitten hättyytän ja kenelle sitten puran kiukkua kun ei onnistu, tämä mielentila nyt.

Siinä nyt oli hieman itsestäni.. En viitsinyt kirjoittaa kaikkea yhteen putkeen – ei sitä jaksa lukea ”erkkikään” sen jälkeen. Sitä tekstiä nimittäin tulee. Seuraavana ajattelin kirjoittaa miksi liityin osuuskuntaan, sekä ensimmäisestä projektistani, sen haasteista ja onnistumisista.

Toivottavasti jaksoit lukea tännekkin asti – Kiitos 🙂 Palataan pian!

-Mari

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *