Digitaalisuus muuttaa toimintaympäristöä ja koulutusmarkkinoita

Täsmätietoa täsmätarpeisiin edullisesti ja juuri silloin kun se itselle parhaiten sopii.

Osaammeko ja taivummeko me julkisen sektorin aikuiskouluttajat tuottamaan houkuttelevia nettikursseja asiakkaidemme hyödyksi ja iloksi.  Varmaan olisi syytä opetella.

http://m.kauppalehti.fi/uutiset/mihin-tahansa-yrittamiseen-liittyvaan-loytyy-netista-kurssi/TUFqzCbP?ref=twitter:1cf1

 

 

 

 

Kouluttajat tekevät reformin

Ammatillisen koulutuksen reformi haastaa meitä koulutuksen järjestäjiä uudistamaan rakenteitamme sekä purkamaan koulutusala- ja kohderyhmäkohtaisia siilojamme. Uudistusten toteutuminen edellyttää johdolta viisaita, tulevaisuutta ennakoivia linjauksia sekä muutosjohtamisen taitoja. Tärkeää on myös johdon kyky tukea lähiesimiehiä  muutosten jalkauttamisessa.

Viime kädessä tärkeimpiä palasia reformin toteuttamisessa ovat kuitenkin omaa työtään ja toimintatapojaan reflektoivat ja kehittävät kouluttajat ja opettajat. Paitsi rakenteita, meidän pitää muuttaa ennen kaikkea asenteita. Uudistaminen ja uudistuminen edellyttää asennemuutosta ja avointa kokeilemisen kulttuuria. Parhaimmillaan se saattaa jopa synnyttää positiivista kilpailua uusien toimintatapojen luomisessa ja käyttöönotossa.  Sisäinen hyvistä käytänteistä oppiminen ja kokeiltujen käytänteiden ”parastaminen” on tärkeää tehdä mahdolliseksi ja läpinäkyväksi.

Ohessa on Opettaja-lehden juttu kahdesta omaa työtään ja työyhteisöään kehittävästä ammatillisesta opettajasta.

Intoa ja jaksamista meille kaikille – muistetaan, että muutos on myös iso mahdollisuus!

Oppijaan voi luottaa – haaste aikuiskouluttajille

Jyväskylän yliopiston lehtori Anita Malinen haastoi Jyväskylän aikuisopiston hyvinvointialan kouluttajia ja esimiehiä luottamaan oppijoihin. Malisen mukaan aikuiskouluttajan pitää luottaa oppijan omaan potentiaaliin ja kykyyn ajatella itse. Malisen pohdintojen lähtökohtana on E. Lindemanin muotoilema ajatus siitä, että opettaja voi luottaa siihen, että opiskelija tietää mitä hänen pitää oppia. (Lindeman, 1926, The Meaning of Adult Education)

Miksi aikuisopiskelijaan, ja hänen käsitykseensä siitä mitä hänen pitää oppia, ei luoteta? Yhtenä esteenä andragogisen koulutuksen toteutumiselle on, että oppimisen tavoitteet on määritelty ennalta.

Eräs kouluttaja kertoi omakohtaisen kokemuksen siitä, kuinka hän oli kokenut, että hänelle oli esitetty tentissä ”ihan väärät kysymykset” hänen oman oppimisensa kannalta. Kommenteista nousi esille sellaisia seikkoja kuten ”miten kouluttaja voi tietää, että opiskelija oppii oikeita asioita tai oppiiko hän siinä ajassa kuin pitäisi”?

Toinen haaste on, että opittava sisältö on opettajien rajaama. Tämä haasteen kohdalle löytyi esimerkki opiskelijalta saadusta palautteesta tehtävään, jossa oli annettu väljä ohjeistus oppimistehtävään. ”Ihan vain jo siksikin, että ymmärrän, että minun vastuullani on oivaltaa loppu. Tätä työtä tehdään kuitenkin hyvin paljon oman persoonan kautta, joten liian kaavamaiset ja ohjaavat tehtävänannot tukahduttavat ehkä sen oman minuuden kasvun ja etsimisen ilon. Sanoinkin läheisilleni moneen kertaan, että rakastan tämmöistä opiskelua. Jos olisitte antaneet kaiken valmiina, että opiskelkaapa tästä, niin olisitte myös samalla määrittäneet sen minkä verran saa opiskella. Minulle sellainen ei oikein sovellu. Toki vähimmäismäärä tulee tulla opiskelluksi ja opituksi. Sen taas olette valvoneet juuri palautteiden ja lisätietopyyntöjen kautta.”

Kolmas haaste on se, että arviointivalta on opettajilla (mm. tentit, testit, arvosanat).  Arvioinnin kehittämisen välineeksi nähtiin erilaisten arviointimenetelmien käyttämistä. Hyviä kokemuksia on saatu opiskelijoiden itse- ja vertaisarvioinnista.

Malisen mukaan aikuisopiskelijan itseohjautuvuus ei ole itsestään selvyys. ”Työntäkää vaan kovempaa lukemisen ja tutkimisen maailmaan. Saa patistaa ja vaatia, koska löytämisen ilo on meille aikuisillekin aina hyvästä. Siinä tapahtuu kasvu.” Näin toteaa opiskelija palautteessaan ja vahvistaa siten Malisen käsityksen.

Yhtenä menetelmänä opiskelijan kohtaamiseksi Malinen esitteli kysymyslipasmenetelmän. Siinä opiskelijat kirjoittavat aiheeseen liittyviä kysymyksiään, joihin kouluttajat pyrkivät vastaamaan tai etsimään vastaukset opiskelijoiden kanssa. Hyvinvointialan kouluttajat saivat mahdollisuuden kokeilla kysymyslipasmenetelmää ja kirjoittaa kysymyksiä Maliselle. Mielenkiinnolla jäätiin odottamaan kysymyslippaan kysymyksiä ja niiden jatkokäsittelyä.

Toivon, että saamme Anita Malisen toiseen hyvinvointialan kehittämispäivään avaamaan lisää näkökulmaa aikuisen oppimiseen ja opettamiseen.

Piia Virtanen
Kouluttaja, YTM, NTM
Jyväskylän aikuisopisto
Keuruun yksikkö

Rohkeutta kokeiluihin

Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty – näin olemme tottuneet ehkä liikaakin ajattelemaan työelämässä ja usein etenkin opetustyössä. Uusia toimintatapoja pyöritellään pitkään ja hartaasti paperilla ja palavereissa. Monesti kuitenkin vasta käytännön toteutus paljastaa sen, mikä toimii ja mikä ei.

Jyväskylän aikuisopiston Pedagogiikka 2.0 -ohjelman yksi ensimmäisiä toimenpiteitä on ollut kannustaminen ja edellyttäminenkin siihen, että jokainen koulutusala toteuttaa tulevana syksynä jonkin pedagogisen pilotin. Pilotti voi liittyä esimerkiksi opintojakson uudenlaiseen toteuttamiseen (oppimismenetelmät ja ympäristöt), arviointiin tai synergiat huomioivaan koulutussuunnitteluun. Pilottien tavoitteena on sekä parantaa asiakas- ja oppimiskokemusta että kehittää toimintaa entistä resurssiviisaammaksi. Pilotit on esitelty kesäkuussa ja toteutusten jälkeen kokemuksia jaetaan koordinoidusti. Pilottitoimeksiannossa on kannustettu rohkeisiin kokeiluihin ja julkisesti on annettu lupa myös ”epäonnistua”. Taloudelliset raamit määrittävät sen faktan, ettei pilotin toteuttaminen saa aiheuttaa ylimääräisiä kustannuksia, mieluummin päinvastoin. Vähemmällä enemmän on näin pilotointimme varsin ajan hengen mukainen tavoite.

Tärkeää on reflektoida kokeilu ja jakaa kokemukset toisten kanssa yhteiseksi opiksi. Kouluttajan autonomisesta asiantuntijatyöstä pyritään näin tekemään entistä läpinäkyvämpää, niin onnistumisten kuin niiden toisenlaistenkin kokemusten jakamisen kautta. Ettei enää mentäisi niin kuin joku perusasteen opettaja taannoin osuvasti totesi: ”koulussa ollaan tosi hyviä peittelemään jälkiä – ei kai kukaan (kollega) nyt vaan huomannut, ettei tämä juttu mennytkään ihan putkeen”.

Kokeilukulttuurin vaikeastakin omaksumisesta ja virheiden pelosta suomalaisessa työelämässä voi lukea lisää tästä Työelämä 2020 julkaisemasta artikkelista http://tyoelama2020.fi/uutishuone/tapahtumakalenteri/totta_vai_tarua/myytteja_tyosta/suomalaiset_pelkaavat_virheita.2612.blog

EU-ohjelma tukemaan aikuisten osaamista

Työelämä muuttuu – työtehtäviä katoaa ja uusia, korkeampaa osaamista vaativia tulee tilalle, niinpä mm. digitaaliset taidot alkavat olla ihan perusosaamista työssä kuin työssä. Myös muut perus- ja metataidot, kuten numeraaliset taidot, tiedonhaku, ongelmanratkaisukyky ja vuorovaikutustaidot ovat entistä tärkeämpiä niin yksilön kuin yritystenkin kilpailukyvyn ylläpitäjiä varsinaisen ammatillisen substanssiosaamisen rinnalla.

EU Komissio on tunnistanut tämän muutoksen sekä toisaalta eurooppalaisen aikuisväestön osaamisvajeet ja työmarkkinoiden kohtaanto-ongelmat. Vastauksena haasteeseen  on perustettu Skills Agenda for Europe -ohjelma.  Ohjelman avulla halutaan tukea eurooppalaisten inhimillisen pääoman kehittämistä sekä työelämän uudistamista alueemme työllisyyden ja hyvinvoinnin varmistamiseksi.

Suomessa pari vuotta sitten tehty PIAAC-osaamistutkimus paljasti yli puoli miljoonaa 16-65 -vuotiasta joiden perustaidot eivät ole (työelämään) riittäviä. Ohjelmalle näyttäisi siis olevan tarvetta meilläkin.

Hienoa, että aikuisten osaamisen varmistaminen ja vahvistaminen on Euroopan laajuisesti esillä. Vireää ja uudistumiskykyistä aikuiskoulutusta tarvitaan niin meillä kuin  muualla, nyt ja tulevaisuudessa.

Asiasta voi lukea lisää täältä
http://www.amke.fi/ajankohtaista/uutiset/uutinen/komission-osaamisohjelma-painottaa-aikuisten-perustaitoja.html

Komission julkaiseman videon voi katsoa täältä
https://amp.twimg.com/v/66235a26-8fe5-4213-bdd5-a22adf80d423

Tietoa vai innostusta?

Työelämä muuttuu nopeasti mm. digitalisaation kehittymisen myötä. Monella alalla opintojen alussa opiskeltu substanssi ja käytänteet saattavat pahimmassa tapauksessa olla jo ainakin osin vanhentuneita siinä vaiheessa kun tutkintotodistus on kädessä.

Sisältöosaamisen rinnalla entistä tärkeämmiksi työelämätaidoiksi ovatkin nousseet ns. metataidot kuten tiedonhaku, ongelmanratkaisukyky, vuorovaikutus- ja tiimitaidot, sisäinen yrittäjyys sekä muutokseen sopeutumiskyky, resilienssi.

Pedagogisilla teoilla, mm. oppimismenetelmien ja -ympäristöjen monipuolisilla valinnoilla voidaan tietoisesti tukea näiden metataitojen ja samalla oppijan oman vastuun ja itseohjautuvuuden kehittymistä. Ettei kävisi niin kuin eräs opiskelija totesi: oppilaitokset ja kouluttajat ovat tosi hyviä jakamaan tietoa, mutta eivät välttämättä ollenkaan niin taitavia innostuksen ja oppimisen palon sytyttäjiä.

 

 

 

 

Uudistumisen avaimet omissa käsissä

Niin muuttuu maailma Eskoseni; nämä Aleksis Kiven Nummisuutareista tutut sanat ovat enemmän kuin ajankohtaisia ammatillisen koulutuksen murroksen äärellä.

Oppimismenetelmien uudistaminen, oppimisympäristöjen monipuolistaminen ja digitalisaation hyödyntäminen, lisämausteena reformin mukanaan tuomat laki- ja rakennemuutokset sekä pysyvästi pienentyvät taloudelliset resurssit – siinäpä uudistumistarpeita kerrakseen. Unohtamatta tietysti kaikista tärkeimpänä asiakasta entistä henkilökohtaisempine oppimisodotuksineen ja osaamistarpeineen.

Onneksi haasteisiin vastaaminen on omissa käsissämme. Samalla kun virtaviivaistamme prosessejamme ja toimintatapojamme aidosti asiakaslähtöisiksi, karsimme toiminnastamme ”näin on aina tehty” -perinteitä ja päällekkäisyyksiä. Emme halua säilöä vanhentunutta, vaan luoda ja kokeilla rohkeasti uutta, asiakaslähtöisesti ja resurssiviisaasti.

Uuden suunnan löytymiseksi ja kirkastamiseksi Jyväskylän aikuisopistossa on päätetty laatia ja toteuttaa pedagogisen kehittämisen ohjelma, Pedagogiikka 2.0.
Ohjelman tavoitteena on varmistaa aikuisopiston kilpailukyky ja kannattava toiminta myös tulevaisuuden muuttuvassa toimintaympäristössä. Ohjelma on osallistava, johdettu ja koordinoitu ketterä strategia, jonka avulla otetaan tarvittavat muutosaskeleet nyt ja seuraavien vuosien aikana.