3D -tulostamista ja tuote-esittelyä

Näyttääpä oppiminen olleen kohdallani pienimuotoista tässä keväällä. Erilaisia ”slangisanoja” on tullut kyllä plakkariin työpaikoilta näyttöjä ottaessa. Rakkailla asioilla on monta nimeä. Esim. ennen olen tiennyt sanat ”hintahalsteri, ankka, jne.” nyt mukaan on tullut mm. ”jalka”. Sama koskee ”symppistä, pikkolinkkiä, pda:ta” lisänä tuli esim. ”kapula”. Oppimista siis tapahtuu, vaikka sitä ei aina huomaa. 🙂

Eräänlainen oppimisprosessi minulle itsellenkin oli 3D -tulostamisen liittäminen tuote-esittelyn kurssiin. Pienenä ideanpoikasena se jo syksyllä kummitteli päässä. Olin ajatellut, että Heinin ja Sirpan kanssa tekisimme laajan ”muotinäytöksen”, jossa yhdistyisi vaatetuspuolen, merkonomien ja datanomien osaaminen. Kaikki tuntuu jäävän nykyään kiireen, tekniikan ja yhteisenajanpuutteen jalkoihin, niin tämäkin.

Jotain sentään sain aikaan oppilaiden kanssa: Kevään viimeiseksi tuote-esittelyn projektiksemme otimme 3D -tulostamisen. Tarkoitus oli opettajan esittelyn jälkeen ottaa ryhmissä selvää tarkemmin, mitä tarkoitetaan 3D -tulostuksella. Aiheena oli mm. 3D -tulostus vaateteollisuudessa, lääketieteessä, 3D -tulostimet ja materiaalit ja niin edelleen.

Homma lähti hyvin käyntiin ja ideoita sateli. Tarkoitus oli rykäistä jokaisesta aiheesta lopuksi näyteikkuna, jossa olisi jokin 3D -tulostettu tuote sekä jollain tavalla 3D -tulostuksen esittely, lähellä esite tms. Datanomipuoli oli luvannut auttaa meitä tulostuksissa. Speksit saatiin selväksi ja aloimme odottamaan yhteistyön alkua. Tässä alla näette kuvia mm. R-korun suunnitelmista, joka ovat työstäneet LIAM13R -luokan Jeremias, Joel, Antti ja Andreas.

Speksi R -kirjaimesta

Speksi näyteikkunasta

Hommamme hieman viivästyi tuntien täyttymisen sekä Nuorissa on voimaa -tapahtuman vuoksi. Emme päässeet tapaamaan datanomeja, koska yhteistä aikaa ei löytynyt. Saimme kuitenkin speksit jätettyä ja jäimme innolla odottamaan tuotteita. Tuotteiksi varmistui ns. R -koru (kuka sen kissan hännän nostaa…) sekä mahdollisimman iso pääkallo ja apuvälineitä (käsi ja jalka). Tästä opin sen, että täytyy antaa oppilaille enemmän yhteistä aikaa, ”speksausta” ja tarkempia kirjallisia toimeksiantoja datanomeille.

Vihdoin saapui odotettu päivä. Meillä oli tuotoksina R -koru, vaikkakin yli puolet pienempänä kuin suunniteltu sekä pienen pieniä pääkalloja. Jee! Alla näkyy suunnitelmia sekä epäonnistuneet käsi ja jalka sekä kuva pääkalloista.

Käsi ja jalka

Pieni pääkalloarmeja

Jeremias sitten toteutti meille hienon näyteikkunan, jossa R -koru on esillä. Kiitos vielä isosti Jeremiakselle tästä panostuksesta! Hienoa jälkeä tuli. Alla kuvat ikkunasta. Kirjain olisi kyllä voinut olla isompi ja valkoinen, mutta ihan hyvä näinkin. Pääkalloista emme tehneet ikkunaa niiden pienen koon ja pienen määrän vuoksi. Jos niistä keksisi toisella kerralla jotain kivaa. 🙂

Valmis näyteikkuna pieni

Valmis näyteikkuna kaukaa

Esite näyteikkunassa

Tällaiseen touhuiluun on hyvä lopettaa lukuvuosi. Saimme aikaan sellaista, mitä olimme kaavailleetkin vaikkakin paljon pienimuotoisemmin. Tästä on hyvä jatkaa. Ja ainakin levitämme hieman 3D -tietoutta kouluumme näyteikkunan tuotteen sekä oheisen esitteen kautta.

Kuten alussa totesin – oppimista tapahtuu, vaikka sitä ei aina huomaa. Toivon, että jokainen oppisi joka päivä jotain uutta – edes pienesti. Oppiminen vie maailmaa eteenpäin positiivisempaan suuntaan. Valitettavasti jonkin verta taukoja tulee olemaan tässä kirjoittamisessa kesän jälkeen, kun jään vuodeksi virkavapaalle. Yritän silti päivitellä blogia silloin tällöin. 🙂

Hyvää kesää kaikille!

Rovaniemi 3D -tulostuksen näkökulmasta 11 – 12.2.2015

Pennasen Heinin kanssa päädyimme puuduttamaan pakaroitamme noin 9 tunnin verran mennen tullen junassa Rovaniemelle. Miksi? No, mitä nainen ei tekisi kenkien tähden… Kannattaa lukea loppuun, niin näkee sen kengänkin.


Tiistai 11.2.2015

Osallistuimme siis edu3D.fi -hankkeen tiimoilta ”Räätälöityjä tuotteita 3d mallinnuksella ja tulostuksella” -koulutuksen lähipäiviin 11. ja 11.2.2015 Rovaniemellä. Ensimmäinen päivä keskiviikko 11.2 sisälsi hanketoimijoiden kuulumisia ja 3D -tulostuksen ABC:n aloittamista. Ja ope oppi taas muilta ihan mahdottomasti. Kokkolalaiset olivat antaneet vaatetusalan opiskelijoille vapaata liekaa ja tuloksena oli tulostettuja nappeja ja piparkakkumuotteja:

Muissakin oppilaitoksissa oli uusia tuulia havaitttavissa. Erään oppilaitoksen oppilas haluaa tulostaa puhallinsoittimen, toisessa auto-alalle on hankittu oma tulostin autonosien tulostukseen, Omniassa tulostimia on tarkoitus saada opiskelijakirjastoihin ja Lapin ammattiopistosssa missä vierailimme on jo jos jonkilaista kokeiltu ja tehty sekä yritysyhteistyökuviot kohdillaan. Hienoja juttuja, totta tosiaan! Sain myös vinkin siitä, että jo peruskoulussa ollaan Oulussa otettu 3D -tulostaminen teemaksi teknologiakerhoihin. Tällaista myös Jyväskylään, kiitos:

https://rajakylatekno.wordpress.com

3D -tulostamisen ABC:tä saimme myös hienosti työstettyä alkuun työpajojen avulla. Itse kirjoitin aika laajat muistiinpanot asioista, joten pohja taitanee olla itsellä aika hyvin jo hanskassa tämän lisäyksen jälkeen. Tätä kannattaa etsiä sitten edu3D.fi -sivuilta jonkin ajan päästä. ABC:n kaavailtuja aiheita ovat ainakin seuraavat:

1. Skannaus (kohteena ihminen, kappale ja ympäristö sekä skannaustavat)
2. Mallintaminen (maksulliset ja ilmaiset ohjelmistot joista lista löytyy edu3d.fi -sivuilta, prosessit, tietokoneiden vaatimukset
3. Tulostaminen (käyttötarkoitus edellä)
4. Jälkikäsittely ja sen tuoma lisäarvo (hiominen ja maalaus, XTC3D, asetoni, Milliput, Hydrotipping, metallointi, hiilikuitu jne)

Keskiviikko 12.2.2015

Heti aamusta päädyimme Lapin ammattiopistoon näkemään ja kuulemaan kaikkea jännittävään. Aloitimme itse asiassa kylläkin ammattikorkeakoulun puolelta, jossa pääsimme insinööriopiskelijoiden sekä sote -puolen opiskelijoita koskevaan yhteisprojektiin. Ensi näimme, miten maisemia tehty virtuaaliseen muotoon eri projekteissa. Jos katsot linkin videota tarkaan, saatat nähdä puolukat ja hillatkin. Tässä esimerkki:

https://m.youtube.com/watch?v=KO76bvcn0UM

Seuraavaksi pääsimme tutustumaan uusiin tapoihin oppia soten puolella. Oppilaille voidaan esimerkiksi antaa pelialustalle tehty harjoite, jonka voi tehdä 2 – 30 hengen kanssa joko koululta tai omalta koneelta käsin. Harjoitella voi esimerkiksi tulipalotapauksessa toimimista tai autokolarissa toimimista. Ensin testataan, miten virtuaalisesti toimitaan kun ensiapuryhmä saapuu ambulanssilla paikalle. Tämän jälkeen oppilaat voivat mennä konkreettisesti toiseen tilaan, jossa heidän käytössä on ambulanssi. Ambulanssi heiluu ja muutoinkin käyttäytyy kuin oikea auto töyssyissä ja mutkissa. Tämän jälkeen voidaan ”nukkepotilas” siirtää vaikka leikkaussaliin. Nämä Rovaniemen nukkepotilaat sitten myös puhuvat, ja niissä kiertää oikea veri. Opettaja saaa laitettua vaikkapa ”akuuttimoodin” päälle, jolloin testataan oppilaan toimia kriisitilanteessa. Ja kaikki tietenkin käydään palautteen kanssa lopssa läpi. Aivan uskomatonta! Tällaista joka alalle, kiitos.

(null)

Välillä kävimme tietysti lounaalla, pitäähän opettajienkin syödä. Jälkiruoaksi meille tarjottiin sukalaata kahvin kera. Eikä mitä tahansa suklaata… Tämä sulklaa oli ensin mallinnettu, sitten siitä tehty muotti ja muottiin tehty suklaakonvehti sulatetusta suklaasta. Nam ja vau, sanon minä:

(null)

Iltapäivällä meidät jaettiin työpahjoihin. Yhdessä kävimme tutustumassa datanomien mallintamiseen, toisessa 3D -tulostukseen jossa näimme tuttuja esimerkkejä. Viimeinen työpaja oli 3D -skannaukseen liittyvä. Täällä näimme ja saimme kokeilla torson 3D -skannausta. Torso oli itse asiassa jo skannattu vaatetusalan opiskelijasta itsestään, josta oli sitten tehty 3D tuloste. Taisivat datanomipojat olla innoissaan vaatetuspuolen tyyttöjä skannatessaan… 🙂 Alla näkyy kohteena oleva torso sekä skannauksesta muodoostunut kuva torsosta jälkikäsittelyä ennen:

(null)

Koska Rovaniemellä oltiin, pitää tietysti Joulupukille aina lähettää toive. Tällä kertaa se oli ehkä vähän hinnakkaampi. Rakas Joulupukki, saisinko, oi saisinko oman hienon 3D -tulostimen jolla saisin näin hienoja kenkiä omaan isoon kanottijalkaani päiviäni sulostuttamaan:

(null)

3D Lunta

Onko tämä lunta? Se selviää artikkelin lopussa…

3D lunta

Edu3D.fi -koulutukseen liittyvä päivä ”Räätälöityjä tuotteita 3D-mallinnuksella ja tulostuksella” -päivä oli tämän viikon keskiviikkona. Aloitimme Viitaniemen 1B:n Saunaneuvoksessa vaihtamalla kuulumisia EuroMold -messuista, kuuntelemalla ProSolve Oyn Eetu Sinkkosen demoa skannauksesta sekä tutustumalla 3D Formtechin Toni Järvitalon alustusta yrityksestään. Tämän jälkeen pyörähdimme yritysvierailuilla Formtechissä sekä Protopaja Kalliokoskella.

Formtechillä pääsimme näkemään vähän isomman luokan tulostinta. Itsekutsumani ”muovinauhatulostin” on tullut tutuksi jo eri tavoin, mutta ”jauhetulostimet” ovat jääneet vain videoissa nähtäväkseni. Kutsun näitä nyt näin kansankielellä selvyyden vuoksi. Näimme jauhetulostimen työssään ja tutustuimme lisää yritykseen. Yksi tuote olikin jo valmiina. Eli kun tuote oli valmis, eli ”pölyn päälle sulatettu”, se ongitaan sangosta. Ulkona oli aika pimeää ja vasta eilen satoi lunta, joten tämä sai haaveilemaan valkoisesta peitosta ulkonakin. Tosin koostumus oli aikalailla erilaista…

Frilanderin Hanna ja Iltolan Vesa-Antti tässä poseeraavat uuden ”kaverinsa” kanssa:

Hanna & Vesa

Tässä kuvassa näkyvissä on ”putsauslaite”. Eli kun tuote on valmis, es todellakin ongitaan ”sangosta” eli tulostuastiasta pois. Olen jo oppinut, että osa muovinauhasta on biohajoavaa ja tässäkin on näkyvissä kierrätysajattelu. Nimittäin ylijäänyt jauhe käytetään uudestaan. Seuraavissa kuvissa siis pienirakeista muovijauhetta, eli tulostusmateriaalia.

3D laitteita<

3D lunta

Voi sanoa, että vaikka syksyn mittaan olen perehtynyt 3D tulostukseen niin youtuben, artikkelien, koulutusten kuin muidenkin materiaalin avulla, niin taas tuli paljon uutta oppia. Tämä asia vaan jatkaa hämästyttämistä. Uusi ”teollinen vallankumous” olisi niin kuin tuloillaan. Tänään juttelin asiasta myös oppilaiden kanssa ja he olivat kyllä sekä innoissaan että hämillään. Yksi tokaisi, että tämäpä taitaa olla samanlainen asia kuin Internet. 30v sitten meillä sitä ei vielä ollut. Nyt internet on arkipäivää, lähes jokaisen saatavilla ja ihmettelemme, miten ennen tulimme ilman sitä edes toimeen. Kuinka naulan kantaan, sanoisin.

Kovin tekniseksi ihmiseksi en itsenäni kutsuisi, mutta tässä oppii yhtä sun toista tekniikasta. En tosin vielä ole sillä asteella, että pääsisin viljelemään teknisiä sanoja. Kollega Datanomipuolelta vinkkasi, että ensi viikolla pääsisin testaamaan tulostusta itse ja perehtymään litografian saloihin. Saas nähdä miten mamman käy… 🙂

Oppimassa 3D -tulostusta

Jaha, sitä sitten hypättiin taas uuteen projektiin: edu3d.fi. Oppimista tiedossa! Nyt on kyseessä 3D – tulostus ja miten sitä voi hyödyntää oppilaitoksissa eri aloja yhdistellen. Jännittäviä hetkiä luvassa…

Yksi jäskättänyt asia oli tuollaisen tulostimen näkeminen työn touhussa. Kamera oli täynnä, joten kuvaa siitä itselläni ei ole. Ensi kerralla… (Jos en kollegoilta saa). Jo aikaisemmin Iltolan Vesa ja Paanasen Henry olivat esitelleet meille (Heini Pennanen, Sirpa Vauhkaöa, Jussi Torppa) muutamia jo koululla tulostettuja tuotteita: mm. muovista jakoavainta, oven salpaajaa, ankkaa sekä muualla tulostettua ihmisfiguuria joka oli skannattu opetusneuvoksesta itsestään. 🙂 Tästä alkaa kehittely…

Kuten projektin alussa (ja vähän sitä ennen) kuuluukin, aloin tehdä taustatyötä. Tässä muillekin muutamia mielenkiintoisia linkkejä asiasta. Perästä kuuluu sitten lisää…

Show Lontoossa jo vuonna 2012…

http://m.youtube.com/watch?v=5SWw_qM6_8I

http://m.youtube.com/watch?v=i6Px6RSL9Ac

Rallit Harjulla

Ajattelin ensin, että eipäs kesällä tullut opittua mitään mutta kissanviikset. Plakkarissa on paljon uutta kulttuuritietoa, remppataitoja ja ehkä muuta ei-niin-työhönliittyvää. Tärkein oppimani asia on kuitenkin kesälomalle irtoittautuminen. Ja vielä se jatkuu. 😉

Tänään tuli käytyä ralleissa myös Harjulla. Joku voisi vaikkapa opetella säännökset siitä, voisiko ko. tapahtumassa tai ainakin omalla seinällä mainostaa vaikka AO:n autopuolta ja Sepän yrityspajaa. Jäisi kyllä mieleen kun kaikki autot ajavat punaisen ”laitoksemme” ohi…

20140731-234455.jpg

Oppia opelta oppilaalle ja oppilailta opelle

Tänään oli sitten jälleen sellainen ”oppilailta oppii” -päivä. Sinänsä ei mitään erityistä oppimista mutta jollain tapaa itseäni herättäviä kylläkin.

Tänään olen käynyt läpi topmerkonomien blogeja (http://blogit.jao.fi/visu ja http://blogit.jao.fi/topmerkonomi). Ihan ensiksi muistutin itsenäni huomaamaan, että kannattaa kirjautua sisään gmailiin tms. niin kommentointi onnistuu edellisiä kertoja helpommin. Miten sitä aivot välillä jumittavatkin… Oli ilo jälleen lukea oppilaiden kommentteja Heinin ja minun toppitehtäviin sekä ihan niitä vapaamuotoisia postauksiakin. Niistä pystyi ammentamaan uutta asiaa itsellekin. Osa oppilaista todellakin perehtyy asioihin niin kuin pitää (ja enemmänkin) ja blogeissa näkyy oppiminen. Monellla tapaa: töiden suhteen, koulussa tapahtunut, vähän elämässäkin tapahtunutta ja myös se blogin käyttäminen. Tikkatauluun on napsahtamassa se napakymppi tai ainakin punaisella alueella liikutaan tässä kohdassa tavoitteidemme saavuttamisessa.

Huomasin jälleen tänään tai itseasiassa eilen illalla jotain itsestäni ja siitä ainaisesta kommunikoinnista. Tai niistä tehtävänannoistani. Se on jännä juttu, että ajattelee muiden ymmärtävän omat ”selkeät” tehtävänannot, vaikka niin ei todellakaan ole. Varsinkin kun vastassa on porukka joka ei liikoja kysele tai kommentoi. Tai kommentoi että joo, ymmärrettiin. Vaikka ymmärrys ei ole yhteistä. Pitäisi varmaan käyttää Kotamäen Maijan opissa hoksattuja asioita. Se imurihan ei ole kaikille samannäköinen kun sen piirtää vaikka oltaisiin samasta asiasta puhuttukin. Ja ehkä kiireen keskellä pitäisi enemmän pysähtyä miettimään, mitä oikeastaan tarkoittaa. Ei sitä näköjään reilun seitsemän vuoden opettajuudenkaan jälkeen vielä kaikkea huomaa. Vaikka yrittää ottaa erilaiset oppilaat huomioon. Milloihan sitä oikein osaa oikeasti oikein kunnolla?

Jotain tuli myös muistettua QR -koodien tulostamisesta. Kun tulostat niitä nipun pdf -versioina on aika vaikeaa erottaa skannaamatta niitä appsilla että mistä olikaan kyse. Parempi tapa on se, että koodin tekee svg:nä tai png:nä ja sen jälkeen koodi kopioidaan wordiin, johon kirjoitetaan asia tai aihealue… Teimme tänään entiseen opon tilaan ”Tulevaisuuden kaupan”. Päällystimme sitä mustalla ja kuorrutimme QR -koodeilla. Koodien takaa paljastuu oppilaiden käsityksiä tulevaisuuden kaupoista videoina. Ja yksi pienoismallikin löytyy. Teimme toki E-markettiin myös muutaman ”päivityksen”, eli esim. QR -koodin taakse tietoa ikärajapassista, omavalvonnasta, kanta-asiakkuudesta ja sen sallaisesta. Kurssina kaupan työt ja toiminta.

Tämä oli nyt vähän tällaista turinaa, mutta välillä sitäkin. Arjessa turinoita ja höpötyksiäkin tarvitaan, jotta jaksaa sen asian ja sen arjen. 🙂

Visuaalisia työkaluja opetuksen perillemenoon

Missä tuli oltua?

Aikaahan tähän aikaan vuodesta ei todellakaan ole mihinkään ylimääräiseen… Mutta jos kokee asian tärkeäksi ja hyödylliseksi niin jostain sen ajan vain löytää. Osallistuin tänään Maija Kotamäen Visuaalisen ajattelun valmennukseen, jonkä järjesti hänen ja Tiina Hoskarin yritys Kuvitellen (www.kuvitellen.fi). Suosittelen tätä henkeen ja vereen kaikille – kuten tekstistä tulet huomaan niin myös niille, jotka eivät mielesään osaa piirtää. Kipinä tähän lähti siitä, kun luin artikkelin yrityksestä ja sen jälkeen Maija kävi meillä ”vierailulla”. Jos joku voi innostua asiasta, niin minä tästä! Ja huom! tämä ei ole mitään ”pelkkää raapustelua”, huomaat kyllä sen itse, kun perehdyt asiaan jos sitä mieltä olet.

 

kollaasi kuvista

 

Mitä hyötyä siitä oli?

Voin sanoa, että tämä kurssi todellakin auttaa minua työssäni. Tätä olen myös kaivannut. Asiat kun voi kiteyttää monella eri tavoin. Kaikki olemme kuitenkin jollain tavalla visuaalisia ja koemme asiat visuaalisesti niin miksemme käyttäisi sitä enemmän opetuksessa ja muuallakin elämässä.  Monesti olen ollut turhautunut, kun tekisi mieli piirtää taululle asioita mutta ei vain saa jutun juuresta kiinni. Tai esitettyä tarpeeksi yksinkertaisesti. Puhumme vaikkapa imurista, mutta meillä on kaikilla mielessämme erilainen kuva imurista. Tai puhelimesta. Eteen on tullut myös tilanteita, joissa ei haluaisi käyttää power pointtia, preziä tai muita keinoja asian esittämiseen, mutta muutakaan ei keksi. Lisäksi ohjeita oppilailla haluaisi antaa myös muutenkin kuin kirjallisesti – ja erityisesti niin, että se jää mieleen. Nyt sain kaiken sen, mitä näitä varten tarvitsen: kiteyttämistä, ajattelun ohjaamista, malleja, työkaluja, rentoutumista, apua oppilaalle joka ei pysty keskittymään, parempia ohjeita ja vaikka mitä.

 

Kuvitukset käyntiin!

Aloitimme päivän jutustelemalla ja piirtämällä ketä olemme ja mikä on fiilis. Jo pieni porukkamme koostui todella hyvistä tyypeistä, joten fiilis oli senkin vuoksi hyvä. Alla olevasta ensimmäisestä kuvasta näet tai ehkä pystyt tulkitsemaan oman tarinani. Aurinko kuvastaa hyvää fiilistä ja asennetta koulutukseen. Pöllö on opettajan symboli ja vielä kun facebookissa näkemäni kuvasarja opettaja -pöllöstä vuoden alussa ja lopussa innoitti, niin tähän päädyin. Kaikkea en selitä, saat tulkita kuvaa itsekin tai tule kysymään. Tästä kuitenkin on näkyvissä myös alku päivän kehityskaareeni.

image

 

Entä, jos ei osaa piirtää?

Kollegalla oli päässäään ajatus, ettei hän osaa piirtää – ja kattia kanssa. Monet ajattelevat, että eivät osaa piirtää. Jokaisella on oma tyyli, kun harjoittelee, oppii muutamat niksit ja keskittyy niin voi saavutttaa vaikka mitä. Kollega-ankanpoikasesta kuoriutui joutsen, jonka uskon jatkavan ”riipustelua” kanssani.

 

Seuraavat sutut
Seuraavaksi kävimme läpi visuaalista fasilitointia ja teoriapohjaa tämän kaiken takana. Maija osasi jaksottaa tiedon ja piirtämisen niin, että se rytmitti mukavasti päivää. Harjoittelimme seuraavaksi perusmuotoja: suttasimme paperille ympyröitä, neliöitä, suttua, nuolia. Harjoittelimme symboleita, ukkeleita ja naamoja. Ja vaikka mitä. Alla esimerkki tästä.

nuolet

 

 

Haastavammat hommat

Lounaan jälkeen siirryimme astetta haastavampiin hommiin. Saimme tehtäväksi kuvat prosessina, miten keittää hyvää kahvia. Kuvat olivat kaikki erilaisia, ja lopputuloksena kaikissa oli mitä erilaisempaa hyvää kahvia mitä erilaisimmin tavoin. Alla omani. Mielestäni tästä jo alkaa näkyä se, että aloin jo yksinkertaistamaan asioita.

 

Kahvinkeitto

 

Lopetus – vai uuden alku?

Lopuksi teimme myös vapaamuotoisesta aiheesta työn. Itse tein sen yrittäjyyteen liittyen, koska mielestäni siihen tarvin/mme lisää ”ohjeita” ja selkeyttä. Näitä on tulossa varmaan vastaavia lisää, joka kurssille…  Ajattelin näet alkaa piirtää lasten kanssa – äiti voi tehdä töitä vähän eri tavalla välillä. Etsin ehkä käsiini kirjan: miten piirtää 20 erilaista kissaa eri tavoin, tai sitten vain toteutan sitä. Mikset sinäkin ottaisi tavoitteeksi piirtää viikossa 20 erilaista kissaa / kilpikonnaa / kalaa / kirahvia? Jos et opppimisen ja visuaalisen ajattelun tiimoilta niin ainakin sitten siksi, että saat ajatukset muualle ja rentoudut?

 

Maijan mallinnuksia

Laitan tähän lopuksi (kun saan) Maijalta tulevan kokonaisnäkemyksen visuaalisesta ajattelusta ja visuaalisesta fasilitoinnista. Se mielestäni kertoo kaiken tarvittavan taustan.

 

Työpaikkaohjaaja open opettajana

Kuten monet muutkin opettajat, että toppikäynneiltä kerääntyy takkiin paljon tietoa. Osa siitä on oman ammattitaidon päivittämiseen liittyvää, osa esim. tiettyjen  ketjujen toimintatapoihin kohdistuvaa ja osa on jotain aivan uutta.

Itselläni on tällä hetkellä menossa Kaupan työt ja toiminta -kurssi. Siinä käydään läpi otsikonkin mukaan kaupan töitä ja toimintoja, mutta myös tulevaisuuden työtapoja, yhteiskuntavastuuta, työpaikan pelisääntöjä ja  vaikka mitä. Onki hyvä, että toppikäynnit sattuvat samalle jaksolle, sillä kun asiat pyörivät päässä tuntien suunnittelemisen puitteissa asiaa auttaa se, että käy työpaikoillakin vähän kurkkailemassa mitä siellä tapahtuu.

Yksi noheva työpaikkaohjaaja opetti opelle paikallisessa Siwassa muutamia pieniä asioita, jotka hyödyttävät sekä käytännössä että opettaessa. Ensimmäinen oli etälukulaitteen käyttö. Jotenkin tuo oli mennyt itseltäni ohi, mutta tulipahan nyt päivitettyä tiedot siitäkin. Eipä tarvi enää naputella PIN -koodeja kännykällä kun kyseessä on alle 25e ostos. Tosin keskustellessani tästä oppilaiden kanssa, joku tiesi että silti pistokokeen tavoin tuota joskus kysytään. Ajan tasalla olevia oppilaita siis.

Toinen asia oli appis, jonka voit ladata puhelimen: Cardu Olen kauan jo ihmetellyt että onko pakko kantaa kaikkia kolmeakymmentä plus kanta-asiakaskorttia mukana kun seikkailee kaupungilla. Ei enää. Vältttämättä. Cardun avulla voi puhelimeen ladata tiettyjä kanta-asiakaskortteja. Joihinkin se lataa viivakoodin, jota ei muuta kuin tarvitse vilauttaa kassalla. Joistakin näkyy vain numerokoodi, joka pitää ensi itse syöttää appikseen ja kasssaneitosen sitten myöhemmin. Ehkä vähän hankalaa siis kuitenkin, mutta varmaan kehittyy ”vanhetessaan”.

Itse olen pari kertaa tuota appista nyt testaillut. Helpottavaa toisaalta, mutta toisaalta en ole kehdannut sitä käyttää jos takana on ollut jono. Tai kassaneito ollut kärttyisä. Menee meinaan jokin verran aikaa, kun ensin kaivaa puhelimen esiin ja sitten jos vielä numero pitää syöttää. Toisaalta, kestää se kukkarosta oikean kortinkin etsiminen…

Näin sitä tuli taas päivitettyä tietämystään. Vähän täytyy tutkailla näitä asioita vielä lisää.

Tabetti työvälineenä toppipaikoilla

Kirjoittelen tännekin lyhyen kommentin kun uutta tuli kokeiltua ja vähän opittuakin asioita. Pidempi versio löytyy blogista: http://blogit.jao.fi/mobiilit ohjaajat.

Mobiliit -ohjaajat hankkeen puitteissa olen saanut testattavakseeni Windows -tabletin. Jo se on tuonut paljon uutta oppia, mutta myös pientä vastarintaa. Pidän yhä parempana laitteena iPädiä sen paremman toimivuuden vuoksi. Päätin kuitenkin antaa jälleen mahdollisuuden Windowsille ja ulkoiluttaa sitä vähän toppipaikoilla.

Pennasen Heinin kanssa meillä on TOP -luokillamme käytössä ohjausblogi, josta löytyy tietoa mm. luokan opetuksesta, projekteistamme sekä erityisesti toppitehtävistä. Oppilailla on vastaavasti oma bloginsa, mihin he kirjoittavat vastauksensa toppitehtäviinsä eli sen, mitä ovat oppineet asiasta ja miten syventäneet oppimistaan. Oppilaiden blogeissa on tietysti myös heidän omia kokemuksiaan projekteista, kuvia vaikkapa tekemistään esillepanoista ja sen sellaista. Oppilaiden blogi toimii näin siis heidän osaamisCV:nään, jota voi näyttää työpaikkaa hakiessaan. He koostavat samalla kolmen vuoden aikana myös opinnäytetyötään.

Päätin ottaa tablettin toppipaikoille mukaan koulutussopimuksien tekotilaisuuksiin. Koulutussopimuksissa on Heinnin ja minun työstämäni teksti, jossa kerromme asiasta ja mainitsemme mm. kuvausluvista. Kerroin ensin nämä asiat läpi ja sen jälkeen otin tabletin esille. Esittelin siis blogimme ihan käytännössä näyttäen toppitehtävät ja muut – silloin kuin tabletin SIM -kortti suostui muodostamaan verkkoyhteyden. Tosin tähänkin keksin ratkaisun parin harmillisen kerran jälkeen: tabletin kieltäytyessä yhteistyöstä näytin asiat omasta iPhonestani. Se kun toimii varmasti, vaikka ruutu pieni onkin.

Oli jännä huomata, miten erilaisia suhtautumistapoja ohjaajilla oli. Osa oli aidon kiinnostuneita asiasta, keksivät mistä oppilaat voisivat blogeihinsa kirjoitella ja muutoinkin kiinnostus paistoi silmistä. Osa ohjaajista oli taas aika kylmäkiskoisia asian suhteen. Pientä muutosvastarintaa ehkä…? Omat haasteensa tietysti aiheuttaa se, että kaikilla työpaikoilla ei ole nettiä käytössä, joten innokkaimmat ohjaajat sitten käyttävät omaa aikaansa oppilaan blogin seuraamiseen jos niin haluavat.

Visuaalisena ihmisenä haluan itse nähdä kaiken kuvina ja ”oikeasti” miltä ne näyttävät. En tiedä kaikkien toppiohjaajien visuaalisuudesta, mutta tämä tuntui olevan hyvä keino saada asia konkreettisemmaksi. Ehkäpä asian näyttämällä se ennakkoluuloisuus blogeja kohtaan pieneni?

 

 

 

Kukkoilua yrittäjyyden oppien lomassa

Kävipä niin, että päätin jatkaa kehittymistäni yrittäjyyden opettajana osallistumalla Valmenna yrittäjyys -koulutukseen tämän kevään ajan. tämän 5 opintopisteen koulutuksen ensimmäisellä kerralla oppimiseni taisi kyllä vähän haksahtaa raiteiltaan…

Itse koulutus oli jälleen milenkiintoinen – teoriaa ja tekemistä oli jälleen yhdistelty loistavalla tavalla sekä oppia jäi itsellekin paljon taskuun. Kokeilimme esimerkiksi ihan oikeasti, miltä maailma näyttää eriväristen silmälasien läpi. Tämän jälkeen mietimme muun muassa sitä, että yrittäjyydessä täytyy joko itse katsoa tekemisiään eriväristen lasien läpi eri rooleissa tai löytää itseään täydentävä kumppani(t) tai verkosto. omaa verkostoamme alammekin pohtia ja täydentää kehittämistehtävämme saralla. Tästä harjoituksesta innostuimme kollegani Heinin kanssa niin, että kokeilemme sitä heti käytännössä vähän muokaten asiaa.

 

Vaikka paljon jäi oppia ja ideoita yrittäjyyden saralta mieleen, ehkä yllättävin oppi tuli esiin lounasta nauttiessa. Eräs kollega oli koulutuksen aikana kertonut perustaneensa kanatarhan viime kesänä. Lounasta nauttiessani taisin vahingossa oppia kanatarhauksen perusteet ja saimme jopa idean uudesta kanayrityksestä. Kanat ovat ensinnäkin viisaampia kuin koirat. Kollega Eija onkin kanoilleen jo opettanut muutamia temppuja. Ideaa kehittelime niin, että kolmas kollega ostaisi tulevaisuudessa Eijalta koulutetut kanat ja perustaisi kanasirkuksen. Ehkä syynä tähän hullulta kuulostavaan ideaan oli se, että koulutukseen alussa esittelimme itsemme sirkuksen valokeilassa suvussa olevien vanhojen nimien mukaan ammattina lapsuuden toiveammattimme. Lisäksi olimme testanneet ryhmässä yritysidean kehittelemistä harrastuksistamme ja intohimoistamme.

Sen lisäksi, että opin kanojen olevan älykkäitä (se siitä kanaksi haukkumisesta), opin että suurin osa syntyneistä tipuista on poikia (emme syö siis kanaa vaan kukkoa),  kanapoihin ei saisi mennä muita kuin oman perheen jäsenet pöpöjen helpon tarttumisen vuoksi sekä miten loistava voi olla hyvin toteutettu ja hyvin sekä ilman ”nokkimisjärjestystä”  toimivan jäsenpalvelu (munanetti).  Ja tässä vasta oppimisen jäävuoren huippu.

 

Kerrassaan mainio oppimispäivä niin yrittäjyyden kuin kanamaisuudenkin saralla tuli vietettyä. Kiitos kouluttajille sekä kanssakanailijoille.