Viimeistä edellisenä päivänä

Etäisesti muistui mieleen tänään omat työt, kun aamulla Timppa pyörähti työmaalla iv-puolen opiskelijoita moikkaamassa ja iltapäivällä Antti toi oman porukkansa vierailulle työmaalle. Antin poppoohan onkin tulossa tammikuussa minun kurssille. Sekä Timo että Antti kyselivät, olenko niin kuin tyystin siirtynyt rakennushommiin nyttemmin. 

Ilmeisesti kuusi viikkoa on niin pitkä aika, että siinä hämärtyy jo moni asia ajantajun lisäksi. Ehkä ei kannata siellä minun varsinaisen leipäpuun juurella nyt kenenkään kuitenkaan varsinaisesti nuoleskella, koska ei tässä mitään ole ehtinyt tipahtaa (paitsi pari kiloa painoa, mutta ei tässä nyt silti edelleenkään mikään anoreksia uhkaa ja jouluna nekin varmasti palaavat) ja tuskin tipahtaakaan. 

Toki työmaalla edelleen viihdyn ja työnteosta tykkään. Toki työ on jättänyt jälkensäkin: IPhonen sormenjälkitunnistin ei enää ihan kaikkina päivinä tunnista minun sormeani, koska sormenpäät alkavat olla sen verran parkkiintuneet. 

Puhelin ei ole ainoa, jolla tapahtuu erehdyksiä meikäläisen identiteetin suhteen. Ventovieraat luulevat automaattisesti meikäläistä kunnon duunariksi. Ihmiset ovat duunaria kohtaan selkeästi välittömämpiä kuin muuten. Tullaan juttelemaan helpommin. Taannoinkin kun olin kaupasta tulossa autolleni, rupesi taksikuski tuttavalliseksi: ”No sitä alkaa olla päivä pulkassa?” Ei muuten tule kukaan puhelemaan opettajalle noin. 

Ja kyllä tämä työ ja elämä suoraviivaistaa ihmistä. Kun ennen vitutti aamulla raaputtaa teräksiseen jäähän paukahtanutta auton tuulilasia ja homma oli semmoista onnetonta räpellystä ja selviytymistaistelua, niin jostain syystä se huomioväreihin ja saneerauslaattalaastiin pukeutunut aamuihme on runnonut ikijäät lasista ja kengittää jo menemään sata lasissa siinä vaiheessa, kun se aiempi lapamato vasta nyki roikkaa irti autosta. Enkä minä ollut mikään varsinainen lapamato ennenkään.

Vaikka tykkään raksahommista oikeasti ja olen opetellut mielelläni laatoitushommia, tiedän, etten voi tehdä töitä raksalla oikeasti. Mun homealtistuneen terveys ei sitä kestä. Tämä raksa on siisteydessään ja pölyttömyydessään häikäisevä poikkeus raksojen maailmassa. JVA on halunnut maksaa siitä, että talo rakennetaan Terve talo -periaatteiden mukaisesti ja että se täyttää P1-vaatimukset. Tällaisia rakennustyömaita pitäisi ehdottomasti olla enemmän – koska tällainen työmaa on turvallisempi ja terveellisempi työympäristö niillekin, jotka sen rakentavat. Olen iloinen, että pääsin tutustumaan käytännössä tällaiseen rakennustapaan.

Vaikea sanoa, miten tämä kaikki on muuttanut meikäläistä opettajana. 

Sen nyt ainakin tiedän, että opetushommiin palaaminen todennäköisesti tulee tuntumaan vähän samalta kuin se, kun Tähtien sodassa siirrytään jostain hypernopeudesta tavalliseen matkustusvauhtiin. 

Ymmärrän nyt, miksi työssäoppimisjaksolta yleisaineisiin tulevat ryhmät likimain kiipeilevät seinille joutuessaan yhtäkkiä teoriaopintoja tekemään ja istuskelemaan paikallaan tuntikausia. Ihan vaan se, että kävelee päivittäin n. 10 000 – 20 000 askelta, muuttaa asioita aika tavalla. Sekin tulee käveltyä työtä tehdessä ja koko ajan riittää tekemistä yllin kyllin. Aika yksinkertaisesti kuluu nopeasti. 

Yleisaineopetuksessahan se taas ei kulu tappamallakaan. En minä ihmettele yhtään, miksi lahjakkaimmat, ahkerimmat ja motivoituneimmatkin opiskelijat pitävät yleisainejaksoa todella pitkänä ja pitkäveteisenä ja huokaavat helpotuksesta, kun jakso loppuu. 

Jaksosysteemi palvelee kustannustehokkuutta, ei mitään muuta. Sen ovat todennäköisesti kehitelleet sellaiset ihmiset, jotka eivät ole yhtään samaa heimoa duunarien kanssa, sillä vaikea uskoa, että kukaan duunari kehittelisi mitään vastaavaa. Ja kuitenkin sillä systeemillä koulutetaan tätä toimeliaiden heimoa. 

Helppo ymmärtää, miksi yleisaineista harvemmin innostutaan tai niistä nähdään edes olevan suoranaista hyötyä. Se on todella sääli ja kaikessa kustannustehokkuudessaan paradoksaalisesti rahanhukkaa. Ehkä ei tarvitsisi edes tehdä niin paljon kuin sillä rahalla yritetään hätäisesti räpeltämällä tehdä. Ehkä olisi järkevämpää tehdä vähemmän ja se vähempi järkevästi ja kunnolla? 

Vaikka en mielelläni työmaalta lähdekään, palaan mielelläni omaan työhöni, yksinkertaisesti siitä syystä, että minulla on vuosittain satoja hyviä syitä, miksi rakastan työtäni – ja joka ainoalla syyllä on nimi. 

Ainoa syy siihen, miksi bloggasin tästä pestistä, ovat ne opiskelijani ja työkaverini, jotka halusivat jakaa kanssani tämän matkan. Kiitos kun olitte mukana. <3

Jouluksi blogi menee tauolle, mutta tammikuussa palaan asiaan. Tuolloin palaan ”melkein oikeisiin töihin”, jollaiseksi opettajan työtä usein kuulee luonnehdittavan. 
Ajatuksenani oli alun perinkin, että blogi saattaisi jatkaa elämäänsä työssäoppimisjakson jälkeenkin. Työmaalta tarttui mukaan sieltäkin syitä, joilla on nimi – voipa olla, että otan teidät mukaani ja kerron teille arjesta opettajana, ihan huippua kun olette halunneet lukea juttujani! 

En tiedä, haluanko siirtyä bloggaamaan Keskisuomalaisen blogiportaaliin. Käyttäjäsopimuksen ehdot ovat sellaisia, että en oikein tiedä ja toisaalta – tulee kirjoitettua niin rehellisesti, että en oikeasti välttämättä halua kirjoittaa kovin isolle lukijakunnalle. Sitten on vielä sekin, että oikeastihan minä en kauheasti tykkää bloggaamisesta. Mieluummin elän kuin bloggaan elämisestä. 

Olen hyvällä mielellä tästä keikasta, koska olen tehnyt työni reilusti enkä ole vain pällistellyt katsomassa muiden työntekoa. Olen hyvällä mielellä, koska oikeiden töiden tekijät ovat arvostaneet sitä, että joku opettajakin vaivautuu oikeisiin töihin katsomaan, mitä siellä tehdään ja tapahtuu. Meikäläisiä kuulemma valitettavan harvoin näkee työmailla. Duunarien mielipide on, että ammattikoulun opettajien täytyisi kaikkien käydä työelämäjaksoilla parin vuoden välein. Olen jokseenkin samaa mieltä. 

Huomenna on viimeinen raksapäiväni tähän tietoon. Kakku on jääkaapissa hyytymässä. Olen hyvällä mielellä, ihana päästä joululomalle. Työmaalle palaan varmaan pitkin kevättä pullalastin kanssa katsomaan, miten talo valmistuu – jos Kari päästää! 

Askelia tänään 14 222

Kilometrejä 10,05

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *