Liikunta-alan murros

Hei, nyt sportataan!

Mennessäni yliopistoon lukemaan liikuntabiologiaa vuonna 1993,  ei ollut olemassa ammattia, johon suoraan olisin koulutuksesta valmistunut. Tuohon aikaan ei juuri ketään tavista kiinnostanut liikkua niin, että tulee kunnolla hiki. Olin urheilija ja hakeuduin tavallaan suojaopiskelemaan liikuntabiologiaa Jyväskylän liikuntatieteelliseen. Tulin koulutukseen yleisessä kiintiössä muistaakseni yhdeksän muun opiskelijan kanssa. Muut liikuntabiologian koulutusohjelman linjat olivat biomekaniikka ja liikuntafysiologia, joihin otettiin molempiin viisi opiskelijaa.

Kuulin muutaman päämäärättömän opiskeluvuoden jälkeen huhun, jonka mukaan liikuntabiologian puolelle olisi tulossa valmennusopin suuntautumisvaihtoehto. Tiesin heti, että se olisi minun alani. Siis jäin odottamaan. Odotin lähes 10 vuotta kaikenlaista liikunta- ja hyvinvointiasiaa opiskellen ja lopulta valmistuin valmennus- ja testausopin maisteriksi vuonna 2008. Samana syksynä myös lopetin ensimmäisen kerran toimimiseni urheilun parissa. Opiskeluvuosinani käytin ison osan energiastani ihan rehellisesti sanottuna omaan urheilu-uraan, jossa kehittymistäni täydensivät opinnot. Opin oppimaan ja opin myös alalta kaikenlaista. Näen opintoni yhdessä urheilu- ja valmentajaurani kanssa kohtuullisen hyvänä oppikouluna työelämää varten.

Vuonna 2007-08 aloitin työni Jyväskylän koulutuskuntayhtymässä. Toimin Jämsän ammattiopistossa nuoriso- ja vapaa-aikaohjaajakoulutuksessa valmennusopin opettajana ja koko kuntayhtymässä henkilöstöliikunnan koordinaattorina ja -ohjaajana. Olin tyytyväinen ja iloinen, koska pääsin suunnilleen omaa koulutustani vastaavaan työhön. Henkilöstöliikunnan koordinaattorin ja ohjaajan tehtävän koin samankaltaiseksi kuin urheilussa päävalmentajan tehtävän. Tosin huippu-urheilussa tulospaineet nousevat ajoittain melko koviksi. Valmennusopin opettaminen nuoriso- ja vapaa-aikaohjaajaopiskelijoille taas opetti minulle sen, miten olennaista on osata kääntää korkealta ja kovaa menevä teoriatieto maanläheiseksi ja auttaa oppilasta tai valmennettavaa oivaltamaan asia oman arjen ja käytännön tasolla. Näen, että olennaisen yksinkertaistaminen on minun tärkeimpiä tehtäviäni liikunta-alan asiantuntijana. Olen aina pitänyt työstäni liikunnan parissa.

Liikunta on ollut minulle luonnollinen osa elämää – paitsi silloin, kun lopetin urheilu-urani. Tuolloin etsin parin vuoden ajan syytä lähteä liikkumaan. Ymmärsin, että olin liikkunut aina tavoitellen jotain ja nyt ei ollut mitään ulkoista mitä tavoitella. Vähitellen löysin kokeilemalla liikuntamuodot, joista todella nautin. Ne eivät olleet samoja kuin urheilu-urallani, mutta ne toivat minulle hyvän olon ja palauttivat ja yhä palauttavat työkuormituksesta parhaiten. Aerobisen luonnossa tapahtuvan liikunnan ja napakan kuntosalitreenin kautta puran parhaiten stressiä ja saan rentoutta mieleeni. Elämä ei kuitenkaan mene aina niin kuin ajattelisi olevan hyväksi vaan laiskuus tai uupumus vie voiton. On aika vaikeata hyväksyä itseltä tapaa tai kierrettä jäädä työpäivän jälkeen makaamaan sohvalle ”hirveän väsyneenä”, syömään mitä satttuu ja näppäilemään kännykkää television katselun lomassa. Palkinnoksi siitä yöllä pyörin ja aamulla haukottelen. Mitä pidemmäksi tämä liikkumattomuuden putki pääsee lipsahtamaan, sen hankalammalta liikkeelle lähteminen jollakin kierolla tavalla tuntuu. Jossain vaiheessa, lukuisten periksi antamisten jälkeen, tulee onneksi se pakottava viimeinen hetki, jolloin tempaisen väkisin lenkkivaatteet päälle. Yhden simppelin, kaikella tavalla vältellyn, tahmean liikuntakerran jälkeen olo tuntuu taas hyvältä ja uudelle lenkille on helpompi lähteä!

Olen seuraillut sivusta ihmisten liikuntakäyttäytymistä muutaman vuosikymmenen ajan. 80-90 -luvuilla urheilijat urheilivat, mutta aika harvat kuntoilivat monipuolisesti. 2010-luvulla on alettu ymmärtää liikunnan mahdollisuudet. Trendi on toisaalta vähän ökykin. Nyt liikutaan niin maanperusteellisen kovaa. Suoritetaan liikuntaa, jopa suoritetaan joogaa. Meno on joillain kuin huippu-urheilijalla juuri ennen ylikuormituksen tuomaa vammaa. Jos keho ja mieli halajaa kuormitusta ja kestää suuren intensiteetin työrasituksen päälle, niin kehitys on taattu. 17 minuutin tehokas hiit -treeni voi olla hyväksi. Joskus mietin silti, että häviääkö meiltä ihmisiltä oma tatsi siihen, mikä on itselle sopivaa ja mukavaa liikuntaa minäkin päivänä. Häviääkö yhteys itseen. Terveysliikuntasuositukset (UKK-instituutti) määrittävät optimiliikunnan monipuoliseksi, ja se on hyvä asia. Mielestäni ihmisen tulee liikkua lähes päivittäin, mutta se ei ole mahdollista, jos jokaisella liikuntakerralla pyritään äärirajoille tai pakotetaan itsemme johonkin, koska se on pakko tehdä. Ymmärrys kuntoilun ja hyvinvoinnin perus lainalaisuuksista antaa väljyyttä vaihtoehtojen muodossa ja samalla mahdollistaa kunnon kehittymisen ilman uupumista ja vammoja.

Liikunta-ala on yksi kasvualoista vaikkakin liikevaihto yrityksillä on kohtuullisen pientä. Nykyään on jos jonkinmoista yrittäjää ja koulutusta. On sykemittaria, askelmittaria, fitnesiä, nettivalmentajaa jne. Valtiokin on kantanut kortensa kekoon varsinkin lasten ja nuorten liikunnan lisäämiseksi. Mielestäni hype on hyväksi. On ihan sama mikä on se, mikä saa liikkeelle. Muutama vuosi sitten 90% suomalaisista liikkui vähemmän tai liian yksipuolisesti kuin hyvän terveyden kannalta on välttämätöntä. Tämä tieto ei kuitenkaan auta rapakunnossa rypevää yksilöä, koska liikkeelle lähtö tapahtuu sisäisen motivaation kautta. Kannattaa miettiä sitä, haluaako voida paremmin, haluaako olla paremmassa kunnossa, haluaako liikkua oman terveyden kannalta riittävästi, haluaako haastaa itsensä. Jos haluaa, niin silloin kannattaa selvittää paljonko ja mitä tarvittava liikuntamäärä on ja millaisia liikuntalajeja olisi mielekkäintä lähteä tuomaan omaan arkeen, sekä mikä saa uskaltamaan ja tsemppaamaan liikkeelle ensimmäiset 2 kuukautta. Alkuvaiheessa useus on tärkeämpää kuin kesto. Hyvä nyrkkisääntö on treenata treeni niin, että jää energiaa ja poltetta seuraavaa kertaa varten. Kokeilujen ja opettelun kautta alkaa pikku hiljaa hahmottua oma kokonaisuus. Muutaman kuukauden jälkeen liikunnasta tulee kehoon hyvänlainen tottumus, tapa. Kunnon kohottaminen on äärimmäisen helppoa ja hienoa. Tapoja liikkua on rajattomasti.

Liikunta on hyvin simppeli homma ja siitä tulee hyvä olo. Tietoa hyvästä liikuntakokonaisuudesta ja apua liikuntakäyttäytymisen muutoksessa saat esimerkiksi minulta. Olen siis aloittanut kuntayhtymässä henkilöstön kuntovalmentajan työn 3.8.2015. Jyväskylän koulutuskuntayhtymä on edelläkävijä mahdollistaessaan tämän palvelun työntekijöilleen. Henkilöstöliikunnan sivut löytyvät intran pikalinkeistä. Sivuilta löytyy liikunta-asiaa ja henkilöstölle tarjotut liikuntapalvelut, joita kehitetään ja jalostetaan jatkuvasti toiveiden ja tarpeiden mukaan. Mukavaa syksyä!

 

Katja Saari

Henkilöstön kuntovalmentaja

katja.saari@jao.fi

 

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *