Miten jaksaa?


Ajatuksia hyvinvoinnista

Hyvinvointi on monisäikeinen termi. Sitä käytetään paljon poliittisessa keskustelussa hyvinkin painavana sanana. Hyvinvointiyhteiskunta tarkoitti kai alkujaan suomalaisessa yhteiskunnassa käytännössä BKT:n nousua, joka sodan jälkeen oli varma tekijä hyvinvoinnin lisääjänä. Näihin päiviin saakka on hyväksytty tuo hyvinvointitermin merkitys melko kiistatta.

Itse liikunta- ja hyvinvointialan ihmisenä olen varsin huvittunut. Mietin monesti, että miten hyvinvointi terminä voidaan julkisessa keskustelussa liittää rahaan. Hyvinvointi koostuu monista asioista, joista raha ja taloudellinen tilanne on yksi, mutta monesti termiä tutkimuksissa kuitenkin liitetään asioihin, kuten onnellisuus, optimismi, tarpeiden tyydyttäminen, elintavat jne.

Urheiluvalmennuksesta saatetaan ulkopäin ajatella niin, että siellä raadetaan väkisin otsa hiessä. Todellisuus on nähdäkseni enemmänkin niin, että tavallisessa työelämässä tehdään useimmin näin. Hyvässä urheiluvalmennuksessa hyvinvointi ja palautuminen ovat tärkeitä asioita, edellytys harjoittelulla. Tavoite on kehitys ja maksimoida suorituskykyisyys – ei väkisin kuormittaminen. Urheilija voi raataa vaikka kuinka paljon, harjoitella ja harjoitella, mutta ellei hän palaudu harjoittelusta ja elämä suju muutenkin, ei tule tuloksia vaan tulee loukkaantumisia. Urheilussa työväline, jolla tulos tehdään, on oma keho ja mieli, ja tuloksia ei voi mitenkään saavuttaa väkisin suuria määriä puskemalla. Työelämässä ehkä salaa vieläkin luullaan, että näin voi tehdä. Mielestäni se on harhaluulo. Paras tulos tulee työssäkin nähdäkseni silloin, kun ihminen palautuu ja voi hyvin, jolloin myös työn imu on usein vahvimmillaan.

Kontrollointi on luottamuspulan laastari. Se on tärkeää nähdäkseni nuorilla ja nuorilla aikuisilla, joilla on elämänhallinnan kanssa vaikeuksia. Tällöin se on apuväline elämänhallinnan oppimiseen. Elämässä on pakko sopeutua jonkinlaiseen rytmiin, jotta elimistö voi hyvin, ja jotta voi tehdä työtä rasittumatta. Työssäkäyvillä työn imusta puhutaan paljon. Mielestäni suomalainen työntekijä on tunnollinen ja haluaa tehdä työnsä hyvin. Omasta kokemuksestani käsin väitän, että työn imun suurimpia esteitä ovat väsymys jopa uupumus, liian suuri kuormitus arjessa suhteessa voimavaroihin, itsestään huolehtimisen siirtäminen vähempiarvoiseksi kuin oma työ ja muista huolehtiminen sekä se, että ei pysty vaikuttaa oman työn sisältöön ja aikatauluihin. Oravanpyörä on valmis, kun tehtäviä on arjessa niin paljon omiin voimavaroihin nähden, ettei enää jaksa huolehtia itsestään, kehon ja mielen hyvinvoinnista ja palautumisesta. Silloin täytyy herätä ja viheltää peli poikki jotenkin.

Monesti kuntokartoituksessa huomataan, että ylipainoa on kertynyt, liikunta on vähäistä, ja että ei ole aikaa tai energiaa huolehtia itsestä vaikka halua todellakin olisi. On vaan yksinkertaisesti enemmän tehtävää ja vastuuta kuin mihin tuntee, että pystyy vastaamaan. On pieni epävarmuus siitä, miten kroppa jaksaa. Tässä kohtaa ei kannata syyllistää itseä tai ketään vaan rakastaa itseä juuri silloin. On hyvä lähteä liikkeelle pienistä asioista. Hyväksyä tilanne, että ”ok, tähän on tultu”. Sen jälkeen pienin askelin kohti parempaa oloa ja virkeyttä. Jos puntari näyttää liikaa, ei kannata lukuja miettiä vaan sitä, että millainen ravitsemustottumus on itsellä vallalla ja tuoko se hyvää oloa oikeasti. Aika nopeasti voidaan nähdä olennaisimmat kohdat, mitä omassa ravitsemuksessa, liikunnassa, taukojumpissa voidaan hienosäätää ja siten antaa omalle keholle parempaa. Sitten tullaan kriittiseen kohtaan, mikä erottelee jyvät ja akanat; meneekö ajatus pieniksi teoiksi hektiseen arkeen vai tuleeko ajatus, että ”en minä ehdi, en minä pysty, koska”. Pienet teot ovat yhteen laskettuna juuri se suuri teko, mistä on kyse.

Liikkumisen aloituksessa on eroteltu vaiheita muutokselle liikkumattomasta säännölliseen liikkujaan. Vaiheista muodostuu prosessi. Ensimmäinen vaihe on se, että ei liiku, eikä myöskään koe tarvitsevansa muutosta. Sitten siirrytään pikkuhiljaa siihen, että liikunta kiinnostaa vuoden päästä ja lopulta siihen, että juurin tänään aloitin. Sen jälkeen aletaan kokeilla ja hakea itselle hyvää liikuntakokonaisuutta. Lopulta ajan kuluessa vakiintuu joustava liikuntatottumus, mikä on nautinnollinen asia ja tuo energiaa. Monivivahteisella matkalla itseluottamus ja osaaminen karttuu. Vastaava malli pätee nähdäkseni missä tahansa elintapamuutoksessa. Prosessiin kuuluu kokeilla ja arvioida, kokeilla taas jne. Voi olla hyväksi myös miettiä mitä tunteita ja uskomuksia on taustalla vaikuttamassa omiin valintoihin arjessa. Pohdinnan, kokeilun ja onnistumisen tai erehdyksen purkamisen kautta oppii, tietoisuus ja osaaminen kasvaa. Omien elintapojen hiontaan itsen kanssa liittyy saman kaltaisia elementtejä kuin siihen, miten me opetamme ja tuemme opiskelijoitamme oppimaan. Elintapojen kanssa olemme vaan tuplaroolissa, sekä opettaja että oppilas.

Elintapojen hionnan prosessiin liittyy isoja tiedostettuja tai tiedostamattomia kysymyksiä. Haluanko minä voida paremmin? Uskonko minä siihen, että minun kannattaa tehdä muutoksia tottumuksiini, että viilausten kautta alan oikeasti voimaan paremmin ja nauttimaan elämästäni enemmän? Voiko se olla totta? Luotanko siihen että löydän muutosmatkallani keinot ja tuen ravitsemus- tai liikuntatottumuksieni viilauksessa paineen ja kiireen keskelläkin? Uskonko minä pystyväni viilauksiin pitkässä juoksussa ja uskonko minä juuri tässä ja nyt itseeni? Elintapamuutokset ovat kärsivällisyyttä ja lempeyttä, huumoriakin vaativa itseluottamuslaji. Kun usko löytyy, stressi asiasta helpottuu ja lopputulos tuntuu yksinkertaiselta ja saavutettavissa olevalta seuraukselta. Vasta kun on saanut lähdetyksi matkalle, voi tuntea nautintoa tuloksista ja saada myös lopullisen varmuuden siitä, että muutoksia todellakin kannatti tehdä. En tiedä yhtään ihmistä, joka olisi päätöstään ja uutta polkuaan katunut.

Katja

 

Joulun taikaa

Pursuaa ja puhisee 

Taas saapuu joulu, ja se on jollakin tavalla herkistävää aikaa. Joulu lienee nykyään ainut aika vuodesta suomalaisille, milloin ei hyvällä yritykselläkään löydy ihan helposti pakotietä siitä elämäntilanteesta, mikä kullakin on käsillä. Sukulaiset tai niiden puute, ehkä läheisten poismenot, ehkä suvun joulurituaalit ja perusväännöt, rakastuneen jouluntaika, pienen lapsen pukin jännitys, kaikki pääsevät jouluna tunnelmiltaan ihan omiin sfääreihinsä. Jotkut ehkä vihaavat joulua suurten fiilisten takia, toiset siksi, että kaikkinainen ostaminen ja hässäkkä, suorittaminen menee pikkasen yli. Jotkut rakastavat joulua ja sen tunnelmaa. Suomalainen on sisältään syvästi tunteellinen.

Syöminen ja lepääminen, syöminen ja lepääminen. Sitä jouluista toimintaa voi rakastaa, ähkyä tuskin. Joulusta kenties voisi nauttia hieman enemmän, jos ei söisi itseään paniikissa pois pelilaudalta. Tänä aikana konkretisoituu se, että liikunnalla ei todellakaan pysty kuluttamaan jatkuvan mässäilyn ja napostelun, olut tai viinipöhön sisältämää energiaa. Jos haluaa välttää ähkysyömisen tuoman ylenpalttisen uhkean olon, jos sille siis jouluna on altis, niin järkevämpää on varmasti teipata ennaltaehkäisevästi ”jesajalla” suu kuin yrittää taluttaa ähkyä lenkkipolulle. Ei pikku lenkki todellista ähkyä taita, aika sen tekee, mutta silti mutka raittiissa ulkoilmassa on oivallista. Ulkoillen tappaa näppärästi tehokasta peliaikaa jääkaapilta ja suklaakulholta. Jos taas ruokaa vaanimaan jää, niin ei siinä odotella ruoan laskeutumisia vaan lapataan uutta sisään ja sitten puhistaan.

Vaikea sanoa, onko jouluna pakko mässäillä, jotta joulu on joulu. Itselleni saattaa tulla mässäilystä pidättäytymisestä sellainenkin olo, että en käyttänyt hyväksi ”perustuslaillista lupaa” syödä kolmen päivän putkiähkyä. Kolmen päivän luvallinen ruokailuputki siis lähestyy. Toisaalta ruuan, viinin ja herkkujen kohtuukäyttö saattaisi mahdollistaa mukavamman ja leppoisamman joulun. Pieni ulkoliikunta muun tekemisen lomaan, ilman pakkoa, voisi kruunata joulun.

Rentoutta ja liikuntaa vs. Kiirejoulu

23.12.     Ulkotreeni,  jumpat, valmistelut vs. Kokopäivän kestokiire

24.12.     Joulurauha ja ulkoilu vs. Joulustressi

25.12.     Joulurauha ja ulkoilu vs. Ähkymässäily kestona

26.12.      Lenkki ja kotikuntopiiri vs. Ähkymässäily kestona

Jokaisella meistä on ihan omanlainen ihana tai ei niin ihana perusjoulunsa. Viettäkäämme sitä taas omalla tavallamme nauttien, rohkeasti tunteikkaana ja mahdollisimman vähin peloin ja painein.

Hyvää joulua!

Katja

Syystalven napsuja

Energiatsekki

Marraskuu, ikävistä ikävin. Niin ainakin, mikäli hyvinvointianalyysin tutkimusten yhteenvetoa katsotaan. Firstbeat:n tekemien hyvinvointianalyysien perusteella nimittäin suomalainen on heinäkuussa täysin eri voimissa kuin sydäntalvella. Me olemme valon kansaa ja siis juuri nyt liu´ussa alaspäin jaksamisen suhteen.

Miten tämä syystalven tummuus käännetään energiaksi. En tiedä vaikka kaiketi pitäisi sanoa, että valmis vastaus tulee seuraavassa lauseessa. Aurinko ja lomat tuovat kesällä niin paljon virtaa, että on täysin mahdoton päästä syystalven tummuudessa samaan kukoistukseen. Kesällä kunnon auringonpaiste tuottaa 20 minuutissa D-vitamiinia ihon kautta enemmän kuin voi pimeänä aikana purkista yhtäkkiä mitenkään saada. Lisäksi kaikki muu kesäinen on energisoivaa monille. Lähteä sydäntalvella kaukomatkalle, se olisi mielestäni kaikista paras vastaisku pimeydelle.

Syksyllä energiatasojen laskeva vuosisyklin vaihe täytynee jollakin tavalla hyväksyä normaaliksi asiaksi pohjoismaissa. Tänä aikana tummuudella kynttilänvalossa herkuttelevat löytävät suoraan pimeydestä energiaa. Onneksi olkoon heille! Meille muille tehokurssi syyspimeyden ihanuudesta olisi paikallaan. Sitä odotellessa ei kuitenkaan tarvitse jäädä laakereille liukuun vaan kannattaa ruveta pikkuaskelin haravoimaan esiin omia pieniä käyttämättömiä energialatauksia. Niitä, joista saa melko helposti extravoimaa kaikenlaisten tärkeiden ja vähemmän tärkeiden juttujen pyörittämiseen. Tässä en tarkoita nyt, että lähdetään etsimään perjantaisin snapseja – jotka toisinaan hyvässä seurassa varmasti hetkellisesti virkistävät – vaan tarkoitan sitä, että lähdetään tutkailemaan omia elintapoja ja valjastamaan huomaamatta ehkä vuosikausia ”tapahukattua” energiaa hyötykäyttöön. Pelkkien syömisten, juomisten ja nukkumisten tsekkauksella ei välttämättä koluta kovin laajaa kenttää, joten kannattaakin miettiä vähän isommin.

Oma tsekkilistani on tällä hetkellä seuraavanlainen:

Tsekki 1: Syö säännöllisesti ja laadukkaasti, lisää vähintään D-vitamiinia 50-70 mikrogrammaa vuorokauteen (talvella), muista juoda joka päivä vettä.

Tsekki 2: Nuku 7-9 tuntia yössä.

Tsekki 3: Rajoita työn ulkopuolella ruutuaikaa, varsinkin netti pois nukkumaanmenoa edeltävältä tunnilta.

Tsekki 4: Liiku luonnossa lähes päivittäin niin, että tulee hiki – kaksi kertaa viikossa lihaskuntoa ja päivittäin taukojumppaa.

Tsekki 5: Anna itsellesi omaa aikaa päivittäin miten tahansa, päivitä ajatuksiasi ja tunteitasi sopivassa määrin.

Tsekki 6: Älä väännä vääntämisen takia – hyväksy tyynesti ne asiat, joihin et voi vaikuttaa.

Tsekki 7: Kunnioita toisten elämää ja ajatuksia.

Tsekki 8: Seiso tekojesi takana.

Tsekki 9: Ole niin hyvä ihminen, että voit arvostaa itseäsi.

Tsekki 10: Uskalla.

Tämä tsekkilista toimii minulle kohtuullisen hyvin. Niinä aikoina, kun minulle tulee tunne, että poltan kynttilää molemmista päistä, katson onko jotain yksinkertaista siirtoa tehtävissä. Tosin kohdan 10 vuoksi saatan olla välillä vähän ”purjeissa”. Elintavat ja toisten ihmisten kanssa eläminen ovat siitä jännittäviä asioita, että ne ovat tavallaan tosi helppoja asioita, itsestäänselvyyksiä. Kuitenkin lähes aina, kun tulee jaksamisen kanssa ongelmia, palaan etsimään ratkaisuja juuri näiden asioiden äärelle. Aina ei asioihin voi itse vaikuttaa, mutta omiin valintoihin, omaan suhtautumiseen ja tekemiseen voi vaikuttaa.

Mikä on sitten liikunnan rooli hyvinvoinnissa? Liikunta-alan ihmisenä en usko siihen, että liikunta parantaisi kaikki elämän kolhut ja ratkaisisi kaikki ongelmat, mutta siihen uskon, että liikkumalla ja liikuntaan liittyvillä hyvillä hetkillä voidaan saada lisää energiaa elämään ja voimavaroja erilaisten asioiden käsittelyyn. Lisäksi liikunnalla voidaan ottaa haltuun monia elimistön vaivoja, jotka saattavat aiheuttaa ”turhaa” kuormitusta.

Liikunnasta tulee tutkitusti kahdenlaista hyvää. Ensimmäinen energisoiva komponentti on välitön liikunnan jälkeinen hyvä olo, mikä seuraa varsinkin pitkäkestoisesta kestävyystyylisestä liikunnasta mm. endorfiinitasojen nousun vuoksi. Myös joogan on havaittu stimuloivan hormonitoimintaa hyvää oloa lisäävästi. Osaltaan liikunnasta tuleva välitön hyvä olo on seurausta mukavasta liikuntatuokiosta, ja siitä, että liikkuja on tyytyväinen itseensä. Toinen energisoiva komponentti liittyy säännöllisyyteen ja kunnon kohoamiseen. Hyvässä kunnossa olevalla ja riittävästi liikkuvalla on enemmän energiaa ja aineenvaihdunta toimii paremmin. Kunnon kohoamisella ja voimien lisääntymisellä, sekä elimistön tottumisella suurempiin liikuntamääriin on vaikutusta myös itsearvostukseen ja itseluottamukseen, mikä ei olekaan enää mikään pikkujuttu.

Energistä marraskuuta!

Katja

 

 

Liikunta-alan murros

Hei, nyt sportataan!

Mennessäni yliopistoon lukemaan liikuntabiologiaa vuonna 1993,  ei ollut olemassa ammattia, johon suoraan olisin koulutuksesta valmistunut. Tuohon aikaan ei juuri ketään tavista kiinnostanut liikkua niin, että tulee kunnolla hiki. Olin urheilija ja hakeuduin tavallaan suojaopiskelemaan liikuntabiologiaa Jyväskylän liikuntatieteelliseen. Tulin koulutukseen yleisessä kiintiössä muistaakseni yhdeksän muun opiskelijan kanssa. Muut liikuntabiologian koulutusohjelman linjat olivat biomekaniikka ja liikuntafysiologia, joihin otettiin molempiin viisi opiskelijaa.

Kuulin muutaman päämäärättömän opiskeluvuoden jälkeen huhun, jonka mukaan liikuntabiologian puolelle olisi tulossa valmennusopin suuntautumisvaihtoehto. Tiesin heti, että se olisi minun alani. Siis jäin odottamaan. Odotin lähes 10 vuotta kaikenlaista liikunta- ja hyvinvointiasiaa opiskellen ja lopulta valmistuin valmennus- ja testausopin maisteriksi vuonna 2008. Samana syksynä myös lopetin ensimmäisen kerran toimimiseni urheilun parissa. Opiskeluvuosinani käytin ison osan energiastani ihan rehellisesti sanottuna omaan urheilu-uraan, jossa kehittymistäni täydensivät opinnot. Opin oppimaan ja opin myös alalta kaikenlaista. Näen opintoni yhdessä urheilu- ja valmentajaurani kanssa kohtuullisen hyvänä oppikouluna työelämää varten.

Vuonna 2007-08 aloitin työni Jyväskylän koulutuskuntayhtymässä. Toimin Jämsän ammattiopistossa nuoriso- ja vapaa-aikaohjaajakoulutuksessa valmennusopin opettajana ja koko kuntayhtymässä henkilöstöliikunnan koordinaattorina ja -ohjaajana. Olin tyytyväinen ja iloinen, koska pääsin suunnilleen omaa koulutustani vastaavaan työhön. Henkilöstöliikunnan koordinaattorin ja ohjaajan tehtävän koin samankaltaiseksi kuin urheilussa päävalmentajan tehtävän. Tosin huippu-urheilussa tulospaineet nousevat ajoittain melko koviksi. Valmennusopin opettaminen nuoriso- ja vapaa-aikaohjaajaopiskelijoille taas opetti minulle sen, miten olennaista on osata kääntää korkealta ja kovaa menevä teoriatieto maanläheiseksi ja auttaa oppilasta tai valmennettavaa oivaltamaan asia oman arjen ja käytännön tasolla. Näen, että olennaisen yksinkertaistaminen on minun tärkeimpiä tehtäviäni liikunta-alan asiantuntijana. Olen aina pitänyt työstäni liikunnan parissa.

Liikunta on ollut minulle luonnollinen osa elämää – paitsi silloin, kun lopetin urheilu-urani. Tuolloin etsin parin vuoden ajan syytä lähteä liikkumaan. Ymmärsin, että olin liikkunut aina tavoitellen jotain ja nyt ei ollut mitään ulkoista mitä tavoitella. Vähitellen löysin kokeilemalla liikuntamuodot, joista todella nautin. Ne eivät olleet samoja kuin urheilu-urallani, mutta ne toivat minulle hyvän olon ja palauttivat ja yhä palauttavat työkuormituksesta parhaiten. Aerobisen luonnossa tapahtuvan liikunnan ja napakan kuntosalitreenin kautta puran parhaiten stressiä ja saan rentoutta mieleeni. Elämä ei kuitenkaan mene aina niin kuin ajattelisi olevan hyväksi vaan laiskuus tai uupumus vie voiton. On aika vaikeata hyväksyä itseltä tapaa tai kierrettä jäädä työpäivän jälkeen makaamaan sohvalle ”hirveän väsyneenä”, syömään mitä satttuu ja näppäilemään kännykkää television katselun lomassa. Palkinnoksi siitä yöllä pyörin ja aamulla haukottelen. Mitä pidemmäksi tämä liikkumattomuuden putki pääsee lipsahtamaan, sen hankalammalta liikkeelle lähteminen jollakin kierolla tavalla tuntuu. Jossain vaiheessa, lukuisten periksi antamisten jälkeen, tulee onneksi se pakottava viimeinen hetki, jolloin tempaisen väkisin lenkkivaatteet päälle. Yhden simppelin, kaikella tavalla vältellyn, tahmean liikuntakerran jälkeen olo tuntuu taas hyvältä ja uudelle lenkille on helpompi lähteä!

Olen seuraillut sivusta ihmisten liikuntakäyttäytymistä muutaman vuosikymmenen ajan. 80-90 -luvuilla urheilijat urheilivat, mutta aika harvat kuntoilivat monipuolisesti. 2010-luvulla on alettu ymmärtää liikunnan mahdollisuudet. Trendi on toisaalta vähän ökykin. Nyt liikutaan niin maanperusteellisen kovaa. Suoritetaan liikuntaa, jopa suoritetaan joogaa. Meno on joillain kuin huippu-urheilijalla juuri ennen ylikuormituksen tuomaa vammaa. Jos keho ja mieli halajaa kuormitusta ja kestää suuren intensiteetin työrasituksen päälle, niin kehitys on taattu. 17 minuutin tehokas hiit -treeni voi olla hyväksi. Joskus mietin silti, että häviääkö meiltä ihmisiltä oma tatsi siihen, mikä on itselle sopivaa ja mukavaa liikuntaa minäkin päivänä. Häviääkö yhteys itseen. Terveysliikuntasuositukset (UKK-instituutti) määrittävät optimiliikunnan monipuoliseksi, ja se on hyvä asia. Mielestäni ihmisen tulee liikkua lähes päivittäin, mutta se ei ole mahdollista, jos jokaisella liikuntakerralla pyritään äärirajoille tai pakotetaan itsemme johonkin, koska se on pakko tehdä. Ymmärrys kuntoilun ja hyvinvoinnin perus lainalaisuuksista antaa väljyyttä vaihtoehtojen muodossa ja samalla mahdollistaa kunnon kehittymisen ilman uupumista ja vammoja.

Liikunta-ala on yksi kasvualoista vaikkakin liikevaihto yrityksillä on kohtuullisen pientä. Nykyään on jos jonkinmoista yrittäjää ja koulutusta. On sykemittaria, askelmittaria, fitnesiä, nettivalmentajaa jne. Valtiokin on kantanut kortensa kekoon varsinkin lasten ja nuorten liikunnan lisäämiseksi. Mielestäni hype on hyväksi. On ihan sama mikä on se, mikä saa liikkeelle. Muutama vuosi sitten 90% suomalaisista liikkui vähemmän tai liian yksipuolisesti kuin hyvän terveyden kannalta on välttämätöntä. Tämä tieto ei kuitenkaan auta rapakunnossa rypevää yksilöä, koska liikkeelle lähtö tapahtuu sisäisen motivaation kautta. Kannattaa miettiä sitä, haluaako voida paremmin, haluaako olla paremmassa kunnossa, haluaako liikkua oman terveyden kannalta riittävästi, haluaako haastaa itsensä. Jos haluaa, niin silloin kannattaa selvittää paljonko ja mitä tarvittava liikuntamäärä on ja millaisia liikuntalajeja olisi mielekkäintä lähteä tuomaan omaan arkeen, sekä mikä saa uskaltamaan ja tsemppaamaan liikkeelle ensimmäiset 2 kuukautta. Alkuvaiheessa useus on tärkeämpää kuin kesto. Hyvä nyrkkisääntö on treenata treeni niin, että jää energiaa ja poltetta seuraavaa kertaa varten. Kokeilujen ja opettelun kautta alkaa pikku hiljaa hahmottua oma kokonaisuus. Muutaman kuukauden jälkeen liikunnasta tulee kehoon hyvänlainen tottumus, tapa. Kunnon kohottaminen on äärimmäisen helppoa ja hienoa. Tapoja liikkua on rajattomasti.

Liikunta on hyvin simppeli homma ja siitä tulee hyvä olo. Tietoa hyvästä liikuntakokonaisuudesta ja apua liikuntakäyttäytymisen muutoksessa saat esimerkiksi minulta. Olen siis aloittanut kuntayhtymässä henkilöstön kuntovalmentajan työn 3.8.2015. Jyväskylän koulutuskuntayhtymä on edelläkävijä mahdollistaessaan tämän palvelun työntekijöilleen. Henkilöstöliikunnan sivut löytyvät intran pikalinkeistä. Sivuilta löytyy liikunta-asiaa ja henkilöstölle tarjotut liikuntapalvelut, joita kehitetään ja jalostetaan jatkuvasti toiveiden ja tarpeiden mukaan. Mukavaa syksyä!

 

Katja Saari

Henkilöstön kuntovalmentaja

katja.saari@jao.fi

 

 

Kuntovalmentajan koottuja konsteja liikuntaan ja hyvinvointiin.