Aihearkisto: osaaminen

Visitor from Austria

Earlier this autumn we had the pleasure of hosting Hilde Kletzl from the technical college HTBLuVA Salzburg. Her aim was to explore possibilities for cooperation for both vocational education as well as teacher training.

What was new?

I learned more about the Finnish School system and I could see many partnerships already being in place in Finland. I also learned about the shortcomings of our Austrian system by comparing it to the Finnish and I saw what could be possible with more flexibility and more resources.

 What surprised you?

I was surprised by the extremely high standards of the Finnish school system and that their educational system also offers a similar vocational track that the Austrian system offers.

 What will you do?

I will show a part of Finnish best practice examples to Austrian colleagues when we meet next time for a conference. I am sure many teachers will find interesting information about how international partnerships can work when I inform them about Gradia. I also hope that we will be able to take the first steps towards a partnership this upcoming year.

The next step will be to start mobility in the field of electrical engineering.  We’re looking forward to closer cooperation in the coming months and years!

More information: Rea Tuominen (at)gradia.fi

 

Yhteistyö toteutuu joskus myös näyttelemällä

Viileänä syyskuun tiistai-iltana saavuimme Saksaan Hallen kaupunkiin, joka on noin 130 km Berliinistä ja 30 km Leipzigistä etelään. Illan pimeydessä emme kaupungista juuri mitään nähneet ja väsymys oli matkaviivästysten jälkeen kova. Siksi hotellissa jokainen meistä oli valmis unten maille! Aamulla uteliaina aloitimme karttojen tutkimisen löytääksemme kokouspaikan. Selkeiden ohjeiden avulla ja kaupungin mutkittelevia teitä kävellessä tapaamispaikkamme, Felicitas-von-Selmenitz-Haus, löytyi vaivatta. Oli mukava tavata jo kolmatta kertaa kansainväliset kumppanimme Saksasta, Ruotsista ja Belgiasta.

Turvallisuusorientoitunut projektityöntekijämme Ulla oli tuonut Suomesta tuliaisiksi Gradia-heijastimia, joiden käyttötarkoitusta pääsimmekin heti aluksi selittämään.

Lego-ukkoja ja kaavioita

Tervetulotoivotusten jälkeen saimme tehtäväksi esitellä oman kansallisen hankkeemme tilanteen tällä hetkellä. Esittelyä ei toteutettu valmisteltujen PowerPointien avulla, vaan meille annettiin erilaisia tarvikkeita ja 20 minuuttia aikaa luovan esityksen koostamiseen. Ja mitä kaikkea syntyikään! Lego-ukkelipöytä, kaaviokuva, julisteita ja meidän oma näytelmämme, jossa oli viisi lyhyttä näytöstä.

Näytelmämme vastasi seuraaviin kysymyksiin: millaisen matkan olemme hankkeessamme tähän saakka tehneet, missä olemme nyt, mitkä ovat pääkysymyksemme kansainväliselle ryhmälle, mitä tarvitsemme yhteistyöltä ja mitä itse voimme sille antaa.

Virkistävän ja varsin erilaisen aloituksen jälkeen tunnelma oli korkealla ja ohjelma saattoi jatkua. Tämänkertaisista kokousjärjestelyistä oli vastuussa LAMSA eli Saksi-Anhaltin osavaltion maahanmuuttajayhdistysten kattojärjestö. Järjestön toiminnanjohtaja Mamad Mohamed piti puheenvuoron, jossa hän esitteli järjestön toimintaa.

Lounaan jälkeen keskiviikon ohjelma jatkui Open Space -menetelmää hyödyntävällä ryhmätyöskentelyllä, jossa jokainen kumppani kertoi omien hankkeittensa ajankohtaisista asioista.

Mentorointitarinat ja kriittiset tekijät

Saksan matkaa varten olimme tehneet Maahanmuuttajien mentorointi toisella asteella -hankkeessa pienen julkaisun mentoreiden ja mentoroitavien tarinoista. Tarinavihkoset jaettiin kaikille kumppaneille ja koska aika loppui kesken, pyydettiin siihen kommentteja seuraavaan päivään mennessä.

Löytyisikö kertomuksista esimerkiksi belgialaisen HIVA:n (työn ja yhteiskunnan tutkimuksen monialainen tutkimuslaitos) kartoittamia mentoroinnin kriittisiä tekijöitä?

Torstain toiseen pitkään kokouspäivään hankkeemme edustajat valmistautuivat eri tavoin: konsertista tai pitkistä yöunista nauttien. Uusi kokouspäivä aloitettiin tutustumalla laatukriteereihin ja kriittisiin menestystekijöihin maahanmuuttajien työelämään mentoroinnissa.

Vaikka oma toimintamme tapahtuukin kouluympäristössä, pystyimme tunnistamaan tarkistuslistasta useita kohtia, jotka myös me koimme tärkeiksi maahanmuuttajien mentoroinnissa. Näitä olivat mm. mentoreiden valmennus tehtäväänsä, saatavilla oleva tuki molemmille osapuolille ja arvioinnin hyödyntämisen tärkeys mentorointiprosessin kehittämisessä.

Valmentamismalli maahanmuuttajille

Päivän toinen ja erittäin mielenkiintoinen käytännön esimerkki vähän koulutettujen maahanmuuttajien valmentamisesta mentoreiden avulla työelämään tuli Belgian Flanderista. Open Atelier -yhtiön Eric Aegden kertoi toiminnasta, jossa he tarjosivat metallialasta kiinnostuneille maahanmuuttajille ohjatun työskentelypaikan, jossa he voivat saada taitoja alalle.

Työskentelytapa ja haasteet kuulostivat kovasti tutuilta, sillä Gradiassa järjestetään maahanmuuttajille Ammatilliset perusteet -koulutuksia, joissa opiskellaan alan alkeita sekä kieltä samanaikaisesi.

Päivän aikana saimme myös palautetta mentorointitarinoistamme, kun yhteishankkeen koordinaattori Valerie Carrette ystävällisesti kopioi tarinat isoille papereille, joihin osallistujat kirjasivat tarinoista tekemiään havaintoja.

Saksalainen Intergrif-hanke oli kutsunut iltapäivän vetäjäksi Christian Hartwigin. Hänen johdollaan toteutimme temaattisen työpajan aiheesta, kuinka edistetään tiedonjakoa ja molemmin puolista oppimista maahanmuuttajien työmarkkinoille integroitumisessa.

Illalla ohjelma jatkui LAMSA:n 10-vuotisjuhlan merkeissä. MentoMigri (englanninkielinen nimi suomalaiselle hankkeellemme) esittäytyi ja kertoi Suomen maahanmuuttotilanteesta. Lisäksi kerroimme mentorointiprosessista, jota kehitämme ja jaoimme tuliaiseksi osallistujille tarinakokoelman mentorien ja mentoroitavien kokemuksista. Juhlassa oli myös muita asiantuntijapuheenvuoroja ja vapaata keskustelua. Oli mielenkiintoista saada kuulla Saksan tilanteesta enemmän ja verkostoitua.

Tapaamisen anti

Matkamme viimeisenä päivänä meillä oli ohjausryhmän kokous. Siinä pohdimme tämänkertaisen tapaamisemme onnistumista. Jokainen osapuoli sai kertoa, mitä konkreettisia toiveita sillä on muille kumppaneille ja mitkä ovat sen lopulliset tuotokset.

Omat vastauksemme näihin olivat, että toivomme kovasti saavamme jonkin koulutusorganisaation testaamaan mallejamme ja haluamme vertailla erilaisia mentoreiden valmennussisältöjä. Tuotoksiamme tulevat olemaan maahanmuuttajien mentorointimalli, johon sisältyy mentoreiden valmennusmalli, sekä mentorointitarinat. Nämä tulevat osaksi yhteistä käsikirjaamme englanniksi.

MeMoRe-yhteistyö

Jyväskylän koulutuskuntayhtymän Maahanmuuttajien mentorointi toisella asteella -hanke on mukana ensimmäisessä ESR-rahoitteisessa kansainvälisessä yhteishankkeessa nimeltään MeMoRe. Mukana on kansallisia hankkeita Suomen lisäksi Ruotsista, Belgiasta ja Saksasta. Yhteistyön kehyksenä on maahanmuuttajien mentorointi, jonka äärellä tavattiin syyskuun 2018 lopussa jo kolmatta kertaa.

Mentorointiterveisin,

Ulla Koukkari-Anttonen ja Aino Malin, Gradia
Johanna Moilanen, JAMK

Maahanmuuttajien mentorointi toisella asteella -hanke (ESR) kehittää
maahanmuuttajien integroitumisen keinoja koulutuksessa. Tämä
toteutetaan valmentamalla toisen asteen opiskelijoista mentoreita
maahanmuuttajille. Samalla edistetään kantaväestön
monikulttuurisuustiedon ja -taitojen karttumista ja
kahdensuuntaista integraatiota.

Hankkeen toimenpiteenä luodaan ja pilotoidaan kahdesti
maahanmuuttajien mentorointimalli sekä mentoreiksi haluaville
valmennusmalli. Mallit jäävät osaksi kumppaneiden toimintaa.
Niitä levitetään yhdessä kansallisten ja kansainvälisten
kumppaneiden kanssa.

Osatoteuttajia ovat Jyväskylän ammattikorkeakoulu, Jyväskylän
palvelualan opisto sekä Karstulan Evankelinen Opisto.

Lisäarvoa saadaan kansainvälisestä yhteistyöstä (Belgian, Saksan ja
Ruotsin kanssa) tutkimuksen, kokemuksen, koulutuksen sekä
erilaisten mentorointimallien kokeilujen muodossa eri maista.

innoVET -tapaaminen Tanskassa

Hanna Frilander, Antti Lehtinen, Heini Pennanen, Jaana Virtanen

innoVet/ Digital Ambassador, 9 .-12.9.2018,  Århus, Tanska

InnoVet -verkostossa on mukana ammatillisen koulutuksen toimijoita viidestä maasta: GBS St. Gallen, Sveitsi, Aarhus TECH, Tanska, IBJ -verkosto, Saksa, Horizon College,  Hollanti ja Gradia, Suomi. Verkosto on tavannut aiemmin muutamia kertoja Saksassa ja Hollannissa. Verkoston tavoitteena on tutustua eri maiden digioppimisen käytänteisiin ajatuksella: ”VET glocal – a perspective for new ways of teaching, learning and training with digitalization“.

Tanskan vierailun tavoitteena oli esitellä oppilaitosten Digital Ambassador / eTutor -toimintaa ja hioa eteenpäin yhdessä Gradian ja BBS Wilhelmshaven aloittamaa Benchmark Table -ideaa. Tavoitteena on vertailla verkoston it- ja digipedagogisia käytänteitä.

Kuulimme esityksiä maiden käytänteistä. Totesimme, että ongelmat ja haasteet ovat samankaltaiset meillä kaikilla. Johtuen verkoston maiden lainsäädännöstä, käytänteistä, tulkinnoista ja koulujen toimintamalleista, ratkaisut vaihtelevat eri maissa. Esimerkiksi Hollannissa ja Saksassa on eTutor-toiminta suunnitteilla, Suomessa toiminta on alkanut jo 2009. Sveitsin eTutor-toimintamallissa kiinnostavaa oli sujuva keskusteluyhteys opettajatasolta korkeimpaan johtoon saakka. Tanska eTutor-malli oli tällä hetkellä suunniteltu tukemaan muuttuvaa digitaalista oppimisympäristöä. Meiltä Hanna ja Heini esittelivät Gradian eTutor-toimintaa verkostolle. Kiinnostusta verkostossa herätti Gradian saama kansallinen rahoitus eTutor-toiminnan kehittämiseen.

Huomioitavaa Digital Ambassador / eTutor -toiminnassa oli, että meillä resursointi oli hyvin pieni per eTutor verrattuna muihin maihin.  Esim. Hollannin tavoite eTutorille oli 2 työpäivää per viikko. eTutorin työ on sidottu koulutusalojen ja organisaation tavoitteisiin. Tanskan ja Saksan eTutor-mallit nivoutuivat pitkälti oppimisympäristöihin. Tanskassa oli resursoitu kolmelle ”superuserille” työaikaa oppimisympäristön käyttöönottoon ja digipedagogiseen tukeen (mm. verkkokurssien rakentaminen).

Tanskassa Aarhus Tech oli rakentanut digipalvelut kahden esimiehen malliksi, jossa toinen vastasi IT-tuen organisoinnista ja toinen tietoturvasta sekä strategiasta. Heidän ajatuksensa, toiminta- ja palvelumallinsa oli hyvin pitkälti samanlainen kuin meillä; käytössä oli mm. Microsoftin tuotteet. Oppimisympäristönä on ItsLearning. Heillä IT-tuessa työskentelee 10 työntekijää, jotka keskittyvät vain ja ainoastaan IT-tukeen. Meillä Digipalvelujen sisällä toimivat lisäksi opetusteknologia ja opintotietojärjestelmän tuki. Opiskelijamäärä oli suhteessa pienempi kuin Gradiassa. Oma huomiomme oli, että Digipalvelujen uusi organisointi antaa mahdollisuuksia parantaa ja kehittää palvelua yhdessä. Meidän mallimme herätti kiinnostusta.

Mielestämme verkostotapaamiset ja benchmarking ovat hyvä tapa vertailla eri maiden oppilaitosten kulttuureja ja toimintatapoja. Digipedagogiikan kenttä on vielä monimuotoinen ja osin määrittämätön. Kansainvälinen yhteistyö auttaa näkemään syntyviä työnkuvia eri maista, uudenlaiselle työlle alkaa löytyä muoto. On hyvä nähdä myös kv-verkoston avulla, että olemme joissakin asioissa digipedagogiikassa edellä ja joissakin taas olemme jäljessä esim. Sveitsin malli tiedonkulusta eTutor-mallissa.

InnoVET -verkosto kokoontuu seuraavan kerran Jyväskylässä maaliskuussa 2019.

Lisätietoja Jaana Virtanen, digipalvelut

 

Experiencing Tourism Winter School 2018

My name is Rait and I am from Voru, Estonia. I study nature guiding/travel assistant program at Vorumaa Vocational Training Centre. Our program lasts for two years, from what I have completed first year. Our program is adult training program, so must of us actually work somewhere else.

This year I had unique possibility to take part in Tourism Winter School program at Gradia Jyväskylä. It was kind of exchange student program for three weeks, possibility to see how they study here, what they do and what they learn. Nextly you will be given an overview about what I did, how I felt and how was the outcome comparing to the expectations.

Firstly, after 13-hour trip from Voru to Jyväskylä, Finland, it was exhausting already. Trips by bus, ferry and little bit on foot had its own part to do. Minus degrees also have been following us for most of the three weeks here, so it got better as timed moved on.

Once arrived to the campus, we unpacked our things at dormitory rooms next to the main building and started to get ready. As it is now high season for winter activities, there were lots of active winter clothing, warm clothes, boots and hats in the luggage.

Then our program kicked off. Firstly we had meet-and-greet game with Finnish students. It was fun, well organized and at the same time chance to get to know each other. For me, as I was nearly double the age as most of students here, it was fun too. The first impressions were extremely positive – new building, modern equipment in the classrooms, good restaurant, lots of space. The classrooms itself are unique. Students lay on bean bags, relax, nobody really sits behind the table. For sure there are so-called normal classrooms too but they are boring, because they are the same in every country. Here they were for opposite, kind of innovative and relaxed. It felt good. Facilities and options to do sports or educate themselves are really good here. Quality is kind of key word here to describe the acitivites and mentality.

During the three weeks spent here I had possibility to try and take part in different winter outdoor activities. At the same time we had possibility to see and take part in preparations for outdoor activites. We tried snowshoeing, alpine skiing, fatbiking, skating, tour-skating, winter swimming and Finnish sauna. Also we had organized cultural programme by Finnish hosts at Jyväskylä surroundings. The activities were really well organized and smooth. The most important thing about winter outdoor activities was personal safety. For sure, everybody’s safety is everyone’s own thing to take care of, but it should always come first. Before any outdoor activities we were given instructions what to do and what is not allowed. Safety techniques, movement, keeping eyes open and looking around the area, it all is very improtant. As for equpment, it is basics that it has to be well suited, right size, proper clothing in layers and personal will to do something and learn. These three weeks have been for me as a great learning curve, because I did lots of things fist time in my life during the time spent here. For example alpine skiing, fatbiking, tour skating, snow soccer, snow frisby, cross country skiing. Everything comes down to the basic movement and techniques, will to learn and not to give up. It is not really important how many times you fall down, but how many times you get up. It matters the most and keeps going. In the end, even if some things are hard or tricky, it is still you, who are better than ever before. For me, I got more confidence doing different winter outdoor activities here, and had fun at the same time.

Because of the fact that Estonia and Finland are neighbouring countries and we have lots of in common, we have differences also at the same time. Living standards are totally different, as are the priorities among students. Students here do lots of things by themselves, not so much theory like we have. It all comes down to differences of personalities rather than what somebody likes. Everything is done or not done by free will of the persons and everybody learns to himself, not to the teacher or to the school. Finnish students seem serious about their studies, and it seems for me that vocational training centre is popular here. For example, in Estonia it is not so popular, but in Estonia it is more popular among adult students than among teenagers- Finnish students also can teach you or guide you before any activity  wintertime. It really amazed me how good teachers the Finnish students can be. Also students here do more, classrooms are for briefing, debriefing or for making different summaries or discussing and making plans.

In general it was really good chance that I could take part in Erasmus +  Tourism Winter School program at Gradia Jyväskylä for three weeks. The hosts organized lots of different activities, introducing their country, traditions, food, sightseeing and learning programme. I learned a lot, took part in every session, had fun. I can be proud to have had an experience like this one – one of it’s kind at Jyväskylä.

More information Hanna Syvälahti (at)gradia.fi and Timo Lehtonen (at)gradia.fi

 

Yrittäjyyskasvatuksen kehittämistä kansainvälisesti

Iso joukko ammatillisen koulutuksen yrittäjyyskasvatuksen ja kansainvälisyyden kanssa tekemisissä olevia ihmisiä kokoontui Jyväskylään 19.1.2018 esittelemään em. teemoihin liittyviä hankkeita ja kehittämistoimia.  Tilaisuus oli erittäin keskusteleva, siitä kiitos kaikille oppilaitosten sekä mm. Kaakkois-Suomen ely-keskuksen ja Koulutuksen tutkimuslaitoksen edustajille.

Seminaarissa esiteltiin useiden  oppilaitosten toteuttamia yrittäjyyttä ja kansainvälisyyttä yhdistäviä hankkeita. Yksi esillä olleista hankkista oli pohjois-irlantilaisen Norther Regional Collegen koordinoima VITAL – vitality, innovation, teamwork, achievement and leadership, jossa Gradia on myös mukana. Hankkeen toimijat Mari Seppänen (sote), Ahti Tunturi (kone- ja tuotantotekniikka) sekä opiskelijoiden työpajaan 2017 osallistunut ensihoidon opiskelija Niko Laakso kertoivat hankkeen tavoitteista ja toiminnasta.

Päivän antia tarkalla korvalla kuunteli  myös Jyväskylän Ammatillisen opettajakorkeakoulun koulutuspäällikkö Juha Hautanen. Hän summasi päivän päätteeksi antia seuraavasti:

Mitä on yrittäjyys? Se on ympäristön aktiivista seuraamista, mahdollisuuksien havaitsemista ja niiden hyödyntäminen. Yritys on vain yksi tapa toteuttaa sitä. Siihen tarvitaan rohkeutta ja erityisesti sitä. Pitää ottaa vastuu omasta elämästä. Yrittäjyys on aktiivista toimintaa. Siksi myös sen opiskelu on sitä.

Leave the building (Steve Blank):  Luokkahuoneessa on vaikea oppia yrittäjyyttä.  Siellä on asiakkaat. Meidän tulee tarjota turvallisia paikkoja yrittäjyyden harjoittelemiseen sekä siinä onnistumiseen ja epäonnistumiseen. Vähän kuin vauvaa tuetaan kävelemään oppimisessa. Tunne asiakkaasi. Mitä he tarvitsevat, mutta myös mitä sellaista he haluavat, mutta eivät osaa sanoa.

Keskity oppimisen suunnitteluun opetuksen suunnittelun sijaan. Oppilaan tavoitteiden saavuttaminen on kaikkein tärkeintä ja opettajien tehtävä on auttaa siinä. Jos hän ei tiedä mitä hän haluaa, niin meidän tehtävä on auttaa sen määrittelemisessä. Siinä voi käyttää hyväksi mm. Guy Kawasakin Sweet Spot määritelmää.

Yrittäjyys on matka omien unelmien saavuttamiseksi. Oppilaitokset auttavat tulkitsemaan sen, mitä maailma tarvitsee, mutta ennen muuta kehittymään hyväksi osaajaksi.

Yrittäjyys on osa nykyistä ja tulevaa opettajuutta. Se on valmentavaa  ohjausta. Oppija vastaa omasta tulevaisuudestaan ja oppimisestaan ja opettaja tukee sitä. Silloin myös opettajan tulee yrittäjähenkinen. Se tarjoaa mahdollisuuden myös opettajalle matkustaa kohti omia unelmia. Silloin voi vaikuttaa omaan työhönsä vaikuttaviin päätöksiin, voi käyttää ja kehittää omaa osaamistaan sekä tehdä todella merkittävää työtä tukemalla toisten haaveiden toteutumista.

Yrittäjyys on kansainvälisyyttä, sillä se ei tunne maantieteellisiä eikä poliittisia rajoja. Sitä tehdään siellä missä asiakkaat ovat. Sitä tehdään monipuolisten osaajien kanssa. Heidän kansalaisuuksien kirjo on enemmän rikkaus kuin rajoitus.

Kansainvälisyys on myös rohkeutta. Rohkeutta kansainvälistyä, kohdata ja kokea uusia ihmisiä ja kulttuureja. Kansainvälisyys on myös reitti uusiin innovaatioihin kuten Richard Florida todistaa. Kansainvälisyys on myös osa uteliaisuutta. Ilman uteliaisuutta ei mitään uutta synny.

Yrittäjyys, kansainvälisyys ja oppiminen luovat hyvinvoivan tulevaisuuden.

Lisätietoja: Rea Tuominen, kv.suunnittelija p.6159