Aihearkisto: aikuisopiskelijat

Henkilöstövaihdossa Horizon Collegessa

Matkaraportti Alkmaar 4-8.11.2018 Heidi Mannström ja Annukka Heimonen 

 Maanantai 5.11. 

 Saavuimme Alkmaariin sunnuntai-iltana ja heti maanantai-aamuna saimme suunnistaa yhteistyöoppilaitokseemme Horizon Collegeen, jossa meitä odotti ulkona liehuvat Alankomaiden, Suomen ja Tanskan liput. Meidän lisäksemme oppilaitoksessa oli opettajavaihdossa myös tanskalaisia kollegoitamme. Vastassa meitä oli kv-koordinaattori Hans Kok, joka oli järjestänyt meille vierailun ajaksi todella hyvän ohjelman. 

Kun meitä oli perehdytetty paikalliseen koulusysteemiin ja kierrätetty tiloissa, pääsimme hollantilaisille perinteiseen tapaan polkupyöräilemään lounaskohteeseen.  Lounaspaikkana oli Brownies & Downies, jossa kokkeina ja tarjoilijoina toimii henkilöitä, joilla on Downin syndrooma. Saimme nauttia hollantilaisen lounaan, joka on pääasiassa erilaisia leipiä. Mukana meillä oli myös opiskelijamme Ella sekä Poken opiskelija Jenna. Päivän päätteeksi pääsimme seuraamaan oppituntia ja keskustelemaan opiskelijoiden ja henkilökunnan kanssa. Oli mielenkiintoista huomata kuinka sosiaalisia ja ystävällisiä oppilaitoksen opiskelijat ovat ja innoissaan vieraista. Heidille päivän parasta antia oli, että sai vakuutettua Jyväskylään vaihtoa miettivän hollantilaisen opiskelijan vaihdon kannattavuudesta ja hän onkin tulossa nyt Gradiaan keväällä 😊 

 Oli mielenkiintoista nähdä, miten asiat hoituvat isossa oppilaitoksessa ja ensimmäisenä huomio kiinnittyikin siihen, että kaikki opiskelijat ja henkilökunta joutuivat näyttämään ”kulkulupaa” portissa joka kerta päästäkseen sisään. Yllättävää oli se, että koulujärjestelmä on vielä aika perinteinen verrattuna Suomessa iskeneeseen reformiuudistukseen ja opiskelu menee enemmän oppilaitoksen ehdoilla, eikä opiskelujen henkilökohtaistamista oikein tunneta.  

Tiistai 6.11. 

Tiistaina pääsimme tutustumaan opiskelija Jennan työelämässä oppimisen paikkaan Magnushofiin, joka sijaitsi Schagenissa. Paikka oli kuntoutukseen keskittynyt paikka, jossa oli sekä intervallipaikkoja että pysyviä koteja asukkaille. Kuntoutus oli tässä paikassa melko pitkälle vietyä; asukkaat tekivät itse välipalansa ja lounaansa tarjolle laitetuista raaka-aineista, hakivat itse postinsa jne. Töissä oli päivisin useampi fysioterapeutti ja eri kerroksissa oli todella hyvät tilat kuntoilla ohjatusti ja itsenäisesti. Heidi totesi paikan olevan myös todella sopiva hierojaopiskelijoille ja asiat laitettiin heti vireille sen suhteen.  

Tiistai päivä oli lyhyempi ja meille jäi aikaa hieman tutustua sekä sekä Schageniin että Alkmaariin, joista jälkimmäinen on todella kaunis, pieni ja vilkas kaupunki.

Keskiviikko 7.11. 

 Lähdimme aamulla junalla Amsterdamiin Hansin ja opiskelijamme Ellan kanssa. Päämääränä oli kodittomien päihteidenkäyttäjien päiväkeskus Princehof. Paikka sijaitsi aivan keskellä Amsterdamia, kuuluisten punaisten lyhtyjen katujen vieressä.  

Ulkoapäin rakennus näytti aivan normaalilta, mutta sisällä tupakansavun lisäksi iskivät realiteetit vasten kasvoja. Tapasimme paikan esimiehen, joka kertoi meille talon periaatteista ja olemassaolon tarpeesta samalla kun avasi parin minuutin välein ovea sisään lappaaville kodittomille.  

Alkuesittelyn jälkeen meille oli järjestetty työhön tutustumista eli pääsimme osallistumaan pyykkihuoltoon, keiton tarjoiluun, tiskien hoitoon sekä suihku- ja tietokonevuorojen jakamiseen. Kaikkein tärkeimpänä pääsimme keskustelemaan asiakkaiden kanssa ja kuuntelemaan heidän tarinoitaan. Mielenterveystyön opettaja Annukka oli paikassa kuin kala vedessä, mutta fysioterapeuttitaustan omaavalle Heidille ja opiskelija Ellalle paikka oli todella vieras ja vei aikansa, että uskalsi olla oma itsensä ja keskustella asiakkaiden kanssa.  

Lopuksi keskustelimme sosiaalityöntekijän kanssa, joka yllätykseksemme ei osannut puhua lainkaan englantia, vaikka todella moni paikan asiakkaista oli ulkomaalaisia. Toki hän puhui monta muuta kieltä. Päivä oli todella pitkä ja raskas etenkin Heidille, joka sitten vielä illalla matkusti Amsterdamista suoraan Helsinkiin. Raskas etenkin henkisesti. Joutui vielä pitkään käsittelemään näkemäänsä ja miettimään, kuinka hyvin asiat meillä Suomessa vielä on. Meillä kuitenkin on vielä tarjota asuntoja lähes kaikille halukkaille toisin kuin Hollannissa, jossa asuntoja ei kertakaikkiaan ole.  

Torstai 8.11. 

Torstaiaamuna Annukka suunnisti Castricumiin “mielenterveyskylä” Parnassiaan. Alue oli tosi laaja ja täynnä toinen toistaan mielenkiintoisempia rakennuksia aina 1920-luvulta lähtien. Alueella oli mm. hallintorakennus, puutarha, pyöräkorjaamo, ravintola, päivätoimintakeskus, sairaala, ikääntyneiden kuntoutujien asuntola, päihderiippuvaisten väliaikaiset parakit, kirkko, vanha hautausmaa sekä myymälä, jossa asiakkaat myivät tekemiään tuotteita.  

Mielenterveystyö ja sen menetelmät vaikuttivat melko samanlaisilta kuin Suomessakin, mutta selkeänä erona oli se, että erilaiset toiminnot olivat samassa paikassa. Suomessa yksiköitä on ripoteltu ympäri kaupunkia. 

Päivätoiminnassa asiakkaat keskustelivat mielellään englanniksi Annukan kanssa ja olivat kovin kiinnostuneita Suomesta. Ella-opiskelija oli pitänyt heille mielenkiintoisen Suomi-päivän, jossa olivat mm. leiponeet korvapuusteja. Parnassiassa oli nyt ensimmäistä kertaa opiskelija Gradiasta. Tämä on jatkossakin hyvä koulutussopimuspaikka mielenterveystyön opiskelijoille. Alustavasti olikin puhetta kansainvälisiä opiskelijoita koordinoivan henkilön kanssa, että myös sairaalan osastolle voisi mennä opiskelija. Tämä olisi hieno mahdollisuus esimerkiksi mielenterveys- ja päihdetyön erikoisammattitutkintolaisille.

Kokonaisuudessaan viikko Hollannissa oli erittäin antoisa ja saimme solmittua hyviä yhteistyösuhteita uusiin työpaikkoihin. Hienoa, että työnantaja antaa opettajille tällaisen mahdollisuuden.  

Experiencing Tourism Winter School 2018

My name is Rait and I am from Voru, Estonia. I study nature guiding/travel assistant program at Vorumaa Vocational Training Centre. Our program lasts for two years, from what I have completed first year. Our program is adult training program, so must of us actually work somewhere else.

This year I had unique possibility to take part in Tourism Winter School program at Gradia Jyväskylä. It was kind of exchange student program for three weeks, possibility to see how they study here, what they do and what they learn. Nextly you will be given an overview about what I did, how I felt and how was the outcome comparing to the expectations.

Firstly, after 13-hour trip from Voru to Jyväskylä, Finland, it was exhausting already. Trips by bus, ferry and little bit on foot had its own part to do. Minus degrees also have been following us for most of the three weeks here, so it got better as timed moved on.

Once arrived to the campus, we unpacked our things at dormitory rooms next to the main building and started to get ready. As it is now high season for winter activities, there were lots of active winter clothing, warm clothes, boots and hats in the luggage.

Then our program kicked off. Firstly we had meet-and-greet game with Finnish students. It was fun, well organized and at the same time chance to get to know each other. For me, as I was nearly double the age as most of students here, it was fun too. The first impressions were extremely positive – new building, modern equipment in the classrooms, good restaurant, lots of space. The classrooms itself are unique. Students lay on bean bags, relax, nobody really sits behind the table. For sure there are so-called normal classrooms too but they are boring, because they are the same in every country. Here they were for opposite, kind of innovative and relaxed. It felt good. Facilities and options to do sports or educate themselves are really good here. Quality is kind of key word here to describe the acitivites and mentality.

During the three weeks spent here I had possibility to try and take part in different winter outdoor activities. At the same time we had possibility to see and take part in preparations for outdoor activites. We tried snowshoeing, alpine skiing, fatbiking, skating, tour-skating, winter swimming and Finnish sauna. Also we had organized cultural programme by Finnish hosts at Jyväskylä surroundings. The activities were really well organized and smooth. The most important thing about winter outdoor activities was personal safety. For sure, everybody’s safety is everyone’s own thing to take care of, but it should always come first. Before any outdoor activities we were given instructions what to do and what is not allowed. Safety techniques, movement, keeping eyes open and looking around the area, it all is very improtant. As for equpment, it is basics that it has to be well suited, right size, proper clothing in layers and personal will to do something and learn. These three weeks have been for me as a great learning curve, because I did lots of things fist time in my life during the time spent here. For example alpine skiing, fatbiking, tour skating, snow soccer, snow frisby, cross country skiing. Everything comes down to the basic movement and techniques, will to learn and not to give up. It is not really important how many times you fall down, but how many times you get up. It matters the most and keeps going. In the end, even if some things are hard or tricky, it is still you, who are better than ever before. For me, I got more confidence doing different winter outdoor activities here, and had fun at the same time.

Because of the fact that Estonia and Finland are neighbouring countries and we have lots of in common, we have differences also at the same time. Living standards are totally different, as are the priorities among students. Students here do lots of things by themselves, not so much theory like we have. It all comes down to differences of personalities rather than what somebody likes. Everything is done or not done by free will of the persons and everybody learns to himself, not to the teacher or to the school. Finnish students seem serious about their studies, and it seems for me that vocational training centre is popular here. For example, in Estonia it is not so popular, but in Estonia it is more popular among adult students than among teenagers- Finnish students also can teach you or guide you before any activity  wintertime. It really amazed me how good teachers the Finnish students can be. Also students here do more, classrooms are for briefing, debriefing or for making different summaries or discussing and making plans.

In general it was really good chance that I could take part in Erasmus +  Tourism Winter School program at Gradia Jyväskylä for three weeks. The hosts organized lots of different activities, introducing their country, traditions, food, sightseeing and learning programme. I learned a lot, took part in every session, had fun. I can be proud to have had an experience like this one – one of it’s kind at Jyväskylä.

More information Hanna Syvälahti (at)gradia.fi and Timo Lehtonen (at)gradia.fi

 

Yrittäjyyskasvatuksen kehittämistä kansainvälisesti

Iso joukko ammatillisen koulutuksen yrittäjyyskasvatuksen ja kansainvälisyyden kanssa tekemisissä olevia ihmisiä kokoontui Jyväskylään 19.1.2018 esittelemään em. teemoihin liittyviä hankkeita ja kehittämistoimia.  Tilaisuus oli erittäin keskusteleva, siitä kiitos kaikille oppilaitosten sekä mm. Kaakkois-Suomen ely-keskuksen ja Koulutuksen tutkimuslaitoksen edustajille.

Seminaarissa esiteltiin useiden  oppilaitosten toteuttamia yrittäjyyttä ja kansainvälisyyttä yhdistäviä hankkeita. Yksi esillä olleista hankkista oli pohjois-irlantilaisen Norther Regional Collegen koordinoima VITAL – vitality, innovation, teamwork, achievement and leadership, jossa Gradia on myös mukana. Hankkeen toimijat Mari Seppänen (sote), Ahti Tunturi (kone- ja tuotantotekniikka) sekä opiskelijoiden työpajaan 2017 osallistunut ensihoidon opiskelija Niko Laakso kertoivat hankkeen tavoitteista ja toiminnasta.

Päivän antia tarkalla korvalla kuunteli  myös Jyväskylän Ammatillisen opettajakorkeakoulun koulutuspäällikkö Juha Hautanen. Hän summasi päivän päätteeksi antia seuraavasti:

Mitä on yrittäjyys? Se on ympäristön aktiivista seuraamista, mahdollisuuksien havaitsemista ja niiden hyödyntäminen. Yritys on vain yksi tapa toteuttaa sitä. Siihen tarvitaan rohkeutta ja erityisesti sitä. Pitää ottaa vastuu omasta elämästä. Yrittäjyys on aktiivista toimintaa. Siksi myös sen opiskelu on sitä.

Leave the building (Steve Blank):  Luokkahuoneessa on vaikea oppia yrittäjyyttä.  Siellä on asiakkaat. Meidän tulee tarjota turvallisia paikkoja yrittäjyyden harjoittelemiseen sekä siinä onnistumiseen ja epäonnistumiseen. Vähän kuin vauvaa tuetaan kävelemään oppimisessa. Tunne asiakkaasi. Mitä he tarvitsevat, mutta myös mitä sellaista he haluavat, mutta eivät osaa sanoa.

Keskity oppimisen suunnitteluun opetuksen suunnittelun sijaan. Oppilaan tavoitteiden saavuttaminen on kaikkein tärkeintä ja opettajien tehtävä on auttaa siinä. Jos hän ei tiedä mitä hän haluaa, niin meidän tehtävä on auttaa sen määrittelemisessä. Siinä voi käyttää hyväksi mm. Guy Kawasakin Sweet Spot määritelmää.

Yrittäjyys on matka omien unelmien saavuttamiseksi. Oppilaitokset auttavat tulkitsemaan sen, mitä maailma tarvitsee, mutta ennen muuta kehittymään hyväksi osaajaksi.

Yrittäjyys on osa nykyistä ja tulevaa opettajuutta. Se on valmentavaa  ohjausta. Oppija vastaa omasta tulevaisuudestaan ja oppimisestaan ja opettaja tukee sitä. Silloin myös opettajan tulee yrittäjähenkinen. Se tarjoaa mahdollisuuden myös opettajalle matkustaa kohti omia unelmia. Silloin voi vaikuttaa omaan työhönsä vaikuttaviin päätöksiin, voi käyttää ja kehittää omaa osaamistaan sekä tehdä todella merkittävää työtä tukemalla toisten haaveiden toteutumista.

Yrittäjyys on kansainvälisyyttä, sillä se ei tunne maantieteellisiä eikä poliittisia rajoja. Sitä tehdään siellä missä asiakkaat ovat. Sitä tehdään monipuolisten osaajien kanssa. Heidän kansalaisuuksien kirjo on enemmän rikkaus kuin rajoitus.

Kansainvälisyys on myös rohkeutta. Rohkeutta kansainvälistyä, kohdata ja kokea uusia ihmisiä ja kulttuureja. Kansainvälisyys on myös reitti uusiin innovaatioihin kuten Richard Florida todistaa. Kansainvälisyys on myös osa uteliaisuutta. Ilman uteliaisuutta ei mitään uutta synny.

Yrittäjyys, kansainvälisyys ja oppiminen luovat hyvinvoivan tulevaisuuden.

Lisätietoja: Rea Tuominen, kv.suunnittelija p.6159

 

Tulevaisuuden ergonomiaa hoitotyössä Tanskan malliin

Olemme kaksi lähihoitajaopiskelijaa Jyväskylän aikuisopistosta ja olimme työssä oppimassa kuuden viikon ajan Fremtidens Plejehemin palvelutalossa Tanskassa keväällä 2016. Fremtidens Plejehem on vuonna 2014 valmistunut pääasiassa iäkkäiden ihmisten palvelutalo Aalborgin kunnassa. Palvelutalon nimi suomennettuna tarkoittaa tulevaisuuden vanhainkotia. Fremtidens Plejehemissä on käytössä uusin teknologia ja apuvälineitä löytyy lähes joka tilanteeseen. Huomasimme harjoittelun aikana ergonomian olevan Tanskassa ehdottoman tärkeässä asemassa ja pääsimme tutustumaan apuvälineisiin, joihin emme ole vielä Suomessa törmänneet.

Jokaisen asukkaan huoneistoon oli asennettu älylattia, joka tunnisti jos asukas oli kaatunut. Kaatumisesta tuli välittömästi ilmoitus hoitajille, jotka osasivat mennä tarkastamaan asukkaan tilanteen. Tarvittaessa, asukkaan niin halutessa, lattiahälytin voitiin myös kytkeä pois päältä. Jokaisella asukkaalla oli käytössä tabletti, josta pystyi esimerkiksi säätämään huoneistonsa valaistusta ja olla yhteydessä läheisiinsä. Kylpyhuoneet oli tehty tilaviksi ja wc-istuimen korkeus oli säädettävissä sähköisesti ohjauspaneelista, josta pystyi myös valitsemaan automaattisen alapesun ja kuivauksen. Jokaisesta makuuhuoneesta löytyi kattonosturi (ks. kuva 1.) H-kiskolla, joka mahdollisti asukkaan turvallisen siirtämisen vuoteesta kylpyhuoneeseen tai pyörätuoliin.

1                                       2

Kuva 1. Nostolaite, joka kulkee katon kiskoja pitkin.

Kuva 2. Potilasvuode, jossa sähköiset laidat rullaavat lakanan kääntäen potilasta.

Asukkailla oli sähköiset sairaalasängyt, joihin oli tarvittaessa asennettu sähköinen kääntölakanamekanismi (ks. kuva 2.). Lakanan avulla asukkaan kääntäminen tapahtui vaivattomasti nappia painamalla ja hoitajan tarvitsi vain ohjata ja tukea asukasta kääntymään turvallisesti. Kääntömekanismin käyttö vähensi hoitajan kuormitusta esimerkiksi vuodepesuissa ja nosturin nostoliinaa laitettaessa. Tiukkojen tukisukkien pukemiseen oli käytössä kaksi erilaista menetelmää, jotka vähensivät hoitajien sorminiveliin kohdistuvaa rasitusta, näin ennaltaehkäisten sormien nivelrikkoa. Yksi vaihtoehto oli asettaa tukisukka pitkulaiseen telineeseen, josta sukka rullattiin silikonisen rinkulan ympärille, mistä sukka rullattiin jalkaan pyörittämällä silikonirinkulaa ylös pohjetta pitkin. Toinen tapa oli kääriä liukasta materiaalia oleva kangaspala jalan ympärille ja hivuttaa tukisukka jalkaan kämmeniä käyttäen. Kankaan tarkoituksena oli vähentää kitkaa. Viimeksi mainitussa tekniikassa oli tärkeää, että hoitajalla oli käsissään pitoa lisäävät hanskat, jotta hoitaja sai pitävän otteen sukan pinnasta. Lopuksi kangaspala vedettiin yläkautta ulos sukasta.

Harjoittelun aikana korostui erityisesti ergonomian tärkeys hoitotyössä. Fremtidens Plejehemissä kaikki hoitajat oli koulutettu työskentelemään samalla tavalla kunkin asukkaan kanssa. Yleisesti ottaen lähes kaikilta asukkailta löytyi heidän kanssaan tarvittavat apuvälineet omasta asunnosta. Uuden asukkaan saapuessa taloon tai vanhan asukkaan tilanteen muuttuessa kunnan toimipisteissä kiertävä ergonomiahenkilö opasti palvelutalon henkilökuntaa ergonomisiin työtapoihin. Ergonomiahenkilö avusti myös sopivan apuvälineen valitsemisessa jokaiselle asukkaalle. Ergonomisesti oikeiden työtapojen noudattamista valvottiin jatkuvasti ja hoitajat huomauttivat välittömästi jos huomasivat puutteita työasennoissa. Saatavilla olevia apuvälineitä oli pakko käyttää. Kuulemma pahimmillaan apuvälineiden käytön laiminlyönti saattoi johtaa jopa irtisanomiseen, koska hoitajan katsottiin laiminlyövän omaa työhyvinvointiaan!

Harjoittelijoina koimme, että selkeät yhteisesti sovitut työtavat ja apuvälineiden käyttö nopeuttivat työntekoa sekä vähensi hoitotyön kuormittavuutta merkittävästi. Asukkaat olivat hyvin yhteistyöhaluisia ja emme kohdanneet siirtotilanteissa aggressiivisesti käyttäytyviä asukkaita kertaakaan. Asukkaat olivat jo tottuneet heille valittuihin siirtomenetelmiin ja apuvälineisiin. Kaiken kaikkiaan harjoittelu Fremtidens Plejehemissä oli mielenkiintoinen ja opettavainen kokemus. Toivomme, että pystymme hyödyntämään oppimaamme tulevassa työelämässä täällä Suomessa.

Heidi Korkeamäki ja Carolina Lindqvist

Jyväskylän aikuisopisto

Vaihtovalmennus uudistuu

Pakollinen testi, suositeltava kielikurssi

Myös ammattiin opiskeleville on elokuusta 2015 tarjolla mahdollisuus opiskella verkossa englannin, saksan, ranskan, espanjan, italian ja hollannin kieliä. Euroopan komission verkkopohjaiset kielikurssit ovat opiskelijoille vapaaehtoisuuteen perustuva mahdollisuus parantaa omaa kielitaitoaan. Syksyn 2015 kuluessa on tulossa mukaan myös uusia kieliä: kielitestit ovat nykyisten kuuden kielen lisäksi saatavilla jatkossa myös tšekin, portugalin, puolan, kreikan, tanskan ja ruotsin kielillä.

Ammatillisen koulutuksen opiskelijat voivat valita kiinnostuksensa mukaan myös ammattialakohtaisia kielikursseja 25 alavaihtoehdosta. Tarjolla on paljon monipuolisia oppimateriaaleja erilaisiin tarpeisiin.

Kielitestit ennen ja jälkeen vaihdon sen sijaan ovat pakollisia kaikille vaihtoon lähteville opiskelijoille, joiden ulkomaanjakson kesto on vähintään 30 päivää. Jyväskylän ammattiopiston vaihtoon lähtevät opiskelijat suorittavat kielitestit osana vaihtovalmennusta, josta vastaa kv-koordinaattori Milka Niskanen. Muiden oppilaitosten opiskelijoiden osalta lisätietoa antaa kv-koordinaattori ja/tai oman alan yhteysopettaja.

Koordinaattoreiden yhteystiedot löydät www-sivuilta:

https://www.jao.fi/fi/Jyvaskylan-koulutuskuntayhtyma/Kansainvalisyys/Koordinaattorit