Opettaja työelämäjaksolla Kanadassa

Olin opettajan työelämäjaksolla Kanadassa helmikuussa 2017. Matka oli opetushallituksen tukema Kanada-verkoston matka. Perehdyttäminen matkaan alkoi kahdella Adobe Connect Meeting -koulutuksella internetissä (kuva), ja niitä johti Kanada-verkoston koordinaattorina toimiva opettaja Kainuun ammattiopistolta. Koulutuksiin osallistuivat kaikki matkalle lähtevät.

 

 

Työssäoppimassa Kanadassa oli neljä suomalaista opiskelijaa Luksiasta, Lappiasta, Kainuun ammattiopistosta ja Turun ammatti-instituutista. Opiskelijoiden työssäoppimisaika Kanadassa kesti 4 viikkoa, ja meidän opettajien työelämäjakso oli viikon mittainen, Lappian opettajalla jakson alussa ja minulla Jyväskylän aikuisopiston opettajalla jakson lopussa opiskelijoiden viimeisellä työssäoppimisviikolla. Opiskelijoiden työssäoppiminen liittyi À la carte -ruokien valmistus -tutkinnonosaan ja työskentely tapahtui La table DES VALLEES -nimisessä opiskelijaravintolassa, joka toimii iltaravintolana. Meillä opettajilla matkan tarkoituksena oli tutustua Relais de la Lièvre-Seigneurie, École hôtelière de I’Outaouais (Buckingham) -oppilaitoksen toimintaan (kuvassa oppilaitoksen koulutusesite).

 

 

 

 

Saavuin Kanadaan perjantaina 10.2 2017. Lento tapahtui Helsingistä Frankfurtin kautta Montrealiin. Montrealissa minua oli vastassa Kainuun ammattiopiston aikuispuolella opiskeleva opiskelija. Noin parin tunnin ajomatkan jälkeen saavuimme majapaikkaamme, Parc National de Plaicance -kansallispuistoalueella sijaitsevaan Chalet havre de Plaicanceen (kuva olohuoneesta). Paikka sijaitsee ranskankielisellä alueella Quebecin provinssissa, Ottawa-joen varrella.

11.2. Seuraavana päivänä lähdimme noin klo 12.15 aikoihin kohti École hôtelière de I’Outaouais -oppilaitosta. Matka taittui vuokra-autolla noin reilussa tunnissa. Oppilaitos sijaitsee Quebecin provinssissa Gatineaun Buckinghamissa. Paikalle päästyämme Chef Gaetan Tessier otti minut lämpimästi vastaan ja esitteli oppilaitoksen tiloja. Työt alkoivat klo 15. Jokainen päivä eteni siten, että kolme ensimmäistä tuntia tehtiin esivalmistelutöitä iltaa varten, ja sen jälkeen ravintolan ovet aukenivat asiakkaille. Ravintola sulkeutui noin klo 22. Kyseessä olevalla viikolla oli ollut aiheena Valentine’s day -menu ja sama menu oli käytössä vielä kolmena seuraavana päivä minun ollessani paikan päällä. Menu sisälsi kolme alkuruokaa, kolme keittoruokaa, neljä pääruokaa ja jälkiruuan. Näistä aterioista asiakkaiden tuli valita itselleen neljän ruokalajin menu. Menun hinta oli 50 Kanadan dollaria. Tuona lauantaina pöytävarauksia oli tehty noin 70 henkilölle. Chef Gaetan Tessier toimi ’kapellimestarina’ bongiluukulla jokaisena iltana huudellen keittiölle tilaukset. Vastauksena keittiöltä kuului aina ”Oui, Chef!” (kuva).

Silmiin pistävää oli se, että keittiössä ei tuntunut olevaan minkäänlaista kiirettä vaikka ruoka-annoksia meni kaiken kaikkiaan 280 kpl. Kanadalaisten opiskelijoiden työskentely oli äärimmäisen omatoimista ja järjestelmällistä, jopa ammattimaista. Opettajaa kutsuttiin Chefiksi ja häntä arvostettiin suuresti. Myös suomalaiset opiskelijat olivat päässeet hyvään vauhtiin viikkojen aikana ja työnjaot oli tehty siten, että jokaisen suomalaisen opiskelijan työparina oli kanadalainen opiskelija. Vaikka kanadalaisten opiskelijoiden äidinkielenä oli ranska, osasivat he puhua myös englantia. Yhteisenä kielenä meillä olikin siten englanti.
Illan aikana olin mukana tekemässä tryffeleitä jälkiruokaan, tutustuin opiskelijoihin ja heidän tapoihinsa toimia. Tutustuin myös oppilaitoksella tarjolla oleviin koulutuksiin.

 

 

 

 

12.2. oli sunnuntai ja jaksoni ainoa vapaapäivä. Kävimme Le Chateau Montebellossa, maailman suurimmassa hirsilinnassa Montebellossa (kuva) ja poikkesimme myös ruokakaupassa.

 

 

 

 

 

 

13.2. Ravintola oli täynnä asiakkaita. Illan aikana tutustuin myös tarjoilupuolen työskentelyyn (kuva sieltä) sekä opetuskeittiötoimintaan (kuvat upouudesta opetuskeittiöstä). Opetuskeittiöpuolella oli silmiin pistävää se, että työskentely siellä oli hyvin järjestelmällistä ja organisoitua. Opetuskeittiön edessä sijaitsi demokeittiö (kuva), jonka ääreltä opettaja demonstroi miten asiat tulee tehdä. Tämän jälkeen opiskelijat siirtyivät työskentelemään omiin työpisteisiinsä. Hienoa oli nähdä myös se, että kokin tärkeimmällä työvälineellä työskentelyä eli veitsen käsittelyä opiskellaan perusteellisesti, sekä erilaiset juuresten paloittelukoot tulevat tutuiksi useiden harjoitteluviikkojen aikana. Työkokeita pidetään usein ja asiat täytyy osata, jotta voi edetä. Havaintoni oli, että koska perustekniikat opiskellaan alussa perusteellisesti, on siitä helppo rakentaa uusia tekniikoita vanhojen jo opittujen asioiden päälle. Vertauksena tähän voisi olla, että kun ensin oppii perusteellisesti valmistamaan lihamurekkeen, osaa myöhemmin valmistaa vaivatta myös lihapateen (hieno lihamureke taikinakuoressa).

            

 

 

 

Suunnittelimme Gaetanin kanssa myös työjaot Quebec-Suomi -illallista varten ja jaoimme ruokaohjeet itsenäistä tutustumista varten. Minun osuuteni ruokalistasta oli ollut suunnitella alkuruoka, keitto ja jälkiruoka, ja olinkin suunnitellut ruuat ja kääntänyt ruokaohjeet englannin kielelle jo ennen lähtöäni Kanadaan. Olin lähettänyt hyvissä ajoin myös raaka-ainetilaukset Kanadaan varmistaakseni, että kaikkia raaka-aineita löytyy paikan päältä. Alkuruuaksi valitsin Sapakset (Finnish tapas), jotka sisälsivät mini toast skagenin, mätiä lusikassa ja savukalamoussea saaristolaisleivällä. Keittoruokana oli kermaista metsäsienikeittoa ja jälkiruokana mustikkakukkoa mustikka- ja mansikkamelballa sekä lakkaparfait. Ruokaleiväksi valitsin moniviljaiset sämpylät.

Myöhään illalla töiden jälkeen kävimme opiskelijoiden kanssa syömässä La Gage -ravintolassa. Mukanamme oli kanadalaisia opiskelijoita, joiden kanssa opiskelijamme olivat ystävystyneet. Saavuimme majapaikallemme vasta pitkälle yli puolen yön.

14.2. oli ravintola täynnä asiakkaista, kattaus 85 henkilölle. Vaikka asiakkaita oli paljon, oli työskentely jälleen hyvin rauhallista, ja ruoat olivat erinomaisen makuisia sekä annokset näyttäviä, kuten aina. Esivalmistelujen aikana työskentelin jonkun aikaa lämpimässä keittiössä. Iltapäivällä tapahtui mukava yllätys, kun meidät kutsuttiin toiselle opetuskeittiölle. Suomalaisten opiskelijoiden yllätykseksi he saivat kunniakirjat ansiokkaasta työskentelystään viikkojen aikana. Myös yksi kanadalainen opiskelija palkittiin hyvistä suorituksistaan. Oppilaitoksella on tapana antaa kunniakirjoja opiskelijoilleen hyvistä suorituksista. Tämä on mielestäni äärimmäisen hyvä tapa kannustaa ja motivoida opiskelijoita sisäiseen yrittäjyyteen.

15.2. aamusta suuntasimme kohti Montebelloa. Siellä tutustuimme Gaetan Tessierin entiseen työpaikkaan, suklaapuoti Choco Motiveen, jossa myös valmistetaan itse suklaat korkealaatuisista raaka-aineista (kuva). Tämän jälkeen Gaetan Tessier vielä tarjosi meille lounaan Castello de Montebellossa, jossa ruoka oli tarjolla runsaassa noutopöydässä. Ravintolan henkilökuntaa kävi tervehtimässä meitä, mukaan lukien Chef de cuisine.

Lounaan jälkeen suuntasimme töihin esivalmistelemaan seuraavana päivänä alkavaa Quebec-Suomi -illallista. Ravintola ei tuona iltana ollut auki lainkaan, joten saimme rauhassa valmistella ja suunnitella ateriaa. Olimme valmistaneet alkuviikosta myös kotikaljaa.

Ennen kotiinlähtöä Gaetan Tessier lahjoitti meille kaikille suomalaisille Kanadan ja Suomen lipuin sekä oppilaitoksen logolla varustetut työtakit, joista nyt olemme ylpeitä.

16.2. eli viimeisenä iltanamme Kanadassa oli vuorossa Quebec-Suomi -illallinen, joka sisälsi kuuden ruokalajin menun (kuvia alapuolella). Olimme kutsuneet paikalle Suomen suurlähetystön työntekijöitä, mutta kukaan heistä ei saapunut paikalle, saatikka edes ilmoittaneet etteivät pääse tulemaan. Asiakkaita kävi vähän, mutta kuitenkin sen verran, että totesimme ruokien olevan onnistuneita, näyttäviä ja herkullisia. Kaksi seuraavaa päivää lähtömme jälkeen oli vielä sama menu voimassa. Noina päivinä ravintola oli ollut täynnä asiakkaita.

                                             

 

 

 

 

 

17.2. Suuntasimme kohti kotia Montrealin ja Frankfurtin kautta Helsinkiin. 24 tunnin matkustamisen jälkeen olimme väsyneitä matkasta.

Yhteenveto:

Suomalaiset opiskelijat saivat paljon kiitosta ahkerasta ja iloisesta työskentelystä sekä erinomaisesta yhteistyökyvystä. Myös itse verkostoiduin ja pääsin palaamaan ranskalaisen keittiön juurille. Tässä keittiössä valmistettiin kaikki alusta asti itse, mitään puolivalmisteita ei käytetty. Erikoista oli myös se, että erityisruokavalioasiakkaita ei ollut lainkaan, saatikka että ruokalistoilla olisi näkynyt erityisruokavaliomerkintöjä. Itse koin iloa myös siitä, että monet asiat tehtiin niin kuin minulle aikoinaan opetettiin opiskellessani kokiksi ja myöhemmin keittiömestariksi kulinaarisessa Ravintolakoulu Perhossa Helsingissä. Olen sen ikäluokan opettaja, että myös opettajan pedagogiset opinnot painottivat pedagogiikan tärkeimmäksi asiaksi käytännön työn opetuksen alusta asti niin perusteellisesti, että sen pohjalta voi rakentaa uutta tietoa/oppia. Huomasin sen, että kun asiat opitaan alussa perusteellisesti, on lopputuloksena täysin itsenäisesti työskentelevät opiskelijat, lähes valmiit ammattilaiset. Poissaoloja ei opiskelijoilla ollut ja kaikki opiskelijat olivat erittäin motivoituneita oppimaan ja olivat kaikin tavoin läsnä opetuksessa. Opettajan ohjaus toisen vuoden opinnoissa oli minimaalista ja asioiden etäältä varmistamista, että kaikki sujuu. Digiopetusta en nähnyt oppilaitoksella lainkaan.

Kiitos, Kanada-verkosto, tästä kokemuksesta! Sain mahdollisuuden kokea tämän …once in a lifetime!

Tarja Kuula, Kouluttaja, Jyväskylän aikuisopisto

 

 

Yksi kommentti artikkeliin ”Opettaja työelämäjaksolla Kanadassa

  1. Vaikuttipa mukavalta, ihanalta, antoisalta reissulta josta varmasti saat ammennettua ideoita ja voimaa omaan työhösi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *