Juu peter not krai ven juu iit salmiakki Kirjoittanut Maria, opiskelija

Toinen koulupäivä takana. Käytiin Eastglenissä aamulla ja iltapäivä Centre High.ssa.

Aamu alkoi milläs muullakaan kuin pikku sähellyksellä. Ei oltu varmoja, mihin kouluun oli tarkoitus mennä vierailemaan. Pienen säädön jälkeen päädyin sitten Madisonin mukaan odottelemaan Eastgleniin lähtöä psykologian tunnille. Muut keskusteli opettajan taululle kirjoittamista kysymyksistä edellisen tunnin aiheesta –tai ”keskusteli”, siinä missä Suomessakin. Jos unohdetaan, että opettaja oli ”Mr.”, meno oli aika samaa kuin suomalaisessa lukiossa. Siinä sivussa sai syötettyä Madisonin kaverille salmiakkia. >:) Madisonin mukaan lauantaina maistui ihan karsealle & lihalle. Lihalle?! Kaverin mielestä ei ollut niin pahaa, kunnes jälkimaku iski. Olis pitäny olla kamera valmiina sitä kärsivää ilmettä varten. Ei saanut poika nieltyä, vaan luikki luokan poikki roskikselle. Kanadalaiset tuntuu muutenkin olevan enemmän makean perään.

Lopulta päädyttiin (vähän myöhässä) Eastgleniin ja uudelle koulukierrokselle. Oli muuten melko samanlainen kierros kuin kaksi aikaisempaa, kierrettiin luokasta ja tilasta toiseen opiskelijoiden selittäessä. Mutta pari juttua poikkesi muista.

Ensinnäkin. Koululla oli jonkinlainen ”studio”, jossa pystyi tekemään radiolähetyksiä koulun keskusradioon ja jopa ”uutislähetyksiä”. Näistä kai ehdittiin selittää enemmän sillä välin kun mie ja Olli (vaihtari kans) odoteltiin kyytiä koululta toiselle. Koululla oli kerho, joka tuottaa näitä lähetyksiä ja katsottiin pätkä uutisten jouluspesiaalista. Kanadassa tosiaan samalla tavalla kuin USA.ssa kouluissa järjestetään kaikenlaista kerhotoimintaa. Seuraavat pari tuntia soi joululaulut päässä… Youuu better not cry… – -”

Toisekseen. Eipä ole kotsan tunnille tullut osallistuttua vähään aikaan. 😀 Oli aika eri systeemi kuin yläasteella tai amiksella, joka ikinen aine mitattii niiiiiiiiiin tarkkaan yhtä aikaa ennen kuin niitä päästiin sekoittelemaan. Mutta saatiin ”voisarvet” Marjon (toisen vaihtarin) ja kanadalaisen opiskelijan kanssa lopulta uunista ulos ja olivat ihan syömäkelposiakin. Eivät kyllä tykänneet siitä, kun ne tungettiin pussiin kuorrutteen ollessa vielä löysää. Ja tällä välinhän taustalla pyöri videokamera. Yayy… Änkesi vielä haastattelemaankin siinä kun oli naama jauhoissa ja aivot Marjon kanssa juttelun jäljiltä suomeksi jumittuneina. Rallienglanti is päk öken ja tuntuu pahenevan päivä päivältä.

Eastglenin –johon itse menen (käsittääkseni) viimeiseksi vaihtoviikoksi– jälkeen suunnattiin siis ihan down townissa sijaitsevaan Centre Highin. Se olikin sitten vähän erilainen kuin aikaisemmat koulut. Oppilaat ovat jo käyneet high schoolin, mutta käyvät vielä lisää kursseja. Monet tähtäävät yliopistoon. Koulussa oli myös mahdollisuus opiskella esimerkiksi palomieheksi, poliisiksi ja ambulanssikuskiksi ja samalla suorittaa muita kursseja. Tavallaan kai vähän niin kuin kaksoistutkinto Suomessa? Vaikea selittää suomeksi. ^^” Moni ei kuitenkaan työllisty ammattiin heti nuoren iän takia, eikä moni edes yritä sitä heti. Anyways, kuulosti kyllä mielenkiintoiselta, veisi melkein oman postauksen, jos siitä alkaisi enemmän kirjoittamaan.

Centre High.ssa ehdittiin vielä tehdä pinssejä ennen lähtöä. Pitää koittaa selvitellä miten sais kuvien lisäämisen toiminaan… ^^” Jäi yksi kolmesta ihan kesken, kun piti taksiin ehtiä. Ja taksissa tuli todettua, että minä en saa selvää intialaisesta aksentista, en sitten yhtään. Kolme kertaa sai kysyä ennen kun mie tajusin nimeni kertoo… Rallienglanti tuntui siinä vaiheessa nii pörfektiltä.

Tämä ilta sitten menee kirjoitellessa, lukiessa ja ”hernenaksuja” syödessä (ei hajuakaan mitä ovat suomeksi, mutta niin kuin juustonaksuja herneistä… Paljon parempia kuin mille ehkä kuulostavat!!) sekä jätskiä ahmiessa. Niin ja jääkiekosta puhuessa, väitellessä onko Kanada vai Suomi parempi ja Ruotsille ja Venäjälle, etenkin Ruotsille, naureskellessa. Huomenna kahteen viimeiseen kouluun tutustuminen ja avoimien ovien päivä M.E. Lazertessa~ Sunnuntaina luultavasti katsomaan farmiliigan peliä, oil kings vs broncos.

 

Maria

Can we just stay in Amsterdam? Kirjoittanut Maria, opiskelija

Pitäis blogia väsätä kasaan….. Ugh.

Elikkä täällä kirjottelee 18v opiskelija Jyväskylästä. Tai siis tällä hetkellä Edmontonista Kanadasta. Kuukauden vaihto Kanadaverkoston kautta täällä viiden muun suomalaisen kanssa. 🙂

Ja nyt. Saa varautua pitkään (valitus)postaukseen.

24.2. Herätys 6.30, kampaajalle, vanhojen tansseihin, jatkoille pikaisesti, 23.30 matkakeskukselle odottamaan bussia Helsinkiin.

Loistava alku matkalle: nouset bussiin ja joku istuu sinulle varatulla paikalla. Ei muuta kuin selittämään puoliunessa olevalle matkustajalle, että sori, mä oon varannu sen istuimen etukäteen. Lopputulos: itse istut kiusaantuneena toiselle penkille ja vaihdat Lahden kohdalla paikkaa, kun joku muu on varannut sen. Mutta Hesaan päästiin ajallaan ja ilman sen suurempaa draamaa.

Sama pieni säheltäminen jatkuu Helsinki-Vantaan lentokentällä. Tunti etuajassa paikalla, muut vielä hotellilla. Ei valittamista, ainakaan ennen check in.niä. Mikä osoite matkalaukkuun pitää merkitä, ai me ollaan väärässä jonossa, miksei tää itsepalvelukone toimi, taas väärässä jonossa… Lopulta kaikki ok, matkatavarat menossa koneeseen, lentoliput kädessä ja turvatarkastukset takana. Helsinki-Amsterdam lento menee jopa häiritsevän hyvin. Ja sitten:

Saavutaan Amsterdamiin. Muutama tunti aikaa kentällä ennen lentoa Calgaryyn. Odotellaan, käydään taxfree -myymälöissä, mukaan lähtee paksu englannin kielinen kirja (The Girl Before), josta toivon mukaan tajuaa edes kolmasosan. Mennään mäkkäriin syömään ennen kuin suunnataan portille. Tekstiviesti. Lento myöhästyy kaksi tuntia, portti vaihtuu.

Ei jäänyt kahteen tuntiin. Odotellaan taas, syödään lisää, mennään portille. Lento siirtyy. Odotellaan, lento siirtyy. Can we just stay in Amsterdam?? Syödään, lento siirtyy. Musta huumori on kiva asia & pessimisti ei pety. Lopulta koneen miehistö kertoo, että kone on rikki, eikä niin uuteen koneeseen ole varaosaa. Odotetaan uutta konetta Malesiasta. Pari tuntia Amsterdamin kentällä venyy kuta kuinkin seitsemään.

Lento itse sujuu hyvin. Calgaryssä sitten…

Luonnollisesti myöhästään jatkolennolta Edmontoniin. Ei ongelmaa, Amsterdamissa buukattiin toiselle lennolle. Odotellaan matkatavaroita, jotka melkein yllättäen ovatkin saapuneet perille, mutta myöhästytään seuraavaltakin lennolta. Mennään kysymään mitä tehdään. No, seuraava lentohan on kyseisen lentoyhtiön viimeinen sille illalle ja jo valmiiksi ylibuukattu. Yayy <3 Mahdollisesti jouduttaisiin viettämään yö Calgaryssä.

Loppujen lopuksi saatiin lento toiselta yhtiöltä ja kaiken sähläyksen jälkeen saavuttiin öiseen Edmontoniin, jossa isäntäperheet olivat vastassa. Vasta viimeisellä lento-osuudella alkanut jännitys laukeaa nopeasti, perhe vaikuttaa tosi mukavalta. Lyhyt ajomatka, toisen vaihtarin heittäminen isäntäperheensä luo ja vihdoin perillä. Vanhojen jatkoilta lähdöstä noin 33 tuntia, hereillä käytännössä 50. Muutaman minuutin torkkumispätkiä ei voi laskea.

Lopulta kaikki hyvin, päästiin perille hengissä, matkalaukutkin löysivät tiensä Kanadaan, perhe on loistava. Koirat eivät vain pahemmin piittaa vieraista, etenkään kolmelle kissalle haisevista…

Pitkä selostus & valitus matkustamisesta… Muut postaukset ei toivon mukaan oo näin pitkii. 😀 Seuraavasta päivästä lyhyesti sitten. 🙂

Käytiin Madisonin (isäntäperheen tyttö) kanssa taidemuseossa. Ihmeteltiin, miksi aula oli tupaten täynnä ihmisiä, joista osa itki. Itsestään selväähän se on, että museossa järjestetään hautajaiset/muistotilaisuus. Duh. Ja totta kai museo on samalla auki vieraille.

Museovierailun (/hautajaisissa kuokkimisen) jälkeen käväistiin vielä katsomassa jotain galleriaa kaupungintalolla(?). Eipä osaa kuvitella n. kolmekymmentä paria tanssimassa Jyväskylän kaupungintalon aulassa. Sielläpä kuitenkin oli tanssitunti menossa.

Loppuilta menikin sitten ”kotona” sohvalla makaillen, kiinalaista syöden ja Oscareita katsoen. 🙂

Tänään kouluun, aamulla kierros M.E. LaZertessa, jossa itse olen ensimmäisen viikon. Also, mikä siinä on niin vaikeaa sanoa ”epäjärjestelmällistymättömyydelläänsäkkäänköhän”? Pelattiin siis hirsipuuta kanadalaisten kanssa. Iltapäivä Queen Elizabeth high schoolissa. En jaksanut laskea moneenko kertaan selitettiin suomalaisesta koulujärjestelmästä, etenkin amiksesta (ja lukiosta). On kyllä aika erilainen kun Kanadassa, jossa ei siis ole samanlaisia linjoja kuin suomalaisessa amiksessa tai vain samoja opintoja kuin lukiossa. Kaikki on saman katon alla ja alaa ei tarvitse vielä valita.

Loppu ilta menee lepäillessä ja aikaeroon tottuessa, vieläkin väsyttää älyttömästi (9 tuntia Suomea jälessä). Long live timezones. Huomenna tiedossa kahteen muuhun kouluun tutustumista ja loppu viikosta mm. keilausta, shoppailua ja vesipuisto. 🙂 Niitä odotellessa~

 

(soooooo tired) Maria

Canada…. here we come!

Tämä blogi kertoo opiskelijan ja opettajan seikkailuista Kanadan Edmontonissa. Me olemme Schildtin lukiosta ja pääsemme vaihtoon ammatillisen Kanada-verkoston kautta. Artikkelin otsikoista näet heti, onko jutun kirjoittanut opiskelija Maria vai opettaja Kaisa.

Maria tekee kuukauden vaihdon 25.2.-25.3. ja Kaisa viikon vaihdon 17.-25.3.