Take away, mitäs nyt? Kirjoittanut Kaisa, opettaja

Viikon verran olen nyt ollut kotona ja sulatellut näkemääni. Kahdeksan tunnin aikaero ja viikon matka on aika raskas yhtälö, mutta silti lähtisin tälle reissulle milloin vaan uudestaan. Aiempiin artikkeileihin olen jo kirjoittanut oppimiani asioita. Päällimmäisin mieleeni jäänyt asia on kokemus monikulttuurisuuden arvostamisesta. Kukaan ei luullut minuakaan turistiksi, en erottunut millään lailla porukasta. Tämän kokemuksen vahvisti myös paluumatkalla vieressäni istunut nigerialaistaustainen mies, joka oli juuri saanut Kanadan kansalaisuuden.

Mutta nyt on jo menossa suunnittelu kanadalaisten vastavierailun järjestämiseksi toukokuussa. Jyväskylään saapuu 4 opettajaa ja 4 opiskelijaa viikon ajaksi. He vierailevat sekä ammatillisella että lukiopuolella.

Tähän loppuun vielä muutamia kuvia Edmontonista. Sää oli hyvin samanlainen kuin Suomessa, kaikki muu oli vaan tosi paljon isompaa.

Koulupäivä Central High´ssa Kirjoittanut Kaisa, opettaja

Torstain vietimme aivan ydinkeskustassa olevassa Central High´ssa. Tämä koulu oli erittäin mielenkiintoinen. Se on tarkoitettu niille, jotka eivät ole saaneet high schoolista päättötodistusta, niille jotka haluavat korottaa arvosanojaan yliopistohakua varten sekä niille, jotka eivät tiedä, mitä tekisivät. Eli koulu vastaa vähän meidän Valmaa ja aikuislukiota. Opiskelijoita siellä oli noin 3000, mutta vain 60 opettajaa. Keskeistä on tukea jokaisen opiskelijan oppimista. Rehtori korosti vahvasti, että ei ole epäonnistumisia vaan erilaisia reittejä. Opetus pyörii koko ajan ja nuori voi olla siellä vaikka vaan yhden kurssin tai useamman vuoden. Aloituspäivän pitää olla ennen 20 v. syntymäpäivää. Opiskelijat eivät maksa tästä mitään.

Näimme esimerkiksi matematiikan arvosanaa korottavan ryhmän, jossa oli 80 opiskelijaa ja 2 opettajaa. Ajatus oli tarjota myös kokemus tulevista yliopisto-opinnoista. Tämä toimi kaikien mielestä hyvin. Toisaalla näimme businessryhmän, joka suoritti jo Central High´ssa yliopiston kurssia samalla kun vahvisti valmiuksiaan hakeutua alalle. Monessa luokassa oli myös maahanmuuttajataustaisten opiskelijoiden ryhmiä vahvistamassa mm. englanninkielen osaamistaan.

Erittäin mielenkiintoista oli nähdä tämän koulun ammatilliset polut. Esim. rakentamiseen liittyvä ryhmä oli saanut rehtorin Suomen vierailun tuliaisena oppia meidän ammatillisesta koulutuksesta. Sen sijaan, että he olisivat rakentaneet pienoismalleja (kuten maassa oli tapana), he tekivät koulurakennuksen kellariin oman oppimistilansa aivan alusta alkaen. Nämä nuoret miehet olivat valtavan ylpeitä kädenjäljestään ja kertoivat, kuinka tämä projekti oli pelastanut heidät ”kunnolliseen elämään”. Koulun sosiaalityöntekijä oli ollut aivan avainasemassa tämän projektin toteuttamisessa.

Pari muuta huomiota tästä koulusta:

  • Koulussa oli joka päivä klo 9-14 eläkkeellä olevia opettajia antamassa tukiopetusta, korvausta vastaan luonnollisesti.
  • Koulun kirjasto/työskentelytilassa oli paljon opiskelijoita tekemässä tehtäviä. Joillakin heistä oli pöydällä esim. kyltti Biology sen merkiksi, että ko. opiskelija oli valmis auttamaan muita opiskelijoita biologian tehtävissä
  • Koulussa oli Career Center. Sinne oli koottu opot, terveydenhoitaja, kuraattori, opintosihteeri yms., jotka auttavat opiskelijaa esim. yliopistostipendin hakemisessa
  • Työrauha tunneilla oli hyvä, kukaan ei räplännyt kännykkää.

Koulupäivä Jasper Place High Schoolissa Kirjoittanut Kaisa, opettaja

Keskiviikon vietimme isossa lähes 2500 opiskelijan ja noin 150 opettajan koulussa. Lisäksi koulussa työskentelee muita eri alojen ammattilaisia, mm. Julie, joka auttaa opettajia löytämään yhteistyökumppaneita koulun ulkopuolelta. Koulu ei tiloiltaan tuntunut valtavan suurelta, paljon käytäviä, ainakin kaksi isoa likuntasalia.

Päivä oli teemapäivä kaikille: ALO eli alternative learning opportunities. Opiskelijoiden piti valita neljä erilaista oppituntia, joita opettajat heille tarjosivat. Pajoja oli matematiikan tukiopetuksesta kahvin tekemiseen baristan tavoin, kaikkea mahdollista. Me osallistuimme aluksi Pow wow ja round  dance tapahtumaan. Se olikin uskomaton juttu! Salissa oli koulun omia opiskelijoita, alakoululaisia, vanhempia, juuri maahan tulleita pakolaisia vastaanottokeskuksesta jne. Ideana oli kunnioittaa alkuperäisväestöä (first nations) tanssin ja musiikin voimin. Kuulimme hienoja rumpu- ja lauluesityksiä sekä oppilaiden että vieraiden voimin. Myös puvut olivat tosi hienoja. Useita kertoja me kaikki kokoonnuimme piiritanssiin rumpujen säestyksellä. Kunnioittava suhtautuminen eri kulttuureihin oli suorastaan mykistävää.

Vierailimme myös opettajaopiskelijoiden pitämässä yliopistopajassa. Se vastasi meidän opotunteja. Sieltä yksi idea käyttöön: Snow ball fight. Siinä jokaiselle jaetaan tyhjä paperi. Kirjoita siihen yksi kysymys, johon haluat tällä tunnilla saada vastauksen. Rutista paperi palloksi ja open merkistä heitä se jollekin. Kirjoita saamaasi paperiin uusi kysymys, rutista jne. Lopuksi ota pari ja käykää kysymykset läpi. Kirjoittakaa kiinnostavimmat kysymykset taululle ja siitä lähtee vastausten läpikäyminen. Toimii!

Kävimme myös Global cafeessa, Access centerissä (vähän kuten opokeskus),  käsityöluokassa, puutyöpajassa, keskustelemassa maahanmuuttajataustaisten opettajan kanssa yms.

Tässä koulussa opiskeltiin 5 kuukauden jaksoissa 80 min/kurssi joka päivä  klo 9-15.20, hyppytunteja saattoi olla. High School aikana tehdään 100 credittiä (opintopistettä?), joista 76 on määrätty tiettyihin perusaineisiin. Loput saa valita, esim. ammatilliseen suuntautumiseen. Niinpä koulussa oli esimerkisi kampaamolinja.

Kouluarvosanoilla haetaan suoraan yliopistoihin. Arvosana määräytyy 70% kouluarvosanoista, loput provinssin  (=Alberta) tason mukaan tietyillä kokeilla.

 

Seminaari Jasperissa Kirjoittanut Kaisa, opettaja

Sunnuntaista tiistaihin olimme isolla porukalla Jasperissa, Kalliovuorten kupeessa. Maria on tästä reissusta  jo kirjoittanut oman juttunsa.

Emme oikein tienneet, mitä meillä on edessä. Meiltä oli pyydetty pieni esitys Suomesta ja meidän koulujärjestelmästä.  Mutta kenelle, sitäkään me emme etukäteen tienneet.

Jasperissa oli ehkä parikymmentä opettajaa kuudesta Edmontonin high schoolista sekä nelisenkymmentä opiskelijaa. Lisäksi olimme me suomalaiset. Seminaarin aikana meille selvisi, että he olivat pitäneet jo yhden vastaavan seminaarin marraskuussa ja tämä oli sille jatkoa. Jokaisen koulun oli pitänyt miettiä, miten koulusta tulisi parempi paikka kaikille. Equity (oikeudenmukaisuus) oli sana, joka toistui koko ajan. Opiskelijat miettivät oman koulunsa ryhmissä haastetta, johon he hakivat ratkaisua mm. tekemällä pienen selvityksen ko. asiasta. Action – research toistui myös jatkuvasti. He tulevat Suomeen hakemaan asiaan uusia näkökulmia. Tällainen haaste oli jollakin koululla esim. se, miten saadaan koulussa kaikkien osaaminen tai kehittyminen näkyviin, eikä vain menestyneiden urheilijoiden. Urheilu on kanadalaisissa kouluissa isossa roolissa ja koulun käytävillä näimmekin paljon palkintoja yms.

Meille eikä meidän opiskelijoilla ollut kovin paljoa annettavaa tähän seminaariin. Osallistuimme toki aktiivisesti keskusteluun, mutta työskentely oli varsin koulukohtaista.

Mutta saimme kuitenkin ideoita ihan arkiseen opetustyöhön:

  • Järjestä ryhmä lempivärin mukaan
  • Mikä olisit mieluiten?Meri, taivas, vuori? Etsi samaa mieltä olevat, tee ryhmä, miksi valitsit esim. meren?
  • Etsi pari, jota et tunne. Mikä asia teillä on samanlaista, mikä erilaista?
  • Tee ryhmä, noin 10 henkeä, ryhmälle villalankakerä. Ensimmäinen pitää kunnolla villalangan päästä kiinni. Hän sanoo asian, jossa on hyvä ja toisen, jossa ei ole niin hyvä. Se, joka puolestaan on hyvä tässä toisen ”huonossa” asiassa, huutaa ja saa sitten villalankakerän itselleen.  Hän siis jatkaa sanomalla vahvuutensa ja heikkoutensa ja heittää kerän taas jollekin. Langan alku jää ensimmäiselle ja lopuksi tästä tulee hieno villalankaseitti.

Vapaa-ajan tärkein kokemus Kirjoittanut Kaisa, opettaja

 

Lauantai-iltana olimme sopineet Lauran kanssa, että menemme katsomaan NHL-ottelua Edmonton Oilers – Vancouver Canucks. Jo meidän lähtövalmennuksessa oli kerrottu, että kanadalaisilla on kaksi vuodenaikaa: kesä ja jääkiekko. Maassa maan tavalla, siksi myös peliin. Olin ostanut  Suomesta netin kautta (Ticketmaster) halvimmat liput aivan piippuhyllylle (Upper bowl) ja ne maksoivat noin 90€ kappale, Jo päivällä kaupungilla näkyi paljon molempien joukkueiden fanipaitoja. Upouusi jäähalli  Rogers Place on aivan ydinkeskustassa ja jo hallin ulkopuolella näkyi tutut kasvot ikkunassa – Jari Kurri. Halliin mahtuu noin 18000 ihmistä ja se oli ko. iltana täysi.

 

Menimme hallille jo pari tuntia ennen ottelun alkua syömään ja ihmettelemään tunnelmaa. Väkeä oli jo tosi paljon. Kaikkea mahdollista on myytävänä, niin ruuan kuin fanituotteidenkin suhteen. Peli alkoi klo 20 ja kotijoukkue voitti. Hieno fiilis, upea valotekniikka ja -show.

Mieleenpainuvinta illassa oli kuitenkin ennen ottelua järjestetty tilaisuus. Kanada juhlistaa tänä vuonna 150 v. juhlavuottaan ja katsomoon oli ehkä senkin takia jaettu pieniä Kanada-lippuja. Jäälle oli rullattu punaiset matot ja sitten alkoi seremonia: Kuuluttaja kertoi, että olemme saaneet aivan tuoreita Kanadan kansalaisia joukkoomme. Sitten jäälle tuli 5 perhettä ehkä Syyriasta, Pakistanista tms. valtavien aplodien saattelemana ja mediakuutiolla näytettiin myös lähikuvia perheistä. Kansallislaulu alkoi ja koko yleisö lauloi mukana. Nämä perheet tunsivat varmasti olonsa tervetulleeksi maahan ja kaupunkiin. Kanadan pitkä perinne muualta tulleiden vastaanottamisessa näkyi tässäkin.