……one month more…? Don’t wanna go! Kirjoittanut Maria, opiskelija

Ei ole nyt viimesenä iltana yhtään fiilistä kirjoittaa… Noh, selitetään nyt jotain VIIMEISESTÄ puolestatoista viikosta (edelleen puhelimella)…

Työpäivät sujuivat tutulla rutiinilla viime viikolla. Sen lisäksi torstaina valmistauduttiin pyhän Patrikin päivään, ja tehtiin sille maahiselle (vai mikä nyt suomalainen termi onkaan) ansoja kakkos- ja kolmosluokkalaisten kanssa. Pareja ei riittänyt joten itsekin muovimukeista, narusta ja teipistä väsäsin loukkua kahden epun kanssa. Ja siivosin sitten luokkaa liimasta ja maalista ja ties mistä…

Iltapäivällä sitten ihan yllättäen molemmat luokat ohjattiin samaan huoneeseen ja istumaan. Opettajat alkoi selittää, miten kahdella eri luokalla on viimeisen kahden viikon aikana ollut jotain yhteistä. Ja sehän olin sitten minä. Puhuivat miten paljon on ollut avuksi ja miten saisi heidän puolestaan jäädä, tulla vaikka opettajien luokse asumaan… Mutta suomalainenhan ei tässäkään tilanteessa tunteita näytä, hymyilee vain kohteliaasti. Sitten opettajat kysyivät haluaisiko joku oppilaista sanoa jotain. 90% käsistä nousi ja pienet alkoivat selittää miten ikävä tulee, miten ei saa lähteä ja pitää tulla vierailemaan ja miten rakas heille olen. Suomalainen ei tunteita näytä. ……ei, en valehtele!! …juu… Käteen ojennettiin lahjakassi, piti avata pienten katsellessa. Kiitoskortti, Kanada-muki, pehmohirvi (jonka pari pientä nimesi Mr. Sparklesiksi) ja Kanadan lippu, johon ekaluokkalaiset ja heidän opettajat olivat kirjoittaneet nimensä ja terveiset. Yksi pikkutyttö alkoi itkeä kun tuli sanomaan, miten ikävä tulee… Loppu aika meni pieniä kantaessa ja ympäriinsä kävellessä.

Perjantaina siis pyhän Patrikin päivä eikä enää töitä. Käytiin shoppailemassa (Hetalia paitoja!!!) ja illalla taas leffaan. Kaunotar ja hirviö :3 Lauantaina oli perheen vanhimpien tyttöjen cheerleading-kisoja. Aamulla keskimmäisen tytön esitys… Rehellisesti sanottuna nousi lajin arvostus entisestä, joutui todellakin treenaamaan kuin mitä tahansa muutakin urheilulajia, vähintään yhtä paljon! Esitysten välillä käytiin syömässä ja shoppailemassa. Illalla Ginan esitys… Kaikki sujui hyvin, esitys oli hieno… Mutta sitten yhden pojan nenä alkoi vuotaa verta. Valmentajat eivät tällaista tilannetta olleet tulleet ajatelleeksi, eivätkä olleet kertoneet miten tulisi toimia. Gina piti nostaa ilmaan, seurauksella että hän tippui olkapää edellä reilusta parista metristä maahan. Hetken päästä uusi tippuminen, kun joku ei saanut jalasta otetta. Varma vähintään neljäs sija vaihtui viimeiseen ja kotimatka kävi sairaalan kautta. Ei onneksi mitään pahempaa. Päästiin kotiin ja pakkaamaan seuraavaa aamua varten.

Aamulla lähdettiin bussilla Jasperiin (google on kaveri, mut basically pikkunen turistikaupunki vuorien keskellä :D) kaikki tähän projektiin osallistujat. Kun sais kuvia ladattua… Lyhyesti siellä siis kanadalaiset pyrki miettimään miten muuttaa/parantaa heidän koulujaan. Suomalaisille ei oikein ohjelma toiminut ja ärsytti vain istua sisällä, kuin ihan vieressä oli vuoret ja patikointimaastot… Muuten oli ihan loistava paikka, tuli jo sanottuu et sinne mennää takasin joskus. Sillon kun ei istuttu puhumassa kouluista istuttiin enimmäkseen ulkona porealtaassa 😀 Löytyi sieltä ”saunakin”. Lainausmerkit koska lämpötila +50 ja vettä ei saanut heittää… Jos ei oltu altaalla katsottiin leffaa tai standuppia Marjon kanssa huoneessa. Käytiin kans kaupunki- tai no, enemmin kylä kiertämässä ja turistikrääsäkaupat katsomassa. Ja rahaa tuhlaamassa. Ei oo fiilistä selittää enempää…

Jasperista takaisin Edmontoniin tultiin tiistaina ja keskiviikko ja tämä päivä oltiin Ginan kanssa koulussa. Ei ollut muita tunteja kuin englantia ja valokuvausta. Kelpais itsellekkin… 😀

Eilen käytiin meksikolaisessa ravintolassa syömässä…Oli varmaan parasta ruokaa koko reissun aikana! Tänään koulun jälkeen Ginan kanssa downtowniin. Käytiin syömässä samassa paikassa, kuin Madisonin kanssa ekana päivänä. Pitääkö huolestuu jos ottaa saman annoksen, josta silloin nälkäisenä jaksoi juuri ja juuri 30% ja nyt täyteen mahaan meni helposti kaikki?

Kaupungilta kotiin ja änkemään matkalaukkua kiinni… Kohta sen jälkeen sohvalle tätä kirjoittelemaan ja yhtäkkiä ilmoitetaan että olisi pari lahjaa… Mr. Sparklesin kaksonen ja Kanada-kahvikuppi sekä lautanen… Iski todellisuus, että aamulla todella on lähtö edessä… Mutta sitä ei mietitä nyt vaan pelataan Just danceä!! Pieni postaus vielä tulossa jahka Suomeen päästään, ei sillä että olisi yhtään kiire takaisin, sori vaa sinne rapakon taakse! 😛 😀

Finny aka Mar Mar aka Maria (lempinimiä tullu kahden viime viikon aikana pari!)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *