2 weeks behi- WHAT?! Kirjoittanut Maria, opiskelija

Viime viikon postaus ei sitten päätynytkään julkaistuksi, vaan hävisi johonkin… Kirjoitetaan nyt sitten vähän siitä, mitä muistaa 😀 Tietokone ei jostain syystä suostu toimimaan, joten taistellaan puhelimen kanssa… Typoista yms saa syyttää tekniikkaa, mie oo viaton. 😀 Vaihdon puoliväli on nyt siis reilusti ylitetty.

Viime maanantaina alkoi työt, päiväkodin sijaan tulikin päädyttyä ekaluokkalaisten sekaan. Piti olla siellä eka päivä, mutta sinne sitten jäätiin koko kahdeksi viikoksi. Päivä kului lasten lukemista kuunnellessa ja yhteen- ja vähennyslaskuja opettaessa. Ja halattavana oltavana. Ja kampaajanukkena. Kerta se on ensimmäinenkin opettajana… Kun tulis ihan alaluokkien opettajat vastaan eka kysymys olis että MITEN ne jaksaa joka päivä. Tiistai meni samalla kuviolla ja metelillä ja iltapäivällä oli jo kunnon päänsärky.

Keskiviikko aamuna pää edelleen kipeänä ja ääni poissa taas. Juuri ehti parantua ennen Kanadaan tuloa ja nyt sitten sai joko Madisonilta tai joltain lapsista flunssan… Meni päivä piirrellessä ja huonepalvelun (=Madisonin äidin, itse kutsui itseään huonepalveluksi) sänkyyn tuomia herkkuja syöden. Torstaina töihin taas ja sama ruutiini kuin maanantaina ja tiistaina.

Perjantaina sama jatkui töissä ja sen lisäksi muutaman minuutin kidutus sessio. Eli piti lukea ääneen lapsille. Englanniksi. Noin kymmenensivuinen kirja, joka aukeamalla kolmisen lausetta. Pitihän se lukea ensin itsekseen viiteen kertaan. Ja pääsivät pienet yhden sanan ääntämistä neuvomaan silti. En mie mittää mahakippuu englanniks ossaa, hyvä ku suomeekaa puhu.

Lauantaina käytiin Madisonin kanssa leffassa, katsottiin Get Out. …juu. XD Elokuvasta ei nyt sen enempää,olihan se… Hieno.:D Mutta ruokamäärä leffan aikana oli viisinkertainen siihen verrattuna, mihin on Suomessa tottunut. Poppareita vieläkin jälellä ja karkkipussi avaamatta… Leffan jälkeen sitten pikainen pakkaaminen aka tavaroiden väkisin matkalaukkuun tunkeminen. Tuntui ihan älyttömältä, että ensimmäiset kaksi viikkoa olivat takana. Ei olisi tehnyt mieli lähteä isäntäperheestä toiseen.

Sunnuntai aamuna kuitenkin oli lähdettävä. Piti herätä kaksi tuntia aikaisemmin tarkistamaan, että puhelimen kello on varmasti kääntynyt automaattisesti. Kanadassa siis siirryttiin kesäaikaan jo sunnuntai yönä. Joutuu sen riesan käymään läpi uudestaan heti Suomeen palattua…

Madisonin ja hänen äitinsä kyydissä matkattiin toiseen perheeseen, joka tietenkin osoittautui ihan yhtä hyväksi kuin ensimmäinenkin. Perhe on kotoisin Meksikosta, eli espanjaa puhuvat keskenään 24/7. Yllättävän paljon ymmärtää, vaikka ei tietenkään läheskään kaikkea… Perheeseen kuuluvat vanhemmat ja kolme tyttöä. Kaksi vanhempaa velipuolta asuvat omillaan toisessa kaupungissa. Samoin kuin Madisonin perheellä, näilläkin on undulaatteja. Kaksi koiraa (jotka eivät minuun koskaan tottuneet) vaihtuivat kahteen kissaan. Jotka eivät yritä hyökätä hrti munut nähdessään. Jes, jää se homma pienille koulussa.

Aamupalalla perheen isä pääsi selittämään suvustaan ja härkätaisteluista. Tarinat olivat paljon parempia kuin joku papumuhennos, mutta eihän sitä äänen sanota. Hyvää oli, mehua vain äkkiä perään. Ruuan jälkeen perhe lähti kirkkoon ja minä mukaan (ruokaakin ennen muuten rukoilivat). Isä soitti kirkossa kitaraa ja yksi tytöistä pianoa. Ei ole ennen tullut baptistiseen jumalanpalvelukseen osallistuttua, oli aika erilainen kuin luterilainen. Paljon lyhyempi, joku pieni rukous, tervehdittiin kädestä/halaten (lähes) kaikkia paikalla olleita, laulua ja musiikkia ja kolehti. Niin ja lähes koko aika seisottiin.

Lopussa lapset otettiin yhteen huoneeseen ja nuoret toiseen, aikuiset jäivät kirkkosaliin. Perheen vanhimpien tyttöjen ja noin kymmenen muun nuoren kanssa mentiin jotain raamatusta opiskelemaan, aiheena oli ”olet todella tärkeä”. Vähän niin kuin riparilla oppitunnit. Sitten takaisin yläkertaan ”kirkkokahveille”. Pitsalle siis. Ja koko kirkossa olohan hoitui espanjaksi, oli espanjankielinen seurakunta. Ei siis kovin yksityiskohtaista käsitystä siitä, mistä oli puhe.

Eilen oli taas työpäivä, sama kuvio kuin muina päivinä. Paitsi että ”pääsi” auttamaan ja opettamaan viisi, kuusi-vuotiaita käyttämään läppäreitä. Juu, teknologiaa on nykyään kaikkialla, mutta miksi…. Ja kanssa yksin ulos vahtimaan n. 15.sta lasta, jotka luonnollisesti tykkäävät juosta eri suuntiin. Jes. Kouluun jälkeen katottiin The Voicea perheen isän kanssa ja sitten katsomaan Ginan (perheen tytöistä se,joka siis varsinaisesti on tässä vaihtoprojektissa mukana) kaverin jäkispeliä. 16-vuotiaiden tyttöjen peli oli tietenkin eri tasoa kuin edellinen, jota mentiin katsomaan, mutta todellakin miljoona kertaa miuta parempia olivat.

Tänään työpäivä tutulla rutiinilla ja sitten Ginan koululle katsomaan hänen tanssi- ja cheerleading-harkkoja ja hänen poikakaverinsa käsipallopeliä. Ginalla on lauantaina (?) cheerleading kisat joita mennään katsomaan. 😀 Ilta meni taas The Voicea katsoessa ja kuunnellessa perheen isän selitystä Meksikon nähtävyyksistä. 🙂 Nyt mä haluun Meksikoonkin… Isä ilmoitti jo, että hänen äitinsä luokse olisin tervetullut. ^^”

Suomen päässä alkaa ihmiset heräillä, täällä rapakon takana ollaan kesäajasta huolimatta kahdeksan tuntia jäljessä ja älyttömän väsyneitä, eli nukkumaan. ===>

Niin ja se kaikkein ärsyttävin asia töissä. Tohon ”miss Mariaan” ei totu. Ei millään. Madison ja tämän äiti (etenkin äiti) tekivät siitä täysin vitsin. Aamulla oli ”good morning miss Maria” ja koululta hakiessa ”hey miss Maria”. ….EI. Ei näin.

NOT miss Maria

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *