Don’t wanna see American food…. Kirjoittanut Maria, opiskelija

Nyt taas “pieni” postaus muutamasta viime päivästä… Paljon ruokaa ja peruuntuneita suunnitelmia. 😀

Keskiviikkona siis tutustuttiin Jasper Placeen ja W.P Wagneriin. Jasper Placessä päästiin oppilaiden stailattaviksi ja kampaajan tuoliin. Olis voinut helposti nukahtaa siinä kun hiuksia pestiin, väsytti ja kunnon päähieronta… Muuten aika samanlainen kierros kuin edellisetkin. Samoin Wagner mutta siellä päästiinkin sitten katsomaan koulun Talent showta. Harmi ettei kokonaan, meno oli aivan eri tasoa kuin mitä muistaa peruskoulussa olleen. Lähempänä mitä telkkarista näkee amerikkalaisten ”oikeita” talent-ohjelmia.

Wagnerista suunnattiin takaisin ”omalle” koululle (taksilla, lisää intialaista aksenttia tulkittavaksi…) avoimien ovien iltaan. Siellä menikin sitten loppu ilta, kiertelin Madisonin mukana hänen esitellessä koulua oppilaille, joiden pitää näinä päivinä päättää, mihin kouluun hakevat. Samalla tuli katsottua muutaman koulun kerhon esityksiä. Madison kertoi koulussa olevat yli kuusikymmentä kerhoa?! What? Kyllä mä numerot luulisin englanniksi joten kuten osaavani, mutta vähän epävarmaksi vetää.

Torstaina alkoi pitkä viikonloppu ja mentiin Madisonin, Ollin ja Danielin (Ollin isäntäperheen poika) kanssa käymään West Edmonton Mallissa. Kyseessä siis isoin kauppakeskus Pohjois-Amerikassa ja kymmenenneksi isoin koko maailmassa! Olihan tuo iso… Alkujaan tarkoitus oli mennä vesipuistoon uimaan, mutta se sitten peruuntui, mentiin keskuksen sisällä olleeseen huvipuistoon sitten. Niin ja ostettiin Bean Boozled nimisiä karkkeja. Tiedoksi vaan, kuolleen kalan makuiset karkit eivät ole hyviä. Saa tulla maistamaan miun palattua Suomeen, jos siis uskaltaa. Muuten ei ostoksia tullut tehtyä, löydettiin kyllä 1700 dollaria maksava (karsea) paita… Hyllyyn jäi.

Perjantaina käytiin saman porukan kanssa seinäkiipeilemässä. Huomasi kyllä, ettei sitä ole vähään aikaan tullut tehtyä. Mutta kolme kertaa kattoon mentiin ja ylösalaisin (vaakatasossa siis) olevaa seinää puoleen väliin. Yayy~ …paikat kipeenä vielä nyt sunnuntainakin… Ajateltiin välissä jo jättää pojat keskenään kisailemaan ja tytöt lähteä tekemään jotain muuta, vaikka ruukkuja maalaamaan. xD ”Kotona” kokattiin sitten Madisonin kanssa. Pekonia paistaessa sitä ei edes nähnyt pannulla kaiken rasvan seasta… En halua nähdä jenkkien pekonia. Ja piti tulla Kanadaan asti syömään ukrainalaista ruokaa (en nyt muista nimeä, mutta pekonia, makkaroita ja perunalla täytettyä pastaa). Täällä on kuulemma iso ukrainalaisyhteisö toisen maailmansodan jäljiltä, siksi ukrainalaista ruokaakin syödään paljon. Isäntäperhe ei ollut uskoa, että Suomessa ei pahemmin ukrainalaista ruokaa syödä! Loppu ilta meni sitten leffaa katsoessa, tuli nähtyä The Heat.

Lauantaina piti mennä keilaamaan, mutta sekin sitten peruuntui viime tipassa. Mentiin sitten Madisonin ja tämän äidin kanssa syömään Boston Pizzaan. Oli ihan älyttömät annokset. Pastasta ei mennyt alas kuin ehkä viidesosa… Kuulemma pienempiä annoksia kuin USA:n puolella… Enpä halua edes kuvitella sitä ruokamäärää, sama juttu kuin pekonin kanssa. Kysyttiin halutaanko jälkiruokaa, vastaus oli (tuskainen) ”EI!”… Syönnin jälkeen käytiin viereisessä lemmikkikaupassa katsomassa ja silittelemässä eläimiä. Nyt mä sit haluun pupun… Oli siellä kanssa hiiriä, undulaatteja, marsuja, kissoja, koiria, papukaija (johon isäntäperheen äiti ihastui täysin) ja frettejäkin mutta se albiinopupu!!

Tänään tuli aamupalalla ensikertaa elämässä testattua niin kanadalaista ”ruokaa” kuin vaahterasiirappia! Ei mitään herkkua omasta mielestä, ällön makeaa, mutta kyllä tuo vohvelin päällä meni. Nyt illalla käytiin Marjon, hänen isäntäperheen vanhempien ja Ollin kanssa tosiaan katsomassa Edmonton Oil Kingsin peliä. En nyt tiedä, oliko farmiliigan peli vai mikä, vähän epäselvää tietoa tuli suunnasta ja toisesta. Mutta hieno peli oli vaikka Broncos voittikin. Ja jouduttiin TV-kameroihin… – -” Miusta tuli nyt sitten TV:stä tuttu. Ja pelin aikana yleisölle oli kaikkia kisoja yms. Muutaman piti ravistella päätä kahdessakymmenessä sekunnissa mahdollisimman paljon, nopeimmat kolmesta parista taisi saada pelipaidat, toisessa piti kääntää laattoja joiden alta tuli risti tai nolla, porukkaa tippui merkin mukaan pois ja voittajaksi selvinnyt sai auton. Eikä siis minkään halppis auton. En tiedä suomalaisista jäkispeleistä kun ei ole tullut käytyä, mutta enpä usko ihan tuohon menevän. Itse osallistuin kisaan, jossa piti pelin loputtua saada heitettyä pehmokiekko mahdollisimman lähelle kaukalon keskustaa. Olisi ollut helppo 250 dollaria, jos kiekko ei olisi lipsahtanut kädestä. Pari riviä alempana istuneen miehen takaraivosta ei saanut dollareita, ei vaikka heitto kuinka kova olikin…

Että sellainen ensimmäinen (vähän yli) viikko Kanadassa. 😀 Huomenna aamulla alkaa työt päiväkodissa, saa nähdä kummasta saa paremmin selvää, taksikuskin intialaisesta aksentista vai pikkulapsen nopeasta hölötyksestä… Kummassakin tapauksessa menee kyllä tajuamattomuus ihan omaan piikkiin.

Maria The Rähmäkäpälä – -”

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *