Can we just stay in Amsterdam? Kirjoittanut Maria, opiskelija

Pitäis blogia väsätä kasaan….. Ugh.

Elikkä täällä kirjottelee 18v opiskelija Jyväskylästä. Tai siis tällä hetkellä Edmontonista Kanadasta. Kuukauden vaihto Kanadaverkoston kautta täällä viiden muun suomalaisen kanssa. 🙂

Ja nyt. Saa varautua pitkään (valitus)postaukseen.

24.2. Herätys 6.30, kampaajalle, vanhojen tansseihin, jatkoille pikaisesti, 23.30 matkakeskukselle odottamaan bussia Helsinkiin.

Loistava alku matkalle: nouset bussiin ja joku istuu sinulle varatulla paikalla. Ei muuta kuin selittämään puoliunessa olevalle matkustajalle, että sori, mä oon varannu sen istuimen etukäteen. Lopputulos: itse istut kiusaantuneena toiselle penkille ja vaihdat Lahden kohdalla paikkaa, kun joku muu on varannut sen. Mutta Hesaan päästiin ajallaan ja ilman sen suurempaa draamaa.

Sama pieni säheltäminen jatkuu Helsinki-Vantaan lentokentällä. Tunti etuajassa paikalla, muut vielä hotellilla. Ei valittamista, ainakaan ennen check in.niä. Mikä osoite matkalaukkuun pitää merkitä, ai me ollaan väärässä jonossa, miksei tää itsepalvelukone toimi, taas väärässä jonossa… Lopulta kaikki ok, matkatavarat menossa koneeseen, lentoliput kädessä ja turvatarkastukset takana. Helsinki-Amsterdam lento menee jopa häiritsevän hyvin. Ja sitten:

Saavutaan Amsterdamiin. Muutama tunti aikaa kentällä ennen lentoa Calgaryyn. Odotellaan, käydään taxfree -myymälöissä, mukaan lähtee paksu englannin kielinen kirja (The Girl Before), josta toivon mukaan tajuaa edes kolmasosan. Mennään mäkkäriin syömään ennen kuin suunnataan portille. Tekstiviesti. Lento myöhästyy kaksi tuntia, portti vaihtuu.

Ei jäänyt kahteen tuntiin. Odotellaan taas, syödään lisää, mennään portille. Lento siirtyy. Odotellaan, lento siirtyy. Can we just stay in Amsterdam?? Syödään, lento siirtyy. Musta huumori on kiva asia & pessimisti ei pety. Lopulta koneen miehistö kertoo, että kone on rikki, eikä niin uuteen koneeseen ole varaosaa. Odotetaan uutta konetta Malesiasta. Pari tuntia Amsterdamin kentällä venyy kuta kuinkin seitsemään.

Lento itse sujuu hyvin. Calgaryssä sitten…

Luonnollisesti myöhästään jatkolennolta Edmontoniin. Ei ongelmaa, Amsterdamissa buukattiin toiselle lennolle. Odotellaan matkatavaroita, jotka melkein yllättäen ovatkin saapuneet perille, mutta myöhästytään seuraavaltakin lennolta. Mennään kysymään mitä tehdään. No, seuraava lentohan on kyseisen lentoyhtiön viimeinen sille illalle ja jo valmiiksi ylibuukattu. Yayy <3 Mahdollisesti jouduttaisiin viettämään yö Calgaryssä.

Loppujen lopuksi saatiin lento toiselta yhtiöltä ja kaiken sähläyksen jälkeen saavuttiin öiseen Edmontoniin, jossa isäntäperheet olivat vastassa. Vasta viimeisellä lento-osuudella alkanut jännitys laukeaa nopeasti, perhe vaikuttaa tosi mukavalta. Lyhyt ajomatka, toisen vaihtarin heittäminen isäntäperheensä luo ja vihdoin perillä. Vanhojen jatkoilta lähdöstä noin 33 tuntia, hereillä käytännössä 50. Muutaman minuutin torkkumispätkiä ei voi laskea.

Lopulta kaikki hyvin, päästiin perille hengissä, matkalaukutkin löysivät tiensä Kanadaan, perhe on loistava. Koirat eivät vain pahemmin piittaa vieraista, etenkään kolmelle kissalle haisevista…

Pitkä selostus & valitus matkustamisesta… Muut postaukset ei toivon mukaan oo näin pitkii. 😀 Seuraavasta päivästä lyhyesti sitten. 🙂

Käytiin Madisonin (isäntäperheen tyttö) kanssa taidemuseossa. Ihmeteltiin, miksi aula oli tupaten täynnä ihmisiä, joista osa itki. Itsestään selväähän se on, että museossa järjestetään hautajaiset/muistotilaisuus. Duh. Ja totta kai museo on samalla auki vieraille.

Museovierailun (/hautajaisissa kuokkimisen) jälkeen käväistiin vielä katsomassa jotain galleriaa kaupungintalolla(?). Eipä osaa kuvitella n. kolmekymmentä paria tanssimassa Jyväskylän kaupungintalon aulassa. Sielläpä kuitenkin oli tanssitunti menossa.

Loppuilta menikin sitten ”kotona” sohvalla makaillen, kiinalaista syöden ja Oscareita katsoen. 🙂

Tänään kouluun, aamulla kierros M.E. LaZertessa, jossa itse olen ensimmäisen viikon. Also, mikä siinä on niin vaikeaa sanoa ”epäjärjestelmällistymättömyydelläänsäkkäänköhän”? Pelattiin siis hirsipuuta kanadalaisten kanssa. Iltapäivä Queen Elizabeth high schoolissa. En jaksanut laskea moneenko kertaan selitettiin suomalaisesta koulujärjestelmästä, etenkin amiksesta (ja lukiosta). On kyllä aika erilainen kun Kanadassa, jossa ei siis ole samanlaisia linjoja kuin suomalaisessa amiksessa tai vain samoja opintoja kuin lukiossa. Kaikki on saman katon alla ja alaa ei tarvitse vielä valita.

Loppu ilta menee lepäillessä ja aikaeroon tottuessa, vieläkin väsyttää älyttömästi (9 tuntia Suomea jälessä). Long live timezones. Huomenna tiedossa kahteen muuhun kouluun tutustumista ja loppu viikosta mm. keilausta, shoppailua ja vesipuisto. 🙂 Niitä odotellessa~

 

(soooooo tired) Maria

Canada…. here we come!

Tämä blogi kertoo opiskelijan ja opettajan seikkailuista Kanadan Edmontonissa. Me olemme Schildtin lukiosta ja pääsemme vaihtoon ammatillisen Kanada-verkoston kautta. Artikkelin otsikoista näet heti, onko jutun kirjoittanut opiskelija Maria vai opettaja Kaisa.

Maria tekee kuukauden vaihdon 25.2.-25.3. ja Kaisa viikon vaihdon 17.-25.3.