Pidetään huolta osaamisestamme – ”Osaaminen on ihmisen parasta muutosturvaa.”

Otsikossani oleva lainaus on STTK:n puheenjohtajan Antti Palolan asiantuntijapuheenvuorosta Ammattiosaamisen kehittämisyhdistys AMKE ry:n hr-verkostopäivässä keväällä 2018. Jotenkin oheinen sitaatti juuri kyseiseltä henkilöltä sopii tähän hetkeen, jolloin ay-liike ja maan hallitus ovat eri linjoilla irtisanomissuojaa heikentävästä lainsäädännöstä, toki sen lisäksi, että sitaatti on ajankohtainen ja osuva minulta tilattuun osaamisaiheiseen blogiin.

Omaan osaamiseen investoiminen maksaa itsensä takaisin, tavalla tai toisella. Laaja-alainen osaaminen ja koulutus tuovat turvaa myös opetus- ja ohjaushenkilöstölle muutostilanteissa, joita koulutustoimialalla ja siten myös meillä Gradiassa on viime vuosina ollut poikkeuksellisen paljon. Opettajan työuralle mahtuu tänä päivänä monenlaisia vaiheita, muutoksia ja työtehtäviä, eikä pysyvyys ole enää päivän sana koulutuksen kentällä.

Rekrytointi on yksi tapa uudistaa osaamista tai paikata organisaation osaamisvajetta. Tosin se on ollut hankalampaa kuin ennen erityisesti nyt sopeuttamisohjelman, yt-neuvottelujen ja sen myötä Gradian tiukan rekrytointipolitiikan aikana.

Joskus on hyvä havahduttaa itsensä miettimään sitä, miten hyvin täällä kuitenkin asiat ovat. Taannoin olin osallisena keskustelussa, jossa yhdessä hämmästeltiin Euroopassa vielä jossain päin vallalla olevaa toimintamallia, jossa valtio nimeää keskitetysti opettajat kouluihin eri alueille. Opettajat eivät siis itse hakeudu rekrytoinnin kautta kouluihin eivätkä koulut saa valita itse opettajiaan. Meitä suomalaisia tämä luonnollisesti hämmästyttää – meitä, jotka olemme tottuneet vapaasti itse hakeutumaan opettajiksi sinne missä paikkoja on auki. Onneksi meillä asiat ovat toisin.

Rekrytointiin liittyvät myös opettajien kelpoisuudet, jotka ovat keskusteluttaneet kuluvana vuonna reformilain lähtökohdista. Opettajan työ on vaativaa ja tehtävässä tarvittava osaaminen on erittäin laaja-alaista. Ei siis ole mitenkään liioiteltua, että Suomessa opettajan kelpoisuudetkin on määritelty asetuksessa opetustoimen henkilöstön kelpoisuusvaatimuksista. Se miten helposti tulkittava tuo asetus siirtymäsäännöksineen on, onkin sitten jo eri asia.

Koulutusorganisaatiossa työskentelee joukko oppimisen ja osaamisen erityisasiantuntijoita. Mahdollisuuksia jatkuvaan kehittämiseen löytyy, myös meillä, kun vain osaa etsiä, antaa ja myös ottaa kehittämiselle aikaa.  Yleisesti tarkastellen korkeakoulututkinto antaa opettajalle peruslähtökohdat ja kelpoisuudet tehtäviin, opettajankoulutus pätevöittää oman alan opettajaksi ja lopulta työ tekijäänsä opettaa. Kehityksessä pysyy mukana työelämäkontakteilla, verkostoitumalla ja täydennyskouluttautumalla. Uteliaisuus uutta kohtaan vie pitkälle. Usein ihan vain asenne ratkaisee. Jokainen on loppupelissä aina itse vastuussa omasta oppimisestaan eikä se tarkoita läheskään aina kouluttautumista, vaan ihan asioista selvää ottamista. Välillä olisikin syytä pysähtyä reflektoimaan omaa osaamistaan ja kehittämisen tarpeita peilaten niitä oman työn muutoksiin. Omaa osaamista ja työtapoja tulisi osata itse rohkeasti kyseenalaistaa, jotta ei jäisi omalle mukavuusalueelle leijailemaan.

Reformin ja Gradian vuoden vaihteen ison organisaatiouudistuksen sekä erilaisten työtehtävämuutosten jälkipuinneissa on luonnollisesti havaittu niin esimiesten kuin myös henkilöstön kohdalla näköalattomuutta, kiinnekohtien puuttumista ja eriasteisia ammatillisia identiteettikriisejä. Monista asioista, kun ei ole vielä käytännön sovellusta tai toimintamalleja, joihin työssään voisi tukeutua. Monelle tuttu ja turvallinen on kadonnut. Osaan uudistuksen alla olleista asioista henkilöstökoulutusta tai ohjeita on vasta tulossa, kun vasta nyt on jotain koulutettavaa ja prosessit ovat alkaneet hahmottua – ammatillisen koulutuksen lainsäädäntö muuttui kuitenkin vasta 1.1.2018. Osa sietää tätä epävarmuutta paremmin kuin toiset.  Tunnistettu kuitenkin on jo, että vanhoilla toimintatavoilla ei monessakaan kohdin voida jatkaa. Enää ei kannata murehtia vanhaa, sillä vain tulevaan voimme vielä vaikuttaa. Muutostilanteissa esimiestenkin voi olla hankala tukea työntekijöitä tai kannustaa osaamisen kehittämiseen, jos ei ole oikein vielä kokonaiskuvaa tai ymmärrystä siitä, mihin ollaan menossa tai miten jatketaan nykyhetkestä tulevaan tai keskustelut ovat kokonaisuudessaan kesken.

Koulutusyhteisössä kaiken keskiössä tulisi kuitenkin olla osaaminen – oma ja työyhteisön kollektiivinen osaaminen sekä luonnollisesti opiskelijan osaaminen – sen monista eri näkökulmista tarkasteltuna.

Käännetään muutokset uuden oppimisen iloksi ja arvostetaan yhdessä osaamista!

Maarit Kylmälahti
henkilöstöpäällikkö, Jyväskylän koulutuskuntayhtymä Gradia

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *