Lihapiirakoita ja croissanteja

Tällä viikolla ei ollutkaan kuin kaksi työsalipäivää. Yhtenä päivänä kun oli liikekirjeiden opettelua ja sitten kaksi päivää oli etäpäiviä.  Maanantaina päästiin ryhmäni kanssa tekemään ensimmäisen kerran lihapiirakoita.  Kyllä se olikin mielenkiintoista päästä kokeilemaan niitten tekemistä. Niiden valmistuksessa mikään ei varsinaisesti ollut vaikeaa. Ainut pikku juttu mikä ei mennyt ihan nappiin oli se, kun täyte loppui kesken. Mutta eikun vaan tekemään sitten toista täytettä 🙂 Tuli siis lihapiirakoita kahdella erilaisella

Lihapiirakoita paistamassa 🙂

täytteellä. Niiden paistaminen oli vähän ”pelottavaa”, kun pelkäsi että öljy roiskuu päälle. Mutta vammoitta selvittiin 🙂 Lopputulos oli varsin hyvin onnistunut. Croissantit oli myös tosi kiva valmistaa. Yksi moka sattui niiden tekemisessä, kun unohtu välistä yksi lepo kokonaan. Mutta eipä se vaikuttanut mitenkään lopputulokseen, kun hyvän näköisiä niistä tuli. Kerroksetkin erottui kunnolla. Torstai ja perjantai menikin sitten tehtävien kanssa. Ruisleipä tehtävä osoittautui aika hankalaksi ja sen kanssa menikin monta tuntia. Mutta nyt ainakin olen paljon viisaampi ruisleivän suhteen kuin ennen 🙂

Jaa
Share on FacebookTweet about this on TwitterPin on PinterestShare on Google+Email this to someone

Viikko työsalissa

Hiihtoloma on lomailtu ja arkinen aherrus alkoi taas. Koko viikko työsalissa touhuamista, kivaa!

Maanantaina ja tiistaina meidän ryhmä teki banaanikakkuja ja suklaaleivoksia. Vaikka marsipaanilla kuorruttaminen ja leivosten dippaaminen suklaassa sekä spritsaaminen vähän jännitti, suuremmilta kommelluksilta vältyttiin ja lopputulos onnistunut.

Keskiviikko oli karkkipäivä. Ai että mitä herkkuja työsalissa valmistuikin. Meidän ryhmä teki suklaakonvehteja mangoganachetäytteellä ja mansikkamarmeladeja. Suklaan temperoinnissa sai olla todella tarkka, lämpömittarit olikin ahkerassa käytössä. Marmeladin valmistuksessa myös ainesosien tarkat määrät sekä oikeat lämpötilat olivat avaimet onnistuneeseen lopputulokseen. karkkeja olisi ollut kiva tehdä useampanakin päivänä, kokeilla eri makuja ja tyylejä.

Torstai ja perjantai oli erityisruokavalioiden vuoro. Saimme yksin tai pareittain valmistaa erilaisia suolaisia ja makeita erityisruokavalio leivonnaisia. Mielenkiintoista oli tutustua gluteenittomien, maidottomien ja kananmunattomien tuotteiden leivontaan. Torstaina meillä Jaanan kanssa valmistui gluteenittomat mokkapalat ja yrtti-juustosämpylät. Tänään teimme gluteenitonta pinaatti-fetapiirakkaa sekä daim-brownien.

Viikko oli hyvin antoisa, mielenkiintoinen ja mukava. Paljon tuli uutta oppia sekä kivaa tekemistä! 🙂

Keskiviikon tuotoksia
Gluteenittomat mokkapalat
Gluteenittomat daim-browniet
Pinaatti-fetapiirakat
Jaa
Share on FacebookTweet about this on TwitterPin on PinterestShare on Google+Email this to someone

Takaisin kouluun!

Top-jakso kaikilla kunnialla läpi ja uudella innolla ja opeilla takaisin koulunpenkille – tai työsaliin…

Viikko aloitettiin ihan penkeillä istuen, top-jaksoa ja tulevaa läpi käyden. Uudet haasteet odottaa työsalin puolella, kulttuuri ja erityisruokavaliot näkyvät tulevassa jaksossa.

Työsalissa huokuu tekemisen varmuus, top-jakso on tehnyt tehtävänsä. Vaikka kyseessä on muutamia ennen tekemättömiä tuotteita, epäröinti on minimaalista. Banaanikakut, laskiaispullat, kerma(rivi)leivokset, marsipaani koristeet, ruisleivät, kierrewienerit sekä satunnaiset omat työt pikkuleivät, pitkot ja kranssit valmistuvat kuin vanhalta tekijältä.

Viikko kului nopeasti ja ainakin henkilökohtaisesti odotan innolla, että pääsen hiihtoloman jälkeen takaisin oppimisen pariin.

Jaa
Share on FacebookTweet about this on TwitterPin on PinterestShare on Google+Email this to someone

runebergintortuista laskiaispulliin

Viimeinen päivä lähenee loppuaan Ruthin leipomolla, ja juurikin valmistui viimeiset juustosämpylät meidän osalta. Ensimmäiset kolme viikkoa tuli tehtyä runebergintorttua, joten nyt on varmasti tortut hallussa. Seuraavaksi oli ystävänpäivämunkit ja nyt vuorossa laskiaispullat. Leipomon koneet ja laitteetkin on tullut tutuksi, vaikka alussa luuli että niitä ei opi käyttämään (syy tähän runebergintortut). Kaiken kaikkiaan harjoittelu sujunut hyvin ja nopeasti. Seuraavaa harjoittelua odotellessa mitä se tuo tullessaan.

Jaa
Share on FacebookTweet about this on TwitterPin on PinterestShare on Google+Email this to someone

Mummin Pullapuodissa

Huomenna alkaakin sitten jo neljäs, eli toiseksi viimeinen viikko työharjoittelua. Nopeasti on aika mennyt, kivaa on ollut ja paljon paljon uutta oppia tullut.
Ensimmäiset kolme viikkoa olin työharjoittelupaikkani Mummin Pullapuodin (Seppälässä) konditorian puolella. Kakkuja on koristeltu ja täytelty enemmän, kuin koko elämäni aikani. Kumma, että asiat, joita luuli osaavansa tehdä, kermakakut, hyydykekakut, marengit sun muut, ovatkin ihan älyttömän vaativia. Eipä mulle ennen ole tullut mieleen miettiä montako senttiä sitä kermaa on kakun välissä, tai onko pursotetut ruusut justiinsa tietyn kokoisia.
Asioita ja välineitä, kuten palettia ja pursotinpussia on opetettu ihan kädestä pitäen käyttämään oikeaoppisesti, helpottaa muuten työtä kummasti.
Konditorian haasteellisin juttu oli varmaankin 1200 Suomi 100 vuotta leivoksen valmistaminen, ja pakkaaminen lähtökuntoon, taholle, joka ne tilasi.
Vain maanantai aamut tuntuvat enää tikkuisilta herätyksen suhteen, muutoin olen sitä mieltä, että 6-13.30 on oikein passeli työaika.
Kondiksesta siirryin sitten leipomon puolelle. Huhhuh, selkä huutaa hoosiannaa. En pystyisi vakituiseen työskentelemään leipomon puolella. Liekö syynä väärät asennot, vai oikeasti työ, mutta pelkät taikinat ovat kyllä jo niin painavia, että aika irvistellen niitä saan kulhoista pöydälle nostella.
Leipomon puolen konkari leipuri on erinomainen opettaja, suosittelen ehdottomasti kenelle tahansa tätä paikkaa, kaikkea saat ja joudutkin tekemään, ja tyhmiä kysymyksiä ei olekaan.
Minä, joka olen inhonnut pullan leipomista ylikaiken, leivoin pullaa jopa nyt viikonloppuna kotona. Kun saa hyvät ohjeet, sehän onkin ihan helppoa.
Vaikka olenkin viihtynyt ihan älyttömän hyvin harjoittelupaikassani, on minulle myös käynyt päivä päivältä selkeämmäksi, että tuskin tulen koskaan varsinaiseen leipomoon hakemaan töihin. Minulta ei löydy niin paljon kädentaitoja, ja olen järkyttävän hidas, pärjätäkseni tässä työssä. Uskon kuitenkin saavani paljon arvokasta oppia ja tietoja, ajatellen sitä, mihin haluan jatkossa työllistyä.
Huomenna jatkan vielä rieskan teon harjoittelua, pari päivää armonaikaa ennen koetusta, näyttöä. Mukavaa alkavaa viikkoa kaikille.

Jaa
Share on FacebookTweet about this on TwitterPin on PinterestShare on Google+Email this to someone

Caffitellassa

Aika on mennyt nopeasti työharjoittelussa. Pikku hiljaa on päässyt kunnon hommiin eli leivän tekoon. Olen päivävuorossa, joten en ole nähnyt leipien nostatusta tai paistamista. Leipätaikinan teko ja taikinan paloittelu,riivaus ja muotoilu on tullut tutuksi.

lämmin ruisleipä
lämmin ruisleipä

Jaa
Share on FacebookTweet about this on TwitterPin on PinterestShare on Google+Email this to someone

Työssäoppimassa

Viime viikko oli toinen työharjoitteluviikkona Leipomo Herkkumestareilla. Aamuherätyksetkään eivät enää tuntuneet niin pahoilta kuin ensimmäisellä viikollani. Vuorokausirytmini on käännetty nyt siis kertaheitolla ylösalaisin, kun aiemmin töistä saatoin päästä siihen aikaan, kuin nyt sinne menen (klo 3.30). Nämä pari viikkoa harjoittelussa ovat menneet todella nopeasti, ja uutta on opittu ryminällä, toisella viikolla alkoivat rutiinit ja tavat ja työt jo tulla tutummiksi, vaikka joka päivä uuttakin oppii. Herkkumestarit valmistaa paaaaljon paaaljon tuotteita, joten kaikkia en ole vielä edes kerennyt tekemään. Tänäänkin pääsin ensimmäistä(!) kertaa tekemään näyttööni valittua leipää, Mysliherkkua, jossa käytetään miljardia laitetta, kaikkien nimiä en enää edes muista. Mitäs veikkaatte, meneekö tällä tiedolla koko näyttö läpi? 😀

Työharjoitteluun meno minua suorastaan pelotti, mutta onneksi pelko osoittautui turhaksi. Ensimmäisenä kun astuin leipomoon, minulle iskettiin pomadapussi kätöseen ja pääsin koristelemaan Runebergin torttuja itse omistajan ohjeistamana, vaikka pelkäsin että olen pelkkänä juoksutyttönä seuraavat viikot, tiskaten astioita ja kahvia keitellen (ne muuten opin jo kun opiskelin tarjoilijaksi :D), tokihan niitäkin on joutunut tekemään sopivissa määrin. Työntekijät ovat ottaneet minut hyvin vastaan, jaksaneet auttaa ja neuvoa minua (myös niissä idiooteissa kysymyksissä) ja kertoneet vinkkejä tekemiseen. Takaiskuiltakaan ei ole vältytty: ruisleipä, tuo murheenkryyni, jonka lopulta selätin! Viime hetkellä, seuraavat olisin jo varmasti raivopäissäni heittänyt pitkin seiniä. Ja kenenkään on turha sanoa että se on ihan samanlaista kuin muukin leipä, no ei todellakaan ole! :PPP

Nyt pääsen jännittämään siis jo näyttöjä, kun on alkuvaiheen jännitys selätetty. Onnea mulle niihin ja teille kaikille muillekkin! 🙂

 

Jaa
Share on FacebookTweet about this on TwitterPin on PinterestShare on Google+Email this to someone

Leipomon yö

01.00  Herätyskello soi. On aika nousta ylös ja alkaa valmistautua Caffitellan yövuoroon. Vähän kyllä houkuttelisi kahden tunnin unien jälkeen vetää peitto korviin ja jatkaa unia.

02.00 Leipomolla aletaan siirtää tuotteita kohotukseen. Uunit ja 
 munkinpaistokone laitetaan päälle. Leipomossa on rauhallista ja hiljaista koneiden hurinaa ja radioita lukuun ottamatta. Alan valmistaa stroisselia sekä täytteitä munkkeihin ja pulliin sillä aikaa, kun ohjaajaani touhuilee omia töitään.

03.00 Riisipiirakat ja croissantit ovat paistunteita ja ne siirretään pakkaamoon. Leivät alkavat olla kohonneita, mutta pullat ja munkit antavat odottaa itseään.

03.30 Laitan yhden pinnan leipiä uuniin, jotta saan harjoitusta näyttöäni varten. Loput leivät laitetaan muihin uuneihin. Samaan aikaan alamme valmistella kohonneita wienereitä paistoa varten. Kääntö, voitelu, rahka, hillo, stroisseli, pelti pinnaan, uusi pelti tilalle. Tämä toistuu monta, monta kertaa…

04.00 Munkit ovat vihdoin kohonneet tarpeeksi paistoa varten. Alan paistaa munkkeja. Samalla, kun seuraavat paistuvat, sokeroin jo valmiita munkkeja.

05.00 Leipomo alkaa herätä henkiin rauhallisen yön jälkeen. Ensimmäiset aamuvuorolaiset saapuvat pakkaamoon ja keittiöön. Minä jatkan munkkien paistoa samalla, kun ohjaajani tekee miljoona muuta hommaa yhtä aikaa.

06.00 Alkaa kunnon hulina. Muutkin työssäoppijat saapuvat töihin ja loput leipomon työntekijät aloittavat työnsä. Monien tuotteiden pitää valmistua ajoissa aamun aikana, jotta ne kerkeävät kuskien kyytiin ja asiakkaille ajoissa.  Minä alan täyttää, kuorruttaa ja koristella ampiaismunkkeja.

07.00 Kaikki munkit ovat valmiina kuskien kyytiin. Alan täyttää ohjaajani apuna laskiaispullia ja sen jälkeen koristellaan vielä pullia. Minun työvuoroni alkaa olla lopussa tältä yöltä.

20170119_043149

Sain mahdollisuuden tehdä harjoittelussani yövuoroja, koska leipomossa on niin monta työssäoppijaa tällä hetkellä, että päivävuorossa ei riitä kaikille tekemistä. On kiva mennä yöllä hiljaisia katuja pitkin hiljaiseen leipomoon. On hauska seurata, kuinka pikkuhiljaa aamulla leipomossa alkaa kiire, suhteellisen rauhallisen mutta työntäyteisen yön jälkeen. Olen saanut olla ihan ainutlaatuisessa opissa yövuoroissani, koska ohjaajallani on ollut aikaa neuvoa ja kertoa paljon asioita, koska olemme yöllä leipomossa kahdestaan. En voi kuin ihailla ohjaajani rautaista ammattitaitoa ja varmuutta tekemässään työssään. Aamulla, kun työvuoroni on lopussa, ajelen aamuruuhkassa kohti omaa kotia ja lämmintä sänkyä. Nurinkurista, mutta mukavaa vaihtelua normaaliin arkeen.

– Aune-Elina

Jaa
Share on FacebookTweet about this on TwitterPin on PinterestShare on Google+Email this to someone

Työharjoittelussa Mummin Pullapuodissa

Tervehdys täältä Ahjokadun leipomosta !

Olen ollut toista viikkoa Mummin Pullapuodin  leipomossa työssäoppimassa, ja tässä vaiheessa olen päässyt tekemään kaikkea mahdollista. Wienertaikinoiden valmistusta ja kaulaamista, karjalanpiirakan nypyttämistä, ihanaa Focazzia sämpylää ja Rallitorttua.

Oppaanani leipomisen tekniikoihin toimii Jukka Hintikka, joka on vaativa mutta huumorikin säilyy töitä tehdessä. Varastokirjauksia ja kuormanpurkujakin olen tehnyt muutaman kerran. Leipomo on pieni mutta selkeä. Odotan innolla myös pääsyä kondiksen puolelle, missä naiset tekevät upeita kakkuja ja leivoksia. Tässä alkutunnelmat, palaan asiaan taas myöhemmin

Jaa
Share on FacebookTweet about this on TwitterPin on PinterestShare on Google+Email this to someone

Työharjoittelu

Tällä viikolla aloitettiin ensimmäinen 6 viikon työssäoppimisjakso. Harjoittelupaikkani on Palokan Citymarketin yhteydessä toimiva Elosen leipomo-kahvila. Ennen jakson alkua mietin kaikenlaista ja hermoilin. Minkälaiseen paikkaan olen menossa? Osaanko riittävästi että voin oikeasti olla avuksi, enkä pyöri jaloissa hidastamassa oikeiden työntekijöiden päiviä? Onko työkaverit mukavia ja miten minut otetaan vastaan? Eihän työharjoittelijan tarvitse kaikkea osata, mutta pelkäsin että jos en osaakaan yhtään, kun koulua on käyty vasta 4 kuukautta ja siitäkin suuri osa istuttu teoriatunneilla. Nukuin sunnuntaiyönä huonosti, koska maanantai hermostutti. Kello soi 05.15 alle 4 tunnin unien jälkeen. Silti ei väsyttänyt vaan jännitti.

Jännitys vaihtui kuitenkin nopeasti innostukseen, kun työpaikalla oli vastassa reipas ja iloinen ihminen. Ensimmäinen päivä oli tosi kiireinen. En oikein ehtinyt oppia mitään, kun tehtäviä tuli semmoisella vauhdilla ettei ehtinyt liiemmin ajatella mitä tekee. Suoritin vain annetut työt niin hyvin ja ripeästi kuin pystyin. Iltapäivällä huomasin jääneeni henkiin ja odottavani innolla seuraavaa päivää. Siitä eteenpäin loppuviikko onkin ollut pelkkää oppimista. Joka päivä monta uutta juttua. Taikinakoneiden käyttöä, pakkausta, tuotesijoittelua, kuorman purkua ym ym. ja tietenkin sitä leipomista. Sämpylöitä, rieskoja, patonkeja ja leipiä. Osaan riivata paljon paremmin nyt kuin maanantaina, koska olen pyöritellyt kymmeniä leipiä. Nyt osaan tehdä jo useimmat hommat niin kuin siellä on tapana tehdä. Tosin siellä on vähän sama juttu kuin koulussa, että eri ihmisillä on vähän eri tavat tehdä asioita ja sitten saa samaan hommaan useamman eri ohjeen. Mutta sieltä täytyy vain poimia ne omasta mielestä parhaat ohjeet. Työhön ohjaaminen on ollut kyllä tosi hyvää. On neuvottu monipuolisesti ja kysytty välillä mitä haluan tehdä ja mitä mieltä olen asioista, annettu kannustavaa ja positiivista palautetta jne. Ja pyydetty kertomaan, jos huomaan jossakin jotain parannettavaa. On luotettu ja annettu vastuuta. Onpa tekemiäni leipiä jopa kehuttu erityisen hyvän näköisiksi. Sellaisesta palautteesta saa lisää intoa tehdä ja oppia mahdollisimman paljon. Suuremmilta katastrofeilta on vältytty tähän asti. Yksi pieni patonkitaikina meni biojätteeseen koska näppäilin vesiautomaattiin väärän lukeman, jonka takia taikinasta tuli hirveä jytky. Sen lisäksi olen tiputtanut pari kananmunaa kylmiön lattialle. Yhtenä päivänä tehtiin niin rumia leipiä, ettei kaikkia voinut myydä. Mutta silloin oli vika taikinan ohjeessa. Huumorilla on kaikesta selvitty ja virheistähän sitä oppii. Työpäivät sujuvat mukavasti ja yhteistyö työntekijöiden välillä toimii. Työpaikalla on riittävästi huumoria ja hyvä työilmapiiri. Asioita ei oteta liian vakavasti, vaikka töitä tehdäänkin tosissaan. Se on erittäin tärkeää jaksamisen ja viihtymisen kannalta. Uskon että seuraavat 5 viikkoa sujuvat mukavissa merkeissä ja voin todeta valinneeni hyvän harjoittelupaikan.

P.S. Kuvat puuttuvat, koska tämä innokas työntekijä ei töiden lomassa muistanut koko asiaa 😀

Jaa
Share on FacebookTweet about this on TwitterPin on PinterestShare on Google+Email this to someone

Leipuri-kondiittoriopiskelijoiden kuulumisia opintojen parista. Mukana myös ammatti- ja erikoisammattitukinto-opiskelijoiden taidonnäytteitä.