Hola a todos!

Hellurei, täällä kirjottelee meistä kolmas vaihtarityttö Meltem. Luvassa olis vähän fiiliksiä kuluneista viikoista, sekä myös kotiinpaluusta! Mä haluan itse kirjottaa mahdollisimman rehellisesti omista tuntemuksista, jotta lukijat saisi oikeanlaisen kuvan mun ajasta täällä. 🙂

Ensimmäiset 2 viikkoa hujahti ihan silmissä. Tutkiskelin kaupunkia ja kiertelin ympäriinsä, totuttelin perheeseen ja vietin paljon aikaa espanjan oppikirjan kanssa.

Kolmannella viikolla päästiin aloittamaan koulu lukkarin mukaan. Ollaan käyty Saaran kanssa samoilla tunneilla, historiaa, filosofiaa, englantia.. Koulusta sen verran, että se tosiaankin on todella erilaista, mitä meillä Suomessa lukio on. Oikeastaan voisin verrata sitä enemmänkin yläasteeseen, kun lukioon. Kaikki on paljon valvotumpaa, eikä tunnit ole kovin interaktiivisia. Tietysti myös se tosiasia, että luokallamme oppilaat ovat 16-vuotiaita, vaikuttaa osaltaan asiaan. Kovinkaan monet oppilaista eivät uskalla puhua englantia, joten aluksi oli melko vaikeaa yrittää saada kavereita. Myös se, että host-sisaruksemme olivat toisilla luokilla, hankaloitti asiaa. Joitain tunteja oli helpompi seurata kun toisia, ja ”luppoaikana” opiskelimme itsenäisesti espanjaa. Aika-ajoittain itsellä oli sellainen fiilis, että olisi ikäänkuin tullut vaan ”seuraamaan” tunteja, ei niinkään osallistumaan niihin yhtenä oppilaista.

Vaikka koulu ei ehkä sujunutkaan niinkuin olisin toivonut, on muuten aika täällä ollut mukavaa. Toki koti-ikävä on kolkutellut hetkittäin, etenkin sillon, kun ei ole ollut tekemistä. Kolmas sekä neljäs viikko oli sen kannalta ehkä minulle vaikeimpia, sillä en ollut saanut ystäviä, sekä host-veljelläni oli edessä loppukokeet, ja näin ollen hänelläkään ei ollut aikaa olla kanssani. Noina aikoina oikeastaan ainut aktiviteettini oli käydä salilla tai ulkona urheilemassa, pyörimässä keskustassa, lukea espanjaa taikka surffailla netissä. Juttelin paljon Suomi-perheeni kanssa, jotka tsemppasivat minua paljon!

Viidennen viikon alussa vaihdoin perhettä, juurikin näiden host-veljeni loppukokeiden vuoksi. Jännitin vaihtoa, mutta loppujenlopuksi se sujui todella hyvin. Olen viihtynyt molemmissa perheissä todella hyvin, vaikka ensimmäinen ehkä tuntuukin enemmän ”kodilta”. Minusta on kuitenkin hienoa, että näin lyhyessäkin ajassa pääsi näkemään kahden eri perheen tapoja ja tottumuksia. Ensimmäinen perhe oli enemmän traditionaalinen espanjalainen, nykyinen hieman modernimpi. Minusta ja ensinmäisen perheen host-veljestäni Lorenzosta tuli hyviä ystäviä, ja hänen kanssaan oli helppo olla alusta asti. Uuden perheen host-veljeni on muutaman vuoden minua nuorempi, joten ehkäpä tuosta syystä ei olla yhtä läheisiä, mitä Lorenzon kanssa. Molemmat kuitenkin todella ihania tyyppejä!

Toinen kuukausi täällä on mennyt paremmissa fiiliksissä kun ensimmäinen. Olen päässyt käymään tanssitunneilla, sekä tutustunut mm. Kahteen saksalaiseen au-pair tyttöön! Koulusta olen myös löytänyt pari samanhenkistä tyyppiä. Tavallaan harmittaa, että se tapahtui vasta nyt, sillä alkuviikot todella olivat ajoittain melko yksinäisiä.

Vaihtokokemukseni on ollut kaikin puolin opettavainen, hyvässä että pahassa. Jos jotain voin muille samaan vaihtoprojektiin lähtijöille opastaa, on se, että älä lähde keväällä! Kevät on kiireisintä aikaa oppilailla koulun suhteen, paljon kokeita sekä muuta hälää. Tästä johtuen monilla ei ole ollut aikaa tehdä juttuja meidän kanssa, joten tästä vaihdosta jäi uupumaan se yhteisöllisyyden tunne. Zaragoza on kuitenkin ihan älyttömän upea kaupunki, ja tykkään todella paljon tästä yleisestä fiiliksestä mitä täällä on. Ehkä tärkein asia, mitä itselle jää täältä käteen on se, että osaa todella arvostaa sitä, mitä mulla Suomessa on. Mulla on maailman ihanin perhe sekä ystävät, joten vaikka onkin lähdöstä haikeat fiilikset, tuntuu hyvältä palata kotiin. Toinen opittu juttu on se, että kaikkialla pärjää. En ole päässyt elämässäni kovinkaan paljoaa matkustelemaan, joten on ollut ihan huippua huomata, että kaikkeen voi sopeutua. Ihmiset on kuitenkin vaan ihmisiä, ihan mihin tahansa maailmassa matkustaakin. Ajatus ulkomaille muuttamisesta ei tunnu enää niin kaukaiselta.

Kuuden päivän päästä mua odottaa hyvästit sekä junamatka barcelonaan kahden mun kokosen laukun kera. Vietän barcelonassa isosiskoni kanssa viimeiset kolme yötä, ja ensiviikon perjantaina olenkin jo takaisin koti-Suomessa. Hui!! Mä ajattelin tehdä vielä (mikäli aikataulut antaa periksi), postauksen kasvissyöjänä sekä terveysintoilijana olemisesta Espanjassa. Siinä on nimittäin myös ollut totuttelemista, haha. Paljon asioita jäi sanomatta ja tuntuu, että olisi ollut ehkä helpompaa tiivistää näitä asioita videolle. Mutta noh, koittakaa saada jotain selkoa tästä epäjärjestelmällisestä tekstistä!

Mutta nyt, jatkan mun espanjan kirjan parissa, jonka jälkeen suuntaan keskustaan lounaalle tyttöjen kanssa. Adíos, y hasta luego! 🙂

(Ps. Tässä vielä kuvia näiltä kuukausilta!)

Porukalla auringonlaskua katselemassa!
Kaikki vaihtarityttöset koossa <3

San Sebastianin reissu parhaan ystäväni Lotan luokse!
Saksalaiset au-pairit ja myö!
Ehkä kuuluisin nähtävyys täällä Zaragozassa, Pilarin kirkko.
Meitsi ja mun maailman paras host-veli!

¡Hola maños!

Ensimmäinen kuukausi Espanjassa on jo vierähtänyt. Kaikki on hyvin erilaista kun olin ajatellut, vaikka suurempia ennakkoluuloja minulla ei oikeastaan ollut. Paljon olen saanut kierrellä ympäri kaupunkia ja kahteen kertaan matkata kotikaupungista Zaragozasta vuorille, Pyreeneille.

Matkalla mukana on tosiaan kolme suomalaista tyttöä. Minä (Saara), Meltem ja jo aiemmin tänne vaihtoon tullut Moona. Samassa tilanteessa olevista suomalaisista on suuri tuki vaihdossa ollessa, vaikkei sitä Suomesta lähtiessä ehkä hahmotakaan.

Kuvassa Zaragozan keskustassa sijaitseva ”Suuri Puisto”, El Parque Grande, jossa ollaan ekoista päivistä alkaen käyty hengailemassa ja kuntoilemassa. Puiston korkeimmasta kohdasta näkee kaupungin ylle. Näkymä on pitkälti kerrostaloja ja ravintoloita, sillä niitä Zaragoza on pulloillaan.

 

Espanjaan, Barcelonaan saavuttiin Meltemin kanssa 20:25. Ensimmäiset espanjan kieliset sanat tuli sanottua stuertille, joka oli kovin yllättynyt ja ilahtunut minun tilatessani veden espanjaksi.

Lentokentältä juna-asemalle taksilla oli matkan seuraava vaihe. Ensinnäkin, jotta löydettiin taksien lähtöpaikka oli kysyttävä asiaa, sillä meillä ei ollut hirmuisesti ylimääräistä aikaa ja paikka oli hieman hukassa. Nyt jälkikäteen muistellessa voin vaan kuvitella kuinka tönkköä espanjan kieltä ja viittomis-painoitteista tuo kysyminen mahtoi olla.

Taksikuski oli kolumbialainen, eikä omannut siis paikallista aksenttia, eikä myöskään osannut sanaakaan englantia. Olin hyvin ylpeä ymmärtäessäni edes muutamia sanoja espanjaa. Muistan taksikuskin vaan hymyilleen, yrittäen kokoajan saada keskustelua aikaiseksi Googlen kääntäjän avulla. Tosiaan ajaessa samalla toisella kädellä ja vilkuillen tietä.

Ensimmäisenä aamuna saapumispäivän jälkeen herätys oli hyvin erikoinen. Aikaisin aamulla kuului kerrostalon 8:teen kerrokseen asti kummaa intialaismaista kovaäänistä rukouslaulua ja rummutusta.

Myöhemmin selvisi, että en olekaan Intiassa, hahah. Kyseessä oli Santa Semana, pääsiäisviikko.

 

Santa Semana on Espanjassa ”pyhä viikko”, jolloin ympäri espanjaa kaupungeissa kiertää kulkue soittamassa kovaäänisiä rumpuja ja laulamassa rukouksia. Mukana on erilaisia patsaita, asetelmia, suitsukkeita ym. kristinuskon pääsiäisen teemoihin liittyviä asioita. Kulkueessa olevat ihmiset ovat pukeutuneet henkilöllisyyden peittävään asuun, jossa vain silmät näkyvät. Asu muistuttaa toki hieman Ku Klux Klania, jota muutama suomalainen kaveri minulle ihmetteli nähtyään Snapchatin Mystoryissani kulkuekuvia.

~ Alkuajan tunnelmia tässä välitellen, Saara

 

Moikka maailma!

Tervetuloa ao-blogit -sivustolle. Tämä on ensimmäinen artikkelisi. Muokkaa sitä tai poista se, ja aloita kirjoittaminen!