Avainsana-arkisto: vertaisoppiminen

Keskustelua oppimistuloksista

Viiden ammatillisen oppilaitoksen liiketalouden opettajia kokoontui 9.10.2014 keskustelemaan alan ammattiosaamisen näyttöjen toteutuksesta.

Päivä aloitettiin tarkastelemalla Opetushallituksen tuottamia liiketalouden oppimistulosten arviointitietoja. Tiedot on kerätty vuosina 2010 – 2012 opiskelleiden opiskelijoiden ammattiosaamisen näytöistä ja niiden järjestämistä kuvaavista aineistoista. Arvioinnin tarkoituksena on selvittää opiskelijoiden osaamisen vastaavuutta työelämän ja tutkinnon perusteiden edellyttämiin ammattitaitovaatimuksiin.

Opiskelijoiden arvosanat ja arviointi puhuttaa aina. Arvosana-asteikko on juuri hyväksytyssä lakimuutoksessa edelleen kolmiportainen (T, H, K) eli siihen on turha odottaa muutosta. Kiitettäviä arvosanoja kaikista annetuista ammattiosaamisen näytöistä on yli puolet. Pohdittiin, saako opiskelija arvosanan osaamisensa perusteella? Todettiin, että arvioinnin luotettavuus riippuu arvioijista. Miten hyvin he ymmärtävät opiskelijan tälle työssäoppimisjaksolle asetettuja osaamisvaatimuksia ja käyttävät sovittuja kriteereitä. Erityisesti opettajan rooli työpaikkaohjaajan arviointitaitojen valmentajana on suuri.

Liiketalouden alalla ammattiosaamisen näyttöjen toteutus työpaikalla onnistuu valtakunnallisesti hyvin.  Annetuista näytöistä pystytään toteuttamaan 72 % työpaikalla. Keskustelussa tuli kuitenkin ilmi, että prosenttiosuus ja oppilaitoskohtaiset tulkinnat siitä, mitä tekeminen ammattiosaamisen näytössä voi olla, vaihtelevat oppilaitoksittain suuresti. Yksi oppilaitos kokee haasteelliseksi toteuttaa työpaikalla Markkinointiviestinnän toimenpiteiden suunnittelun ja toteutuksen, toinen oppilaitos Tuoteneuvonnan ja kolmas Sähköisen kaupankäynnin näytön. Yhteistä tulkintaa muodostettiin hyvässä hengessä, mutta kiihkeitäkin puheenvuoroja käyttäen.

Tapaaminen venähti ennakoitua pidemmäksi, sillä keskustelu kävi vilkkaana. Lopulta päätettiin ottaa kalenterit esiin ja jatkaa keskustelua ja yhteistä ideointia. Siihen on tarvetta, sillä oppilaitosten opetussuunnitelmat ovat työn alla. Nyt halutaan muutosta.

Verkostotapaamiset eri alojen kesken toteutetaan osana Osaava ohjaus -hanketta. Hanketta koordinoi Jyväskylän koulutuskuntayhtymä ja siinä ovat mukana Jyväskylän  ja Jämsän ammattiopiston lisäksi  Savon ammatti- ja aikuisopisto,  Koulutuskeskus Salpaus, Etelä-Savon ammattiopisto ja  Savonlinnan ammatti- ja aikuisopisto.

OPH_logo

Kokeilemisen arvoista; työn ja teorian vuorottelua (4+1 malli)

Elintarvikealan opettaja Seija Pesonen oli huolissaan opiskelijoiden ensimmäisen työssäoppimisjakson vaikuttavuudesta. Miten varmistaa, että työssäoppimisjakson tutkinnon osan keskeinen sisältö, kokemus hyvästä työssäoppimisesta ja onnistuminen näytössä saadaan kaikki samaan pakettiin?

Aktiivisena oman työnsä kehittäjänä Seija teki ehdotuksen Jyväskylän ammattiopiston kehittämisyksille. Päädyttiin 4+1 malliin, jossa opiskelijat olivat viikosta neljä päivää työpaikalla ja yhden oppilaitoksessa. Näin mentiin koko kuuden viikon jakso. Keskiviikon kontaktiopetuksessa opiskelijat esittelivät toisilleen omien työpaikkojensa tuotantoprosesseja (meijeri, makeistehdas tai valmistuskeittiö).  Heti jakson ensimmäisestä viikosta lähtien tutustuttiin opettajan johdolla ammattiosaamisen näytön tavoitteisiin, suunniteltiin omaan oppimisympäristöön soveltuvaa näyttöä ja avattiin vaikeaselkoisia kriteereitä ja niiden merkitystä ”käytännössä.” Näyttöä varten laadittiin yhdessä näyttötyösuunnitelma, joka palvelee jatkossa pohjana koko koulutuspituuden ajan. Alan työturvallisuus ja omavalvonta kulkevat mukana tutkinnon osasta toiseen.

Tutkinnon osan edellyttämä keskeinen teoria (työturvallisuus, omavalvonta, tuotantoprosessit) toteutettiin oppimistehtävin työpaikoilla ja verkossa. Teoriaosuus täydentyi mielenkiintoisesti oppilaitoksessa opiskelijoiden kertomilla omilla kokemuksilla ja esimerkeillä kunkin työpaikalta. Lisäksi opiskelijat pitivät oppimispäiväkirjaa, joka on tärkein itsearvioinnin, oman oppimisen arvioinnin menetelmä.

Työpaikkaohjaajien palautteessa mallia pidettiin opiskelijoiden jaksamista ja motivaatiota tukevana. Yllättävää oli, että työpaikkaohjaajat olisivat halunneet enemmän olla mukana opiskelijoiden oppimistehtävissä. Hienointa kuitenkin palautteessa oli, että 75 % vastaajista totesi toiminnan kehittävän myös työpaikkaohjaajan omaa ammattitaitoa.

Opiskelijoiden kokemusta on tässä vaiheessa vaikea analysoida, sillä heillä ei ole vielä mallia muunlaisesta työssäoppimisesta. Parasta opiskelijoiden mielestä oli, että sai yhtenä päivänä nukkua vähän pidempään. Näin he kokivat jaksavansa paremmin ja totuttautuminen ensimmäiseen ”oikeaan” työviikkorytmiin sujui lempeämmin. Myös ensimmäisen näytön suunnittelu yhdessä helpotti pelkoa ja jännitystä näyttöä kohtaan. Lopulta näyttö tuntui olevan vain tavallista arkirutiinia, mikä onkin näytön ydin. Erityistä tukea tarvitsevat opiskelijat hyötyivät eniten 4+1 -mallista ja kavereiden vertaistuki oli kaikille tärkeää.