Kokeilemisen arvoista; työn ja teorian vuorottelua (4+1 malli)

Elintarvikealan opettaja Seija Pesonen oli huolissaan opiskelijoiden ensimmäisen työssäoppimisjakson vaikuttavuudesta. Miten varmistaa, että työssäoppimisjakson tutkinnon osan keskeinen sisältö, kokemus hyvästä työssäoppimisesta ja onnistuminen näytössä saadaan kaikki samaan pakettiin?

Aktiivisena oman työnsä kehittäjänä Seija teki ehdotuksen Jyväskylän ammattiopiston kehittämisyksille. Päädyttiin 4+1 malliin, jossa opiskelijat olivat viikosta neljä päivää työpaikalla ja yhden oppilaitoksessa. Näin mentiin koko kuuden viikon jakso. Keskiviikon kontaktiopetuksessa opiskelijat esittelivät toisilleen omien työpaikkojensa tuotantoprosesseja (meijeri, makeistehdas tai valmistuskeittiö).  Heti jakson ensimmäisestä viikosta lähtien tutustuttiin opettajan johdolla ammattiosaamisen näytön tavoitteisiin, suunniteltiin omaan oppimisympäristöön soveltuvaa näyttöä ja avattiin vaikeaselkoisia kriteereitä ja niiden merkitystä ”käytännössä.” Näyttöä varten laadittiin yhdessä näyttötyösuunnitelma, joka palvelee jatkossa pohjana koko koulutuspituuden ajan. Alan työturvallisuus ja omavalvonta kulkevat mukana tutkinnon osasta toiseen.

Tutkinnon osan edellyttämä keskeinen teoria (työturvallisuus, omavalvonta, tuotantoprosessit) toteutettiin oppimistehtävin työpaikoilla ja verkossa. Teoriaosuus täydentyi mielenkiintoisesti oppilaitoksessa opiskelijoiden kertomilla omilla kokemuksilla ja esimerkeillä kunkin työpaikalta. Lisäksi opiskelijat pitivät oppimispäiväkirjaa, joka on tärkein itsearvioinnin, oman oppimisen arvioinnin menetelmä.

Työpaikkaohjaajien palautteessa mallia pidettiin opiskelijoiden jaksamista ja motivaatiota tukevana. Yllättävää oli, että työpaikkaohjaajat olisivat halunneet enemmän olla mukana opiskelijoiden oppimistehtävissä. Hienointa kuitenkin palautteessa oli, että 75 % vastaajista totesi toiminnan kehittävän myös työpaikkaohjaajan omaa ammattitaitoa.

Opiskelijoiden kokemusta on tässä vaiheessa vaikea analysoida, sillä heillä ei ole vielä mallia muunlaisesta työssäoppimisesta. Parasta opiskelijoiden mielestä oli, että sai yhtenä päivänä nukkua vähän pidempään. Näin he kokivat jaksavansa paremmin ja totuttautuminen ensimmäiseen ”oikeaan” työviikkorytmiin sujui lempeämmin. Myös ensimmäisen näytön suunnittelu yhdessä helpotti pelkoa ja jännitystä näyttöä kohtaan. Lopulta näyttö tuntui olevan vain tavallista arkirutiinia, mikä onkin näytön ydin. Erityistä tukea tarvitsevat opiskelijat hyötyivät eniten 4+1 -mallista ja kavereiden vertaistuki oli kaikille tärkeää.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *