Valmistuneen mietteitä

Hyvät opiskelukaverit.

Olimme eri ikäisiä ja erilaisia persoonallisuuksia, mutta se oli vain rikkaus. Sain teiltä kaikilta paljon.

Hyvät opettajat.

Kaikessa toiminnassanne oli yleensä se punainen lanka, ja se loi turvallisuuden tunteen. Saimme ehkä kipinän kehittymiseen ja elinikäiseen opiskeluun.

Hyvä hallintohenkilöstö.

Toimitte kaikin tavoin ja kaikessa opiskelua tukien.

Mainitsen tässä yhteyteen sopivan edesmenneen näyttelijä Robin Williamsin tähdittämän elokuvan Good Will Hunting, joka kertoo opettajasta, joka uskoi oppilaaseensa ja oppilaasta, joka jaksoi etsiä vahvuuksiaan vaikeuksista huolimatta tai juuri niiden vuoksi.

Kiitos

 

Kauas sun harjottelu vielä kestää?

Tässä eräs työpaikkaruokala keskustelu viime vuoden puolelta ja menee nykyäänkin lähes samaa rataa uusien ihmisten kanssa. Tähän arkiseen keskusteluun kiteytyy hienosti paljon näyttötutkinto opiskelun asioita.

 

– Kauas sun harjottelu vielä kestää?

– Opiskelut kestää siihen asti että kaikki tutkintotilaisuudet on suoritettu.

– Mikä on tutkintotilaisuus? Minun aikanani istuttiin vaan pulpetissa…

– Tutkintotilaisuus on sellanen tilanne jossa yks ihminen koululta ja kaks työpaikalta arvioi sun osaamista tiettyjen kriteerien pohjalta.

– Ahaa, pitääkö sun suorittaa sitten jonkunlainen koe?

– Tavallaan. Sitten kun koen, että osaan tutkinnon osaan liittyviä työtehtäviä tarpeeksi niin teen suunnitelman tutkintotilaisuudesta ja kutsun arvioijat paikalle.

– Pitääkö sun sitten näyttää niille miten Excelillä lasketaan ja Wordilla kirjoitetaan?

– Ei oikeastaan tarvi ihan konkreettisesti näyttää. Käytännössä ollaan istuttu neukkarissa ja ollaan ihan juteltu mun työtehtävistäni ja täytetty sellasta arviointilomaketta samalla.

– Kuulostaa ihan järkevältä, mutta koskas sitä sitten tietää että osaa tarpeeksi?

– Nyt osuit asian ytimeen. Se on aika vaikeeta määritellä. Osaisitko sä sanoa miten hyvin osaat omat työsi arvosanalla 1-3?

– Voih, en minä kyllä tiedä… Hyvin sitä on kai pärjätty kun edelleen samassa työpaikassa saa olla (naurua)

– Se on varmasti ihan hyvä mittari… Tosiaan mä suoritan nyt Talouspalvelut tutkinnon osaa ja mun hommana sen pohjalta on hoitaa tota päivittäistä laskurumbaa. Sitten mä tiliöin parin kustannuspaikan laskuja.

– Just, just. Mutta miten äkkiä sitä pystyy sanomaan että osaa tiliöidä ne oikein? Minäkin olen tätä työtä tehnyt jo yli 10 vuotta ja välillä tuntuu että on ihan pihalla jostain asioista.

– Mun mielestä yks aika hyvä mittari on se, että uskaltaisko sen harjottelijan palkata vaikka kuukauden tuuraajaksi siihen hommaansa… Tässä tutkinnossa on se kanssa vähän hankalaa kun pitää tehdä aika paljon eri juttuja että saa tutkinnon kasaan.

– Montas noita tutkinnon osia sitten pitää suorittaa?

– 5 tai 6. Mun suunnitelmassa on 6 tutkinnon osaa. Eli tää laskurumban hoitaminen on vaan yks kuudesosa koko tutkinnosta.

– Ahaa. Nää meidän hommat on kyllä tosi pieniä palasia… Varsinkin isoissa firmoissa nää hommat on pilkottu tosi pieniin palasiin.

– Jep se on ihan totta, mutta jos nykyään haluaa merkonomin koko tutkinnon kasaan niin täytyy kyllä tehä tosi monipuolisesti eri juttuja. Ei riitä että erikoistuu vaan yhteen palaseen.

– Toisaalta vähän ristiriitasta jos työtehtäviä pilkotaan pieniin palasiin, mutta koulutuksen kannalta tehdään vähän kaikkea.

– Niin, totta. On se vähän eri asia tehdä 1000 työntekijän firman kirjapitoa kun vaikka taksiyrittäjän.

– Käyttekö te muuten enää koulussa nykyään ollenkaan?

– Joo kyllä sielläkin käydään. Mä olen yleensä kuussa kolme viikkoa töissä ja viikon koululla.

– Eikö toi ole vähän sama kun oppisopimus koulutus?

– Onhan tää.

We Wish You a Merry Christmas

AO Seasons GreetingsLukukausi alkaa olla pulkassa ja on aika rauhoittua, unohtaa opinnot, hensut ja tutkintotilaisuudet hetkeksi.

Toivotan kaikille rauhallista ja rentouttavaa joulun aikaa sekä entistäkin menestyksekkäämpää uutta vuotta!

Sari

P.S. Lue kuitenkin ensin alla oleva Paulan kirjoitus ohjauksesta ja merkitse viikon 3 ohjaukset jo kalenteriisi!

Lukujärjestyksessä ohjausta

Teksti: Paula L.

Lukujärjestyksessä lukee ohjausta. Tulee mieleen niin kuin monelle muullekin että onkohan sinne pakko mennä ja jos menen onko siitä mitään hyötyä.

Asiakaspalvelun kohdalla tutkinnon perusteissa on hirveästi kohtia mitkä pitää näyttösuunnitelmassa huomioida. Kaikki kohdat eivät itselleni monen luku kerran jälkeenkään täysin selvinneet.

Kyselemällä paljon sain ohjauksesta itselleni hyvän alun näyttösuunnitelmaan. Pääsin kirjoittamaan suunnitelmaa suoraan. Ja vältyin turhien kysymyksien miettimiseltä.

Tunnin ohjausaika säästi minut monen tunnin pohdinnalta. Ilman ohjausta näyttösuunnitelmani olisi ollut huomattavasti suppeampi kun en tiennyt ihan kaikkien tutkinnon perusteiden tarkoitusta.Lukujärjestyksessä ohjausta

Mukavaa Joulun odotusta kaikille ja opiskelu intoa !!! ( sitä intoa aina silloin tällöin kaipaa itsekin …)

Tsuikkeli

Pikkujoulutervehdys!

Nyt taitaa olla maailmankirjat sekaisin, kun pihan jouluvalot houkuttavat erakon mäyrän, joka yleensä liikkuu pimeässä ja yöaikaan, ihmettelemään ihmisten touhuja. Sitä on parvekkeelta upea seurata. Eilen oli joutsenet vielä lahdella, kun eivät malta lähteä pois. Uimisesta pitävänä olen vielä käynyt järvessä uimassa, kun ei tiedä, vaikka jäät tulisivat jo loppiaisena tai ennen sitä (viime vuonna Päijänne jäätyi 10.1.)

Merkonomiksi ennen joulua? Rippunen vielä puuttunee.

Lainaan tähän lopuksi vapaasti yhden monista ikuisen opiskelijan, teoreetikko Skolastikoksen tarinoista, jonka kuulin aamulla radiosta: ”Skolastikos valmisti ja tarjosi ystävilleen illalliseksi sian pään ja ystävät kehuivat sitä maukkaaksi. Seuraavana päivänä Skolastikos meni kauppaan ja sanoi kauppiaalle: Myy minulle sen saman sian pää, kun se oli kuulemma niin maukas”.

Itsenäisyyspäivää vietämme isänmaallisissa merkeissä mm. viemällä kynttilät sankarihaudoille. Hyvää itsenäisyyspäivää ja joulunaikaa!

 

Uusi lukuvuosi – uudet kujeet

Aikuisten oikeesti meillä on alkanut uusi lukuvuosi. Kuvassa näemme aikuisopiskelijan sielunmaisemaa ensimmäisen lähijakson jälkeen. Vähän aikaa tästä eteenpäin maisema menee vielä sekavammaksi, kunnes kuva alkaa pikkuhiljaa seljetä. Sitä odotellessa tervetuloa vasta-alkaneet ja jo vähän aikaa asioita sulatelleet tutkinnonsuorittajat!

Kesä kaikilla

Nyt se on ihan virallista. Opetukseton aika on alkanut! Ja mukavaa aikaa onkin.

Lukuvuosi liiketalouden aikuisten vastuukouluttajana on takanapäin. Vuosi oli työntäyteinen ja kiireinen, sillä kaikilla oli paljon opittavaa, sekä minulla että opiskelijoilla. Lukuvuoden aikana suoritettiin yhteensä yli 30 tutkinnonosaa, joten töitä on todella paiskittu ja tuloksia on syntynyt. Lukuvuoden aikana valmistui ja valmistuu vielä tässä kuussa kahdeksan uutta merkonomia. Aivan upeeta, te kaikki voitte onnitella itseänne todella hyvin menneestä lukuvuodesta!

Lukuvuoden aikana kehitettiin uusia toimintatapoja: Kokoonnuimme sekä isossa että pienemmissä porukoissa erilaisiin ohjaustilaisuuksiin. Näihin ohjaussessioihin oli ensimmäistä kertaa tänä vuonna mahdollista osallistua myös verkon kautta. Opiskelijat ja opettajat tapasivat toisensa verkossa ConnectPro -kokoushuoneessa. Nämä tapaamiset sujuivat oikein hyvin ja saivat opiskelijoilta myönteistä palautetta. Kehitettävää toki vielä on, varsinkin omissa taidoissani, mutta syksyllä jatkamme tätä taas uusin innoin. Toinen uutuus on tämä yhteinen blogimme. Tämäkin on lähtenyt mukavasti käyntiin ja myös tätä jatkamme ensi lukuvuonna. Koko vuoden olemme myös aktiivisesti kehittäneet ja tehostaneet Optiman käyttöä. Opiskelijat ovat myös ottaneet Optiman ”omakseen” ja etsivät sieltä hyvin tottuneesti opintoihinsa liittyviä tietoja, dokumentteja, valmistavan koulutuksen materiaaleja jne.

Syksyllä kohti tutkintoa jatkaa 25 opiskelijaa, enemmän kuin koskaan aikaisemmin. Joukkoomme liittyy myös uusia opiskelijoita, joita nämä loistavat tulokset varmasti myös motivoivat. Kesän ajan siis ladataan akkuja ja valmistaudutaan uusiin haasteisiin.

Kaikille tasapuolisesti oikein mukavaa ja aurinkoista kesää!

Näyttötutkintotilaisuus, pala kakkua vai kamala mörkö?

Olo on rento ja olevinaan ei jännitä yhtään. Koittaa nukkumaanmenon aika näyttötutkintotilaisuutta edeltävänä iltana ja kappas kummaa kun Nukku- Mattia ei näy ei kuulu.

Hei haloo, meil oli sovittu treffit ja piti saada nukkua hyvät ja rentouttavat unet, että aamulla jaksaa painaa täysillä.

Sen sijaan päässä alkaa pyöriä mitä kummallisempia mielikuvia ja kauhuskenaarioita huomisesta. Ihan kuin joku liikkuisi sängyn alla? Kuiskuttaa sieltä, että ei siitä mitään tule, mokaat kuitenkin kaiken ja unohdat hetkessä tilaisuuden alkaessa lähes kaiken mitä olet oppinut. Yö menee sängyssä pyöriessä, välillä hieman torkahdellessa ja kelloa katsellessa. Anna mun nukkua! mä tarvitsen unta, että jaksan…

Aamulla tokkurainen herätys kellon soidessa ja vauhdilla suihkuun ja valmistautumaan. Aamupala pikana ja lapsetkin pitää herättää, pukea ja viedä hoitoon. Kello tikittää armottomasti eteenpäin ja vastaan hankaavat lapset ärsyttää, mulla on kiire! Tänään on SE päivä. Näyttötutkintotilaisuus joka alkaa vajaan tunnin päästä. Sitä ennen täytyy saada lapset vietyä ja käytyä kaupasta uutta kahvimaitoa.

Kello näyttää varttia vaille tutkintotilaisuuden alkua kun saan kaivettua avaimet taskusta,  työpaikan oven aukaistua ja valot päälle.  Miksi mua tärisyttää?  Nopeasti kahvia tippumaan ja kupit valmiiksi kaapista. Ovi käy, nyt ne tulee!

Kaksi mulle entuudestaan uppo- outoa ihmistä on tullut sisälle, tuttua kasvoa ei vielä näy.  Tervehditään ja esittäydytään ja samalla kolmaskin arvioitsija saapuu paikalle. Otatteko kahvia kysyn?

Kahvikuppi tärisevissä käsissä istuudun arvioitavaksi, kuin tuote näyteikkunassa. Sillä erotuksella, ettei nyt arvioida ulkonäköä vaan sitä mitä minä OSAAN! Hermostuttaa, mutta pikkuhiljaa alkaa helpottamaan kun esittäydytään hieman tarkemmin.

Kysymyksiä satelee ja itselle tulee välillä olo, että mitä ihmettä tuo nyt tuollakin tarkoittaa? Nyt ei aukene, ei sitten millään. Onneksi mua autetaan ja pienillä lisävinkeillä tajuan mitä kysymyksellä haettiin. No hei, kyllähän mä nyt ton osaan!  Oho, nyt on jo tunti kulunut, täähän sujuukin ihan sutjakkaasti. Sitten se tulee… Kuinka arvioisit itseäsi?  No mitä tähän nyt sitten sanoisi, tähänkö tää nyt kaatuu kun en osaa arvioida itseäni. Arvioin itseni alakanttiin. Miksi ihmeessä, kun osaanhan mä tämän kokonaisuuden ihan hienosti. Ollappa enemmän itsevarmuutta ja rohkeutta sanoa, että minä osaan, olen hyvä tässä, sen sijaan, että aliarvioi itseään.

Arvioitsijat jäävät keskustelemaan ja minä poistun sivummalle tekemään töitä. Jonkun ajan päästä mut kutsutaan kuulemaan tuomioni. Arvioitsijat kertovat omat mielipiteensä ja tuntuu ihan kivalle saada palautetta. Sain myös paljon rakentavaa palautetta niistä asioista, joissa oli puutteita. Kiitos siitä! Ei ihminen voi kehittyä jos ei saa palautetta ja ohjeita kuinka voi tehdä asioita toisellakin tavalla! Oppimassahan täällä kuitenkin ollaan. Osa arvosanaan vaikuttavista tehtävistä on kesken ja saan kokonaisarvosanan kun kaikki on kasassa. (Tämän tiesin etukäteen ja osasinkin siihen varautua).

Tilaisuus päättyy ja arvioitsijat toivottavat hyvää jatkoa ja tsemppiä opiskeluihin. Olo on helpottunut ja tilaisuudesta jää päällimmäisenä mieleen, että Piece of cake! Ehkä mä sitten seuraavalla kerralla jo osaan ottaa oikeasti rennommin. Onhan se sitten jo kolmas näyttötutkintotilaisuus.

Kevättä rinnassa :)

Tervehdys kaikille tasapuolisesti!

Se olisi kohta tämä lukukausi ohitse ja paljon on sattunut ja tapahtunut pääasia kuitenkin että on tullut  paljon opittu uutta 🙂 Toinen näyttö on tämän viikon perjantaina, poika kipeenä tehtäviä pitäs työstää ja meinaa tulla vähän paineita. Tosin ensimmäinen näyttö asikaspalvelusta ja visuaalisesta markkinoinnista on jo takana ja niistä jäi hyvä mieli vaikka aluksi paineet olikin suuret. Eniten ehkä jäi harmittamaan siinä etten saanut suoritettua koko asiakaspalvelua vaan kielet, kannattavuuden seuranta ja toimistotehtävät jäi uupuumaan. Kielet ja toimistopalvelut saan toivottavasti näytettyä tässä toisessa näytössä. Asiakaspalvelusta jää siis uupumaan kannattavuuden seuranta onko kellään kokemusta kyseisestä osiosta kuulisin mielelläni kuinka olette sen suorittaneet ja miten? Toinen näyttö tuntuu helpommalta osaa aloittaa jo ajoissa tutkinnon suorittamisen suunnitelman yritysesittelyt jne.

Jos kaikki menee niinkuin olen suunnitelluteli ensi syksylle jäisi kaksi tutkinnon osaa ja 2 tai 1 ajokorttikoetta sitten olis valmis huh huh.. Aika nopeesti vaan aika menee hei.. Tosin muutamaa numeroa ajattelin nostaa jos vaan opettajat antavat siihen mahdollisuuden.

Tänä aamuna ei oikein juttu irtoa joka on minun kohdalla hyvin harvinaista. Ehkä johtuu valvotusta yöstä poitsun kanssa. Kuinka muut on saanut riittämään ajan perheelleen ja harrastuksilleen? Kyllä monta kertaa menee viikko niin ettei huomakkaan ja käy vaan kotona nukkumassa. No onneks tulee kesäloma saa vähän hengähtää ja antaa aikaa pojalle 🙂 muuminaailmaan ainakin mennään ja äiti menee Jysäriin, muistakaa muutkin palkita itsenne opiskelusta se motivoi vielä lisää 🙂 Jos jollakin kysyttävää minulta jostain tutkinnon osan suorittamisesta vastaan mielellläni 🙂

Muumimaisin terveisin: Reetta Ja Rico 2wee joka istunut sylissä koko ajan!

Jotain aikuisopiskelusta sekä kokemuksiani verkko-ohjauksesta

Minua pyydetiin kirjoittamaan kokemuksia opiskelustani. Lähdin miettimään, miten tähän opiskelutilanteeseen olen yleensä päätynyt. Minulla ei ole hirveästi pohjakoulutusta (yo ja artesaani), joten voisi sanoa, että minulla on ollut hyvä tuuri ja olen ollut oikeassa paikassa oikeaan aikaan, kun olen nykyiseen työhöni aikanaan kulkeutunut. Muutama vuosi sitten aloitin tradenomiopinnot, mutta ne jäivät yhteen vuoteen, kun työpaikalleni sattui avautumaan kokoaikainen vakituinen työpaikka aikaisemman määrä- ja osa-aikaisen työn tilalle. Tässä työvuosien aikana on harkinnassa ollut kuitenkin lähes koko ajan suorittaa itselleni liiketalouden puolelta ammattinimikeen. Kun viime vuoden lopulla alkoi työnantaja puhua YT-neuvotteluista, katsoin että nyt olisi kenties hyvä aika toteuttaa opiskeluhaave, jos eteen tulisi tilanne, että päätyisin työnhakijoiden joukkoon. Aikaisemmasta työkokemuksestani olisi varmaan iloa työmarkkinoilla, mutta joka tapauksessa haluan opintopohjalleni myös tuon liiketalouden perusammattinimikkeen.

Opintoni olen siis aloittanut kuluvan vuoden tammikuussa. Alkuun opiskelukäytänteet olivat yksi iso kysymysmerkki, ei oikein ollut mielikuvaa, mitä opiskelu tulisi konkreettisesti olemaan. Suoritettavien tutkinnonosien valinta ei loppujen lopuksi ollut kovin haastavaa ja viimeistään keskustelutilaisuus Sarin kanssa selvensi valintani olevan oikeilla urilla. Toinen opintoja selkeyttävä tilanne oli lukujärjestysten ilmestyminen Wilmaan, joista sitten sai kätevästi opintonsa rakennettua tälle keväälle. Itse näyttötilaisuudet ja niihin valmistautuminen on vielä hiukan mysteeri minulle, ohjeita on paljon luettevana, mieleen tuleviin kysymyksiin saa kyllä vastauksia, mutta silti näyttöön liittyvä kokonaisuus ei minulle ole täysin kirkastunut. Tämä taitaa olla tilanne, jossa me kaikki ensimmäistä näyttöä vasta suunnittelevat olemme, ainakin oman empiirisen tutkimukseni kautta tästä aiheesta. 🙂 Uskon, että kun vain saan ensimmäisen tutkinnonosan suoritettua, on näyttöjen suunnittelu ja toteuttaminen jatkossa helpompaa.

Olen siis kokopäiväisessä työssä opintojeni ohessa. Sinänsä opintojen ja työn yhteensovittaminen luo omat haasteensa, mutta kunhan hommaan on asennoitunut siten, että välillä tätä ah niin arvokasta vapaa-aikaa tulee käyttää koulutehtävien hoitoon, niin kyllä se tässä lutviutuu. Tunnustan kyllä, että ensimmäistä kouluun liittyvää kirjoitelmaa tammikuussa sai vääntää lähes hampaat irvessä, ns. koulumoodin päälle saaminen ei sujunut ihan tuosta vaan, sen verran oli aikaa, kun viimeksi koulujutut olivat edessä olleet. Mutta sekin on jo hiukan helpottanut, kunhan parhaansa yrittää siinä hetkessä missä on.

Oma pieni lisähaaste koulunkäynnille on myös se, että asun Jämsänkosken sijaan Muuramessa. Kulkeminen on loppujen lopuksi helppoa, mutta jollain pienellä tasolla kuitenkin vaivalloista, ainakin esim. parin tunnin takia. Siksipä olikin todella hienoa päästä osallistumaan pakolliseen näyttöön liittyvään pienryhmäohjaukseen etänä verkon kautta. Joihinkin seminaareihin olen aikaisemmin osallistunut ihan vain kuuntelijana etänä, mutta tämmöinen aktiivinen verkkotapaaminen oli minulle uutta. Laitteita tilanne vaati minulta oikeastaan vain nettikameralla varustetun kannettavan tietokoneen. Olisin voinut kuunnella ohjausta myös ilman kuulokkeita läppärin kaiuttimista, mutta käytin tilanteessa ihan tavallisia nappikuulokkeita, niin eivät taustaäänet päässeet häiritsemään. Kannettavalle tietokoneelleni ei tarvinnut asentaa mitään erillisiä ohjelmia, koska etätyöskentelyssä käytettävä Adobe Pro Connectin luoma verkkokokousympäristö toimii automaattisesti koneissa, joissa on Adobe Flash Player. Kyseinen ohjelma löytynee automaattisesti useammilta koneilta nykyään. Kuvayhteys saatiin auki helposti ja myös ääni yhteys koululta minulle päin. Minun ääntä ei tähän hätään saatu kuulumaan koululle, vaan kommunikointini koululle päin tapahtui kirjoittamalla chatin kautta. Uskoisin, että jos meillä olisi ollut hetki aikaa säätää äänijuttuja, olisimme varmasti saaneet ääniyhteyden kuulumaan molempiin suuntiin, mutta aikataulu oli sellainen, ettei viitsinyt alkaa käyttää muiden aikaa siihen ja sain asiani ilmaistua varsin kätevästi myös chatin kautta. Suosittelen ehdottomasti verkko-ohjausta itse kullekin tilanteissa joissa sitä tarjotaan ja olet estynyt tulemaan paikan päälle.

Tämä oli muuten elämäni ensimmäinen bloggaus. Pyydettiin lyhyttä kirjoitusta, saatoi nyt hiukan tulla toivottua pitempi, ensi kerralla sitten tiiviimmin. Intoa opintoihin vielä loppukevääksi kaikille! 🙂