Pääsiäisen loppuhuipennus

Maanantaina suuntasimme Bytčaan, Veronikan serkkujen luo. Slovakiassa on tapana ”piiskata” nuoria naisia ja tyttöjä pääsiäismaanataina sekä pirskottaa vettä heidän päälleen. Näin he saavat onnea ja kauneutta ja terveyttä koko vuodeksi ja muutenkin elämä luistaa. Ihan varmaan. Ja siis vain miespuoliset henkilöt harrastavat tätä perinteen mukaan. Naisten tehtävänä on antaa palkka kaikille, pääsiäismunia tai rahaa tai jotain vastaavaa sekä värikäs nauha ”piiskaan”, pajusta tehtyyn taipuisaan oksaan.

Munalikööri on perinteinen pääsiäisjuoma, joskin minusta se maistuu yskänlääkkeeltä...
Munalikööri on perinteinen pääsiäisjuoma, joskin minusta se maistuu yskänlääkkeeltä…

Ensimmäiseksi uhriksi aamulla joutui Veronikan serkku, kun hänen luokkalaisiaan tuli käymään. Tanya-parka oli ollut pesemässä hampaitaan ja hänet komennettiin takaisin pesuhuoneeseen ja ammeeseen seisomaan. Pojat kaatoivat limsapullolla vettä hänen päälle jakoko tyttö suorastaan valui vettä. Kun pojat olivat aikansa kastelleet häntä, tuli minun ja Veronikan vuoro. Tanya vain katseli, seisoi ammeessa hammastahna valuen ja koko leuka valkoisena, hiukan alakuloinen ilme kasvoillaan. Ja hampaanpesu jatkui kuin mitään ei olisi tapahtunut.

Osa pojista pirskotti päällemme vain vähän vettä, osa todellakin kaatoi sitä puolen litran limsapullolla. Jotkut myös käyttivät hajuvettä (miettikääpä sitä hajua päivän jälkeen kun kaikki ovat suihkuttaneet päällesi eri tuoksua). Olen kuullut, että joskus tytöt jopa heitetään jokeen ja olenkin onnellinen, että näin kylmällä en sellaiseen joutunut.

Veronika ei tästä perinteestä pidä yleensä jättääkin osallistumatta. Nyt hän sitten alistui, mutta ei täysin. Osa pojista saikin myös vesilastin päälleen ja minäkin toteutin tämä kerran. Kello oli kahdentoista kieppeillä ja olin jo ajatellut, että koko juttu olisi ohi. Minulla oli kuivat vaatteet ja istuimme pelaamassa korttia. Sitten meidät tytöt käskettiin alas ulko-ovelle (kyseessä siis kerrostalo ja asunto oli kolmannessa kerroksessa). Otimme sitten mukaamme kaksi vesipulloa täynnä kylmää vettä, minulla ja Veronikalla molemmilla oma. Tanya käveli edellä, jotta pullot pysyivät piilossa.

Pojat olivat aika järkyttyneitä yllätyksestämme. He sitten piiskasit vähän kovampaa kuin muut… Näin jälkikäteen ajatellen, me pääsimme heti vaihtamaan vaattet mutta he eivät, joten olisimme voineet ainakin käyttää lämmintä vettä (heidän vetensä oli lämmintä). Mutta no, ihan hauskaa tuo kumminkin oli.

En tiedä mistä tämä ilme, muttakastuin aika kovasti. Naamassa oikeen näkyvät nuo veispisarat.
En tiedä mistä tämä ilme, mutta kastuin aika kovasti. Naamassa oikeen näkyvät nuo veispisarat ja neuleessa on vai pari kuivaa läiskää.

Illalla vielä vielä Veronika meni pienen serkkunsa kanssa elokuviin. Kung Fu Panda 3:n jälkeen yritimme opettaa tätä viisveetä häviämään asiallisesti (pelasimme lautapeliä ja hän sai pieniä kohtauksia kun noppaonni ei suosinut) ja kun hän lopulta lähti kotiin, olimme kaikki lähes valmiita kaatumaan sänkyyn. Hauska päivä oli 🙂

Ja tähän pitää vielä mainita, tiistaina tapasimme Veronikan kaverin ”teeteriassa”, oli ihana paikka 🙂 Tällaisia Suomeen kiitooos.

Ihana sisustus ja tuollaiset tyynyt minä haluan penkkien sijaan!
Ihana sisustus ja tuollaiset tyynyt minä haluan penkkien sijaan!
Tarjoilutkin ovat vähän eri kuin kuppi vettä ja teepussi
Tarjoilutkin ovat vähän eri kuin kuppi vettä ja teepussi

Kiva loma oli, tuli tarpeeseen.

Pääsiäinen, päivä 4

Sunnuntai valkeni jokseenkin lämpimähkönä, joten saatoin pukeutua hameeseen. Kirkkoa varten siis piti pukeutua elegantisti ja Prahasta ostettu paita sopi tähän erinomaisesti. Koska perhe on ateisitinen, menin mummon kanssa kirkkoon. Itsekin olen ateisti, mutta kyllä nämä vieraat kulttuurit kiinnostavat.

Mummo oli mukava, mutta yhteistä kieltä meillä ei ollut. Niinpä minä sitten vain matkin häntä, ja kohtuullisen hyvin mielestäni onnistuinkin. Vihkivesi oli kuitenkin minulle niin outo asia, että sen ohi ehdin kävellä tajuamatta. Muuten kaikki ristinmerkit ja kumartamiset onnistuin jotakuinkin tekemään. Täällä käytiin polvistumassa alttarin edessä kun tultiin sisään ja myös lähtiessä. Ristinmerkkejä tehtiin usein ja messun aikana seistiin paljon. Muutaman kerran myös polvistuttiin lattialle. Harmi, kun en ymmärtänyt oikeastaan sanaakaan, niin en tiedä miksi.

Ensimmäinen silmiin pistävä asia olivat pappia avustavat pojat. Katolisissa maissahan on tätä pappisharjoittelua, mutta en sitä muistanut. Myös messun aloittaminen rämisevällä kellolla oli mielenkiintoinen tapa. Ehtoollisen jakaminen oli toinen mielenkiintoinen seikka. Ikinä ennen en ole ollut missää ehtoollisjumalanpalveluksessa, mutta tuskinpa Suomessa on pienessä kirkossa neljää pappia takahuoneessa tätä varten osottamassa. Oli kyllä söpöä, kun pienet pojat pitelivät kultaista lautasta ihmisten suiden alla papin tarjotessa leipää.

Kirkon jälkeen menin vielä mummon luokse, ja Veronika ja vaari odottivat jo meitä. Söimme hyvän, ison aterian (slovakkien halu tunkea vieraansa täyteen ruokaa on uskomaton) ja sitten Rado olikin jo tullut hakemaan meitä. Mielenkiintoinen kokemus tämä katolinen messu, joskin ehkä vielä hienompaa olisi osallistua ortodoksien pääsiäismessuun.

Pääsiäisen jorinoita, päivät 2 ja 3

Hotelliaamiaisen jälkeen liikkeelle! Perjantaina ehdittiin kierrellä koko päivä ympäri Prahaa ja luovia ihmisjoukkojen lävitse. Lähes kaikki olivat turisteja O.o ja ympäri kaupunkia kulki tasainen ihmisvirta opastetulla kierroksella (siis meinaan, ihmisiä virtasi solkenaan tuota opastetun kierroksen reittiä, oppaita näkyi myös siellä täällä).

Mahtavan akustinen paikka. Tässä kun puhui niin portaat jotenkin vahvistivat äänen mahtavasti.
Mahtavan akustinen paikka. Tässä kun puhui niin portaat jotenkin vahvistivat äänen hienosti.

Ensin katsoimme yhden linnan, presidentin asunnon ja Charlesin sillan. Sillan kaiteita koristivat patsaat ties keistä pyhimyksistä ja muista vastaavista ja itse silta oli täynnä muotokuvanpiirtelijöitä ja matkamuistojen kaupittelijoita. Oli aika hurjan hienoja muotokuvia kyllä, kuka piirsi hiilellä ja kuka maalasi.

Juu-u, vesielementti on viehättävä
Juu-u, vesielementti on viehättävä

Kävimme myös Imaginariumissa, jossa oli peilisokkelo, kaleidoskooppielokuvateatteri ja erilaisia pulmapelejä ja muuta kivaa. Peilisokkeli oli suosikkini, etenkin kun pari kertaa kävelin peiliä päin XD Ja sitten kun sokkelon toisessa osassa osa seinistä oli lasia, kulkeminen oli vielä astetta mielenkiintoisempaa. Myös lasersädeharppu ja oman 3D-maaston luominen olivat kivoja. Tykkäsin kovasi koko paikasta 🙂

Kävimme myös katsastamassa orloin, kellon, jossa on ”liikkuvia osia”. Eli, kellon lyödessä apostolit näyttäytyivät ikkunaluukuista. Meinasin väentungoksessa kadottaa muut ja päädyinkin kulkemaan pitäen kiinni Veronikan repun kahvasta. Perjantai oli hyvinkin onnistunut päivä, Praha on kaunis paikka.

Prahaa silmänkantamattomiin
Prahaa silmänkantamattomiin

Lauantaina kiirehdimme kirjakauppaan (Veronika ja Dasha ovat kirjahulluja) sekä kävimme kidutusmuseossa. Se oli oikeastaan aika mitäänsanomaton, mutta eipä siellä kauaa aikaa mennyt. Oikeastaan Mäkkärissä käynti oli suurempi seikkailu, kun ketsuppia ei saanutkaan ilmaiseksi ja sain kauhean säätämisen aikaa siitä. Ateriaa tilatessa kun kysyttiin että mitä kastiketta niin enhän minä ymmärtänyt että mitä tässä tapahtuu, vasta myöhemmin sekvisi, että tosiaan täällä syödään ranskalaiset useimmiten kastikkeen kanssa. Outoa.

On se vaan kaunis
On se vaan kaunis

Paljon muutakin ehdimme Prahassa ihmetellä, mutta tässä olivat ehdottomasti ne kaikkein mieleenpainuvimmat. Niin ja löysin Tigerin (ihana kauppa <3) ja sieltä aah pikkuvihkoja 🙂 Olen nyt onnellinen, ja junamatkakin meni hyvin.

Pääsiäisen jorinoita, päivä 1

Nyt laahaa vähän perässä mutta on ollut ihan hirveä kiire… Nyt kuitenkin koitetaan ryhdistäytyä. Pääsiäistä vietimme Prahassa, tässä nyt on vähän sekalaisesti muisteloa tuolta mahtavalta reissulta! Torstaiaamuna lähdettiin Dashan, Veronikan ja hänen kaverinsa Lauran kanssa aamujunalla kohti Tsekkiä ja siellä sitten seikkailtiin lauantaihin saakka.

Ensimmäinen oikea kohteemme Prahassa oli suklaamuseo! Kuvitelmiin vähden hienoinen pettymys, mutta kyllä siinä tuli suklaan historia selville. Vielä paremmin olisi tullut, jos olisi jaksanut lukea kaikki englanninkieliset opastaulut, mutta ne tuli lähinnä vilkuiltua läpi. Täällä harmitti, kun en ollut ladannut suomi-englanti käännöspakettia, koska etenkin suklaan valmistuksesta 1800-luvulla kertovassa tekstissä oli olennaisia sanoja, joita ei ymmärtänyt. Ihan hyvin pääsin kuitenkin kärryille, vaikka ruoanlaittosanastoni onkin aika vajavainen.

Näillä sitä suklaata (tai siis kaakaopapuja) poimitaan ja kuljetellaan
Näillä sitä suklaata (tai siis kaakaopapuja) poimitaan ja kuljetellaan

Museokierrokseen kuului myös suklaantekonäytös, jossa aivan silmiemme edessä tehtiin konvehteja. Ensin meille esiteltiin eri suklaiden (maito-, valko- ja tumma-) raaka-aineet ja sitten (sori, tässä pientä arvailua) temperoidusta tummasta suklaasta tehtiin ”kuoret” konvehdille. Juokseva suklaa valutettiin muotteihin, muotti käännettiin ylösalaisin jolloin ”ylimääräinen” valui pois ja sitten vain jääkaappiin.

Suklaantekoa nukeilla demonstroituna
Suklaantekijät työssään

Jääkaapissa oli odottamassa samanlainen setti kuoria, joten heti perään nähtiin myös täyttäminen. Täyte vain pursotettiin näihin ”kuoriin”, tasoitettiin ja taas jääkaappiin. Vastaava setti odotti taas ja loppusilauksena sulaa sulkaata valutettiin vielä kerran konvehtien kanneksi, kaavittiin ylimääräinen pois ja uskokaa tai älkää, taas jääkaappiin. Valmiiti konvehdit lyötiin irti muotista ja saimme heti maistaa suklaata, hyvää se oli vaikka vähön turhan kylmää. Kun jokainen vaihe oli jääkaapissa odottamassa, ei prosessi vienyt varmaan kymmentäkään minuuttia selostuksineen päivineen. Ihan pikkuhomma kun sen osaa.

Belgialaisia suklaanappeja
Belgialaisia suklaanappeja

Esityksen jälkeen minä, Veronika ja Laura teimme tryffeleitä. Se maksoi erikseen, joskaan ei paljoa. Täytteet oli meille tehty valmiiksi, me vain dippasimme ne valko- tai maitosulkaaseen ja pyörittelimme kuorrutteessa. Valittavana oli kaakaojauhetta, mantelia, pähkinää ja suklaanonparelleja. Sitten tryffelit menivät jääkaappiin.

Kaakaojauheella, kookoksella, pähkinällä, suklaanonparellilla... Valinnanvaraalöytyy ja itsetehty on aina hyvää
Tryffeleitä, por favor. Valinnanvaraa löytyy ja itsetehty on aina hyvää.

Museossa sai syödä niin paljon suklaata kuin halusi. Jo heti lipun oston jälkeen sai mukaansa kaksi tryffeliä aivan ihanalta lipunmyyjältä. En tiedä mikä se tarkalleen ottaen oli, mutta jo se, että sanoo ”honey”, on suomalaiselle outoa. Jokin muukin hänen persoonassaan ja olemuksessaan kyllä ihastutti. Itse museossa tarjolla oli sekä belgialaista suklaata kaikissa muodoissa että kahta eksoottisempaa tummaa suklaata, joista suosikkini oli ehdottomasti belgialainen valkosuklaa. Ei se kuitenkaan suomalaista voittanut (joskin mahdetaanko ilmaiseksi tarjotakaan parasta). Ihme kyllä en jaksanut syödä paljoa, vaikken ollut koko päivänä syönyt juuri mitään.

Pääsiöispuu Prahan torilla
Pääsiöispuu Prahan torilla

Museon jälkeen menimme torille syömään. Otin pelkkää kinkkua, joka oli vartaassa pyörimässä tulen yllä. Minun makuuni se oli kuitenkin liian suolaista eikä niin ”lihaisaa” kuin vaikkapa se joulukinkku, johon olen tottunut. Menimme vielä kauppakeskukseen shoppailemaan ja löysin itselleni pari kivaa paitaa. Sitä ei yleensä tapahdu.

Lihanleikkaaja työssään
Lihanleikkaaja työssään
Päivän ainoa ateria
Päivän ainoa ateria

Ensimmäinen päivä imi kyllä mehut, mutta kivaa oli.